Mosaic Marbles

Tour De Sockin neljännen etapin sukat ovat nimeltään Mosaic Marbles Socks. Suunnittelija on edellisiltä Tour-vuosilta tuttu Kirsten Hall, jonka malleista olen tykännyt hurjasti joka vuosi; toissa vuoden Far Into the Forest ja viime vuoden Diamondback Socks olivat saman suunnittelijan käsialaa. Malleissa on kauniin ulkonäön lisäksi viehättänyt juuri se haasteellisuus, että aina on tarjoiltu jokin uusi ja erilainen tekniikka tai rakenne.

Tänä vuonna sukka oli rakenteeltaan oikeastaan ihan perussukka ylhäältä alas neulottuna ja tavallisella kantapäällä. Mutta kuvio toteutettiin mosaiikkitekniikalla, jota olen halunnut päästä opettelemaan. Aika hauska tekniikka tämä olikin. Ainakin pitäisi kaikkien kirjoneulekammoisten tämä opetella, sillä tässä neulotaan jokainen kerros vain yhdellä värillä kerrallaan.

Jotenkin vaivaton ja loogisesti etenevä kuvio kun sen oppi ja sukat syntyivätkin melko joutuisasti, osittain automatka-käsityönä.

Pidän lopputuloksesta paljon. Aika isot näistä tuli Tourin minimivaatimuksilla, mutta jonkun jalkaan varmasti sopivat.

Langat ovat Dropsin Fabelia vaalean harmaana ja smaragdinvärisenä liukuvärjättynä.

Retropallopeitto

Vihdoinkin se on valmis! Lähes kolme vuotta työn alla ollut virkattu pallopeitto. Peitto sai alkunsa heti edellisen virkatun peiton valmistuttua. Noihin aikoihin olin tuon peiton lisäksi tehnyt muutamia muitakin isoäidinneliöprojekteja ja olin siksi isoäidinneliöihin kovasti kyllästynyt. Niinpä seuraavasta peitosta tulikin palloneliöpeitto.

Sopiva palloneliöohje löytyi aikanaan nimellä 'Retro Circle Square' Three Beans in a Pod -blogista, joka nyttemmin on näköjään lopettanut toimintansa eikä ohjettakaan harmillisesti enää netistä löydy. Vastaavia palloneliöohjeita varmasti löytyy kyllä, jos joku nyt tämän tyyppistä innostuisi virkkaamaan. (Ja noista mun lähikuvistakin voi varmaan päätellä, miten tuo on virkattu.) Ohje on sen verran simppeli, ettei sitä parin neliön jälkeen enää tarvitse. Edit. Lukijan vinkki: poistetun blogin ohje ympyrästä neliöksi löytyy vielä Pinterestistä.

Alkuun mietin aika pitkään kahta väreihin liittyvää asiaa. Ensinnäkin mietin, että rajaanko väritystä jotenkin vai laitanko mukaan kaikkia jämälankoja mitä löytyy. Tuolloin noin viisi vuotias peiton tuleva omistaja oli sitä mieltä että kaikki värit sekaan vaan, joten se oli helposti ratkaistu.

Vähän vaikeampi päätös oli se, että teenkö kaikkiin ympyröihin samanväriset neliöt ympärille vai tulisiko reunuksistakin riemunkirjavat. Ajattelin, että riemunkirjavat olisivat olleet parempi tapa käyttää vielä isompi määrä jämälankoja, mutta päädyin kuitenkin valkoiseen, koska ajattelin että se tekee monien eri värien sekamelskasta yhtenäisemmän. Lisäksi ajattelin, että palojen yhdistelystä tulee siistimpi, kun yhdistelyn voi tehdä samalla värillä, mistä kaikki reunat on virkattu.

Reunat ovat valkoista Novitan Nallea ja silloin kolmisen vuotta sitten Novita oli juuri lopettanut värikartastaan valkoisen värin. Niinpä hamstrasin sitä luullen ostaneeni tarpeeksi. Tänä keväänä hamstratut langat kuitenkin loppuivat, mutta se hyöty projektin venähtämisestä oli, että valkoinen ehti parahiksi tulla Nallen värikarttaan takaisin.

Meinasi multa muuten viime metreillä loppua jämälangatkin ja siinä kohtaa tuli muutama blogin lukija apuun ja tarjoutui lähettämään lisää jämälankoja. Aivan mahtavan ihanasti tehty, kiitokset teille!

