Hirvimiehen metsäsukat

Novitan uudessa sukkalehdessä on Minna Metsäsen kirjoneulemalli, Metsäretki. En tiedä esittääkö siinä seikkaileva eläin poroa, hirveä vai luppakorvaista koiraa, mutta koska tein sukat isälleni ja isä on hirvimiehiä, niin nimesin sukat hirvisukiksi.

Ohje oli oikein selkeä ja joutuisa tehdä, tosin käsialateknisistä syistä tein sukat huomattavasti vähemmillä silmukoilla kuin ohje suositteli (saman seikan olen usein huomannut Minna Metsäsen ohjeissa - käsialamme eivät selkeästi mene yksiin). Pohjaväri on Gjestalin Maijaa ja vaaleanharmaa kuviolanka Viking Vilmaa.

Kuva on hirveä johtuen siitä, että se on otettu keskellä yötä jouluaattoa edeltävänä yönä. Toisaalta sukan kuva myös esittää hirveä, saisko tästä jonkun aasinsillan, että kuvan kuuluukin olla hirveä? (Eh heh.)

Tiikerille uudet tassut

Jotkin tarinat historiassa näemmä toistavat itseään. Pari vuotta sitten tein isommalle veljentytölle leopardilapaset, jotka sitten vuoden päästä olivatkin jääneet pieneksi ja piti tehdä toiset samanlaiset. Pienempi sisko toivoi vuosi sitten samanlaisia lapasia tiikeri-teemalla. Ja kuinkas sitten kävikään: ennen tämän vuoden joulua tyttö ilmoitti, että ne olivat jo jääneet pieneksi ja toiveissa olisi uudet; eläinlapaskierre jatkui.

Tässä postauksessa ei siis ole oikeastaan mitään uutta. Sama seeprakuvion ohje Ohdessaknits -blogista ja tassukuvio niiden alkuperäisten leopardilapasten aikaan piirretyllä mallilla. Jopa silmukkamäärä on sama.

Jotain sentään on muuttunut; tällä kertaa lanka on 7-veljestä ja puikot kokoa 3, kun edelliset oli tehty Nallesta 2,5-koon puikoilla. Kärkikavennusten osio saattaa olla pikkuisen edellisiä lapasia pidempi. Näillä muutoksilla saatiin aikaan sopivan kokoiset 10-vuotiaan lapaset.

Enkä aio vieläkään heittää näitä ohjeita pois, sillä eiköhän jommat kummat lapaset vielä ehdi jäädä pieniksi, jos ei ensi jouluksi niin sitten seuraavaksi...

Ihanin pipo

Äiti toivoi joululahjaksi pipoa. Semmoista, jota voi käyttää "aina". Eikä sen kummempia kriteerejä. Minusta on vaikeaa tehdä sopivaa pipoa toiselle, mutta kun oma piponi vaikutti äitille sopivan kokoiselta, niin uskalsin lähteä yrittämään käyttämällä omaa päätä mallina.

Ohjeeksi valitsin aivan mielettömän ihanan pipomallin, Eliza Jarvin as the leaves begin to fall. Lankoina on harmaa Handun Minimerino (luultavasti, vyötelappu oli hukkunut) ja syksyn lehtien väreihin liukuvärjätty Zauberball. Noudatin ohjetta täsmälleen, paitsi joustimen osalta, josta tein ohjetta löysemmän. Kuvion ohje on totaalisen upea, en voi edes tarpeeksi hehkuttaa miten ihana se on. Kavennukset ovat osa kuviota ja juuri se tekee tästä mielestäni niin hienon.

Piposta tuli ihan täydellinen; voin jopa sanoa, että se on omasta mielestäni yksi kauneimmista koskaan neulomistani asioista. Harmaa pohja ja liukuvärjätty kuviolanka sopivat malliin upeasti ja pipo istuu päähän juuri sopivasti. Siis sekä minun että äitin. Ja myös tyttäreni, joka toimii kuvissa mannekiinina. Luulenpa, että näitä on tehtävä vielä kaksi lisää!

Kettukarkkia uudemman kerran

Olen tehnyt yhdet kettukarkkisukat aiemminkin. Tein ne tammikuussa 2013 ja ne on esitelty blogin ensimmäisessä postauksessa. Ovat siis olleet tykätyt ja runsaassa käytössä jo kolmatta talvea ja edelleenkin ovat ehjät ja muutenkin siistissä kunnossa, tosin nyt alkavat jo jäädä pieniksi. Tuskin olisin kuitenkaan innostunut tekemään toista paria samalla idealla, ellei kettukarkkisukkiin olisi tullut joululahjatoive veljentytöltä.

