Pikkuiset maatuskakorut

Innostuin taas tekemään jotain sarjatuotantona, mikä näyttää viime kuukausina muodostuneen vähän niinkuin tavaksi. Tällä kertaa ihastuin pieniin maatuskarintakoruihin, jotka on niin söpöjä, että niitä oli pakko tehdä monen värisenä. Ohje on Annaboo's house -blogista.

Samanlaisia kappaleita virkattiin kaksi, takakappaleeseen ommeltiin kiinni koruneula ja etukappaleeseen kasvot ja essu. Ja kirjailtiin silmät, suu ja hiukset. Lopuksi kappaleet virkattiin yhteen. Langoiksi riittää pienetkin pätkät puuvillalankaa - eikä kappaleiden ole pakko olla täsmälleen samanvärisiä, jos jokin lanka ei riitä molempiin.

Alakuvassa vähän mittasuhdetta; nämä ovat noin 4cm korkeita.

Osoite on varmaan sama kuin noilla muillakin sarjatuotanto-projekteillani eli lahjoiksi ja myyjäisiin. Joskus parasta on vaan tekeminen!

Vetoketjupussukoita

Nappikuulokepussukoiden jälkeen halusin kokeilla tehdä isompia vetoketjupussukoita, esim. meikkipussiksi tai penaaliksi sopivia. Ohjeita on netti pullollaan ja monet niistä saavat pussukan ompelun vetoketjun kiinnityksineen näyttämään kovinkin helpolta.

Aluksi tein yhden pussin tällä Hippu -blogin ohjeella. Se on varmasti oikein toimiva ohje jollekin kokeneemmalle ompelijalle ja tykkäsin pussin muodosta kovasti, mutta parin yrityksenkään jälkeen en saanut vetoketjun päitä asettumaan siististi.

 

Seuraavaksi kokeilin Jedi Craft Girl -blogin ohjetta. Tässä vetoketjun päihin ommeltiin kangaslipareet ennen kiinnittämistä, minkä ansiosta päät asettuivat nätisti. Pussin muoto taas ei ole mielestäni yhtä kiva kuin tuossa Hipun pussukassa.

Loput pusseista teinkin sitten yhdistelemällä näitä kahta ohjetta. Pääosin seurasin Hipun ohjetta, mutta ompelin lipareet vetoketjun päihin kuten Jedi Craft Girl.


Lopuksi halusin kokeilla vielä laatikkomaisempaa boxy pouch- pussukkamallia. Ompelin sen pääpiirteissään s.o.t.a.k handmade -blogin ohjeella. Tämä oli aika kiva malli, näitäkin syntyy varmasti joskus lisää.

Näihin ompeluprojekteihin tuntuu jäävän helposti koukkuun. Ompelun nopeus neuleprojekteihin verrattuna jaksaa hämmästyttää. Samoin kuin neuleprojekteissa viehättää lankojen ja värisävyjen valinta, niin kankaistakin löytyy ihan oma houkuttava maailmansa. Aina tekee mieli kokeilla vielä jotain väriyhdistelmää ja silmä osuu vielä johonkin uuteen houkuttelevaan kankaaseen...

Näiden pussukoiden valmistumisen jälkeen pakkasin ompelukoneen taas hetkeksi pois, mutta en usko että se jää unohduksiin vuodeksi tai pariksi, kuten aina ennen. Luulen, että se on tullut elämääni jäädäkseen. <3

Nappikuulokepussukka-villitys

Innostuin vähän ompelemaan.

Ensin tein muutaman pyöreän nappikuulokepussukan.

Sitten muutaman kuusikulmion muotoisen...

... ja sitten monta lisää molempia.

Oli koukuttavan hauskaa yhdistellä eri värisiä päälli- ja vuorikankaita ja sovitella niihin eri värisiä vetoketjuja.

Tein myös yhden suorakulmion muotoisen kolikkopussukan. Ohje siihen SOTAK Handmade -blogista.

Kuusikulmio oli näistä kolmesta mallista suosikkini, sillä niistä sai helpoiten tehtyä siistin näköisiä.