Oma lukunsa oli sitten se, kun kaikki neliöt olivat valmiit ja ajattelin, että nythän tämä valmistuukin jo parissa päivässä. No eipä valmistunut, vaan 273 palan yhdistämisessä meni kyllä muutama viikko. Yhdistely oli alkuvaiheessa suorastaan tuskallistakin, kun palat oli järjestelty lattialle oikeaan järjestykseen ja siinä lattialla istuen sitten virkkasin palat yhteen ensin poikittaissuunnassa. Sitten taas helpotti työergonomian osalta, kun kaikki palat oli virkattu kiinni toisiinsa yhteen suuntaan ja peittoa pystyi taas helpommin liikuttelemaan.

Päättelemistä ei ollut lopussa tehtävänä kovinkaan paljoa, sillä suurimman osan langanpäistä olin virkannut seuraavan kerroksen sisälle työn edetessä ja palojen reunoissa olevat langanpätkät virkkasin kerroksen sisään yhdistellessä. Ainoastaan keskikohdan lanka oli suurimmassa osassa paloista pääteltävänä, joten kyllähän niitä sitten muutama kuitenkin oli. Äitini auttoi jonkin verran, kiitokset vaan sinne suuntaan. :) Loput tein samalla kun virkkasin paloja yhteen. Aina yhden pätkän yhteen virkattuani päättelin sen kohdan ympärillä olevat langanpäät.

Peiton ikionnellinen uusi omistaja on ehtinyt tässä välissä täyttää vuosia jo useamman kerran ja on nyt kahdeksanvuotias reipas tokaluokkalainen. Ilman hänen sinnikkyyttään peitto ei varmasti vieläkään olisi valmis, sen verran patistelua ja muistuttelua tämä projekti on meikäläiseltä vaatinut. Joskus asioiden valmistumisessa eteenpäin ajaa sisäinen motivaatio, joskus taas ulkoinen, kuten tässä tapauksessa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen yhtä kaikki. :)

Päättämättömyyttä

Tour De Sockin kolmas etappi tarjosi ohjeen nimeltä Indecisions. Nimi viittaa päättämättömyyteen ja suunnittelija Adrienne Fong kertookin mallin esittelyssä, että malliin on yhdistelty niin monia suunnitteluelementtejä juuri siksi, ettei ole osattu päättää niiden väliltä. Pitsit ja palmikot on laitettu samaan sukkaan ja suunnittelijan omat ohjeeseen kuvatut sukat oli vielä tehty kirjavalla langalla, mikä teki vaikutelmasta vielä sekavamman.

Ensivaikutelmani ohjeen ilmestyttyä oli, että jätän tämän etapin väliin. Sekava ja kirjavalla langalla toteutettu malli ei vaan napannut. Sitten näin parit muut samalla ohjeella testineulotut sukat, joissa oli käytetty yksiväristä lankaa ja mieleni muuttui. Malli on edelleenkin mielestäni melko sekava ja ohje oli erityisen sekavasti kirjoitettu, mutta yksivärisinä ja kauniista langasta toteutettuna sukista tuli kuitenkin ihan nätit.

Tällä etapilla oli tarjolla lisäpiste, jos teki sukansuulle joustinreunan sijaan nirkkoreunan ja tavallisen kantapään sijaan pitsineuleisen kantapään. Tein sitten molemmat. Tykkään erityisesti tuosta kantapäästä.

Lankana sukissa on Handun Gimalle (gimallus ei valitettavasti oikein kuvissa erotu). Lanka onkin näissä sukissa parasta. Hieno lanka saa vähän vähemmänkin mieluisan mallin muuttumaan siedettäväksi ja jopa kauniiksi. Koitan muistaa tämän jatkossa.

Kantelettaret

Tour De Sockin toinen etappi tarjosi ihanan yllätyksen. Koska yhdet Tiina Kuun suunnittelemat sukat (Prihat) oli neulottu jo lämmittelykierroksella, niin en osannut odottaa että varsinaisessa kisassa saadaan vielä maistaa samaa herkkua. Niinpä Tourin kakkosetapin julkistaminen herätti ihastuneen reaktion. Ei vain siksi, että kyseessä on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani, vaan myös koska juuri tämä nimenomainen malli on ihan tavattoman kaunis.