Päätin mennä sillä, mitä lankavarastosta löytyy ja niinpä keltaisen ja valkoisen 7-veljeksen kaveriksi tuli punainen Janne. Hyvin sopii veljessarjan jatkoksi. :) Selailin lukuisia erilaisia kettusukkien toteutuksia netistä. En kuitenkaan päätynyt matkimaan mitään mallia suoraan vaan tein vielä yhden verson joukon jatkoksi. "Luovan näkemyksen" lisäksi lopputulokseen vaikutti lankojen riittävyys; punaista kun ei ollut juuri enempää kuin mitä näihin sukkiin meni.

Mittailimme 12-vuotiaan kanssa jalkoja ja totesimme, että hänen jalkansa on jo jotakuinkin omani kokoinen. Saatoin siis käyttää omaa jalkaa mittarina, mikä helpotti koon pähkäilyä huomattavasti verrattuna aikaisempiin vuosiin.
Hyvät tuli. :)

Muokkaus. Nimetön komentoija huomautti, että olisi reilua mainita, mistä lähteistä sukkien suunnittelussa on käytetty elementtejä. Linkitän niistä osan nyt siis tähän sen mukaan kuin muistan; olen tehnyt sukat jo joulukuun alkupuolella ja siksi moni katseltu kuva on jo ehtinyt unohtua, joten kiitokset myös kaikille muillekin kettukarkkisukkien kuvia netissä jakaneille yhteisesti. Kuvahaulla löytyy monia hienoja toteutuksia. Siispä: kettukuvion kaava on Novitan sukka- ja lapasmallista. Yleisilmeen osalta katselin mm. näitä Vihreä Lanka -blogin kuvia ja niiden osalta taas on blogipostauksessa kerrottu, että on katsottu mallia Kardemumman talon kettukarkkisukista.

Pieni neulakirjanen

Tässä tulee vielä viimeinen joulukalenteripaljastus. Olen pitkään katsellut ihaillen Pinterestissä kuvia suloisista huovasta tehdyistä, yksityiskohtaisin koristeluin kirjailluista neulakirjasista. Joulukalenterivaihtoon päätin toteuttaa jonkinlaisen version.

Tästä ei toki tullut niin hieno ja monimutkaisesti koristeltu, kuin jotkin Pinterestin versiot (osa noista on oikeasti ihan uskomattomia!), mutta olen silti tyytyväinen, sillä omilla kirjailutaidoillani tämä on varmastikin paras mahdollinen lopputulos.

Toteutin kaikki muut osat käsin ompelemalla, mutta kansilehden taustakankaaksi laitoin Tigerin liimakangasta, joka sopi mielestäni tarkoitukseen hyvin. Kannen nyörit pamikoin kolmella ohuella säikeellä puuvillalankaa; sitä voi jo hyvällä syyllä kutsua näpertelyksi.

Kun paljon neulon ja virkkaan, niin tämmöinen pieni ompelutyö oli vaihteeksi kivaa tekemistä. Mutta täytyy ehkä uusia silmälasit ennen seuraavaa kertaa!

Joulun jälkeen palataan sitten joululahjapaljastuksin, mutta nyt:
RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUNAIKAA KAIKILLE! <3

Virkattu kukkaro ja penaali

En nyt sitten tiedä, miten hyvin hedelmät aiheena sopivat jouluun ja joulukalenteriin, mutta lauletaanhan sitä, että jouluna on tullut kesä talven keskelle, joten miksipä ei. Joka tapauksessa virkkailin wiivuskan joulukalenteriin tämmöisiäkin yllätyksiä. Penaali muistuttaa vesimelonia ja kukkaro appelsiinia; Olen aiemmin tehnyt vesimelonikukkaron ja appelsiinipenaalin, jotta pysyypähän elämä vaihtelevana ja yllättävänä. (Heh.) :D

Penaali on virkattu yhdestä isosta lituskaisesta ympyrästä, joka on taitettu keskeltä kahtia ja kukkaro kahdesta vastakkain asetellusta pienestä ympyrästä. Lankana molemmissa puuvillainen Catania.

Jouluiset lasinaluset

Lisää joulukalenterivaihtoon tehtyä... tällä kertaa lasinaluset jouluiseen kattaukseen. Ne on virkattu Catania Grandesta ja lumihiutaleet kirjailtu päälle tavallisella Catanialla.