Suurin osa näistä menee koulun joulumyyjäisiin myytäväksi lapsen leirikoulun hyväksi ja osa menee lahjaksi. Mutta oikeasti tein näitä paljon ihan siksi, että näitä oli hauska tehdä! :D

Kaikki loputon kauneus

Nyt on esittelyvuorossa viimeinen pari Tiina Kuun kirjaa varten testineulomistani sukista. Tämä on monessa mielessä suosikkiparini näistä kaikista ihanista sukkapareista.

Malli on todella kaunis. Lanka on yhtä suosikki-sukkalangoistani eli Louhittaren luolan Väinämöistä aivan ihanassa värissä nimeltä mango. Punaiset kukat varressa ovat toista suosikkilankaani Handun Sukkista.Valkoisesta en kyllä muista mitä se on, niitä on vähän vaikea erottaa jälkikäteen toisistaan (jospa joskus oppisi laittamaan ylös tämmöiset tiedot itselleen).

Nämä samaiset sukat löytyvät myös kirjan kuvasta kyseisen mallin kohdalta.

Mallin nimi on Kaikki loputon kauneus. Näin lauletaan Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappaleessa, joka on jonain vaikeana aikana ollut minulle tärkeä voima- / lohtupiisi, joten sekin vielä lisää näitten sukkien ihanuutta!

Nyt on siis Tuhansien järvien maa -kirjan testineulesukat esitelty. Tästä testineulonnasta jäi hyvä mieli ja monet kauniit sukat muistoksi. Ja kirjasta tuli upea!

Edestä solmittava neuletakki

Hihattomien mekkojen kanssa on aina kiva olla jotain pientä päällä hihojen virkaa tekemässä. Vajaamittainen neule lyhyillä hihoilla syntyi nopeasti ja pienestä määrästä lankaa.

Omista varastoistani löytyi kaksi kerää luonnonvalkoista Tynn Line -lankaa. Se on ohut ja keveä sekoitus puuvillaa, viskoosia ja pellavaa.

Ohjeena toimi Jessica Cordovan Indifference, jota tosin muokkasin aika paljon. Tein ohjetta pidemmät hihat, alareunaan joustinneuletta ja solmittavista kulmistakin tein vaan ihan pienet. Ylä- ja etureunaa kiertää i cord -reuna.

Tämä valmistui kyllä vähän hassuna ajankohtana oltuaan sitä ennen tehtävien töiden listalla keväästä saakka. Nyt kesä on jo oikeastaan ohi, kuvatessakin oli hämärä ja kylmä ja ensin piti odotella sateen loppumista. Tämä jää siis pian odottamaan seuraavaa kesää, mutta uskoisin että ensi kesänä pääsee käyttöön paljonkin.

Merivesi lainehtii

Kesä ja helteet ovat ohi, joten on aika palata villasukkien pariin.

Viime talvenahan testineuloin sukkia Tiina Kuun mainiota Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten.

Näistä suurimman osan ehdin esitellä jo ennen kesää, mutta pari paria on jäänyt esittelemättä.

Merivesi lainehtii -sukat ovat saaneet nimensä inspiraation Elastisen ja Lauri Tähkän Lempo -kappaleesta. Nimi on osuva, sillä veden lainehtiminenhan näistä pintaneuleen kuvioista tulee mieleen.

Nämä ovat kirjan yhdet kolmesta paksummasta sukkaparista, eli ne on tehty keskivahvuisesta (sport-vahvuisesta) langasta.

Neuloin nämä Vilma -langasta pienimmässsä koossa, näin syntyi sopivat sukat 10-vuotiaalle.

End Paper Mitts

End Paper Mitts on kaunis Eunny Jangin suunnittelema kämmekäsmalli, joka on ollut aiottujen neulottavien jonossani ainakin viisi vuotta. Keväällä sain vihdoin toteutettua nämä eräs ystävä mielessäni. Viime viikolla tavattiin pitkästä aikaa ja sattui vielä olemaan kyseisen ystävän syntymäpäiväkin, joten nämä päätyivät sopivasti synttärilahjaksi.

Ystäväni oli joskus ohimennen maininnut toivovansa kynsikkäitä, eli tuollaista mallia missä jokaiselle sormelle on oma pieni kauluksensa, joten muutin alkuperäistä mallia siltä osin hieman.

End paper viittaa kirjan kansien sisäpuolella olevaan koristeelliseen paperiin, jonka avulla kirja on liimattu kiinni kansiin. Tai ainakin vanhoissa kirjoissa ne kansipaperit on usein koristeellisia.