Langaksi valitsin Novitan ohuen Venla-sukkalangan - sukat tuntuivat vaativan sammaleisen havumetsän vihreyttä. Tummempi vihreä ja valkoinen ovat Regian 4-säikeistä sukkalankaa.

Mallin nimi on Kanteletar ja se jatkaa Tiinan suunnittelemien perinnesukkamallien sarjaa. Tykkään todella paljon tämän sarjan kaikista sukista; näissä ei ole lähdetty toistamaan vanhaa, vaan perinteet on tuotu tähän päivään.

Kantelettarissakin on perinteisen kuvion lisäksi ihan uuttakin jujua. Ainakin Latvialaiset palmikot tulivat minulle ihan uutena. Kantapään rakenne on mielenkiintoinen, hyvin istuva ja hauskan näköinenkin. Sukansuun taitereuna on entuudestaan tuttu Tiinan lapasmalleista, mutta hyvin se sukanvarteenkin istuu. Kuvioiden väliin jäävän osion "raidat" muodostettiin nostetuin silmukoin.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri, että kirjoneule vaan on se mulle rakkain neulonta-juttu. En voi kuvitella, että vastaan tulisi näissä kisoissa enää toista näin mieluista mallia. Mutta kisa jatkuu ja tänään on aloitettu jo kolmosetapin sukat. Siitä sitten lisää myöhemmin. :)

Liekehtivät evät

Kansainvälinen sukanneulontakilpailu Tour De Sock alkoi viime lauantaina. Iso osa Lentävän Lapasen joukkueesta starttasi mukavasti yhdessä neuloen. Ensimmäinen ohje on nimeltään Fins eli evät ja hain eviähän sukan kuviot muistuttavatkin, kuten myös reunuksen sakarat.

Oma lankavalintani ei ollut näihin sukkiin paras mahdollinen. Olin ottanut vain kaksi lankavaihtoehtoa mukaan yhteisaloitukseen ja päättänyt, että jos malli on tylsä, niin en tuhlaa siihen sitä ihanampaa lankaa. No, tämä malli nyt oli mielestäni vähän tylsähköstä päästä, joten valitsin langaksi rusehtavan oranssin Fabelin. Tai siltä se ainakin ostohetkellä oli vaikuttanut, mutta kotona jatkaessani sukkien neulontaa väri alkoi epäilyttävästi muistuttaa enemmän oranssihtavaa ruskeaa.

Välttääkseni täysin ruskeaa vaikutelmaa tein kantapäästä rusehtavan punaisen (tässä mallissa oli erikseen mainittu, että kantapään saa tehdä eri värillä). Jälkikäteen ajateltuna ei ehkä fiksuin veto, mutta tulipahan ainakin tulisen näköiset sukat. Kuviotkin muistuttavat tässä väriyhdistelmässä  enemmän liehuvia tulenlieskoja kuin niitä eviä.

Mallissa mielenkiintoisinta oli kantapää, joka neulottiin varpaista aloitetun sukan jalkaterän jälkeen apulangalla eroteltuna ja sen jälkeen poimittiin vartta varten silmukat kuten yleensä tehtäisiin jälkeenpäin lisättyyn kantapäähän. Erikoinen ja hauska ratkaisu. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on varrensuun kolmioreunus, joka kruunaa kokonaisuuden. Lopulta en tiedä, miksi pidin mallia ensin niin tylsänä; ihan kiva mallihan tämä on ja olisi voinut olla sen ihanuuslangankin arvoinen, mutta se jäi nyt odottamaan Tourin seuraavia etappeja.

See You There!

Kaksi ja puoli vuotta sitten osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Top down -neulekurssille. Sen jälkeen on tullut tehtyä muutama neule ylhäältä alas saumattomasti neuloen, pikaisen laskutoimituksen perusteella 15 takkia, paitaa tai tunikaa (osa lasten). Mitään muuta tapaa en enää edes harkitse!

Mutta oikeastaan piti ruveta kertomaan, että tuolla kurssilla eräs toinen osallistuja aloitti tekemään tätä Joji Locatellin See You There -neuletakkia ja iskin siihen kaihoavat silmäni jo silloin. Kaihoavat siksi, että en uskonut omien taitojeni koskaan riittävän näin monimutkaisen näköiseen neuleeseen. Oikeassa varmasti olinkin sen hetkisten taitojeni osalta; en ehkä suosittelisi tätä kenellekään ensimmäiseksi top down -neuleeksi.

Onneksi taidot ja itseluottamus karttuvat kokemuksen myötä ja niinpä tänä keväänä uskalsin vihdoinkin tarttua tähän ihanaan ohjeeseen. Ja ei tässä ohjeessa sitten lopulta ollut mitään kamalan vaikeata. Joji Locatellin tyyli kirjoittaa ohjeita on perusteellinen, jokainen työvaihe on kirjoitettu tarkkaan auki kohta kohdalta. Tietysti vaatii vähän keskittymistä lukea montaa erilaista mallikertaa samanaikaisesti.

Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä suunnittelijan taidokkuutta ja silmää kauneudelle. Kaikki on mietitty tarkkaan pienintä yksityiskohtaa myöten ja niissä yksityiskohdissa oikeastaan piileekin tämän takin ihanuus; kylkien valesaumat, hihojen pikkupalmikot, selän ja rinnuksen näyttävät palmikkopaneelit, huppu joka oikeasti istuu päähän (kuvissa huppu on harmillisesti vähän ryppyinen, koska olin juuri ottanut takin repusta).

Noudatin ohjetta täsmälleen kohta kohdalta ja takista tuli täydellisesti istuva. Ylhäältä alas neuloessahan on helposti mahdollista myös muokata ohjetta omaan vartalotyyppiin sopivammaksi, koska työtä voi sovittaa tekemisen edetessä.

Ainoa muutos ohjeen vartalo-osaan oli, että jaoin alareunan resorin silmukat siten, että valesauma jatkuu alas asti. Ihan viime metreillä päätin tehdä myös sellaisen muutoksen, että nappilistan sijaan laitoinkin takin kiinnitykseksi vetoketjun.

Löysin Järvenpään Tarjouspalasta täsmälleen oikean värisen vetoketjun, joka vain oli harmillisesti liian pitkä. Puuhakas Paja -nettikaupan FB-sivuilta löytyi kuvallinen ohje vetoketjun lyhentämiseen. Vetoketjun hampaita siis poistetaan yksitellen sivuleikkurilla yläpäästä ja sen jälkeen yläreunat taitetaan vetoketjun taakse, viimeisten väkästen väliin ommellaan stoppariksi lanka. Yllättävän hyvin onnistui ensikertalaiselta ja olin tosi tyytyväinen, kun ei tarvinnut tyytyä toiseksi parhaaseen värivaihtoehtoon. :)

Lankana on syklaamin värinen 7 veljestä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiväreistäni. Langan sain joskus kauan aikaa sitten Novitalta blogi-yhteistyön merkeissä.

Joji Locatelli on yksi suosikki-suunnittelijoistani ja tämä on yksi hänen kauneimmista malleistaan. Lisätään siihen vielä lemppariväri, niin lopputulos ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Ennustan tälle takille paljon käyttöä tulevaisuudessa! 

Pellavainen saunavihta

Idean virkattuun saunavihtaan sain Ihan kaikki kotona -blogista. Ajattelin heti, että tässähän olisi hyvä synttärilahja äidilleni. Vanhemmillani on nimittäin yksi ikuisuuskiistanaihe, joka liittyy vihtomiseen. Äiti tykkää vihtoa ja isän mielestä vihta roskaa liikaa. Pellavainen vihtapa ei roskaa!

Puhuin ideasta Lentävän Lapasen Tainalle ja Tarjalle ja hekin innostuivat pellavaisesta vihdasta niin, että tilasivat valikoimaansa Veera-pellavalankaa ja hankkivat vihtaan ohjeen. Alkuperäinen Taito-lehden ohje oli meidän mielestä hiukan sekava ja koivun lehdet erikoisen mallisia, joten Tarja päätyi kirjoittamaan koko ohjeen uusiksi. Sain langan Lapasesta palkkiona työtä vastaan, kun annoin oman vihtani malliksi keväiseen vihta-työpajaan.

Pajan jälkeen vihta jäi odottelemaan äidin syntymäpäiviä. Joku neulojaporukasta harmitteli, ettei pellavainen vihta tuoksu koivulle. Niinpä ostin lahjapakettiin mukaan juhannuskoivulta tuoksuvaa saunatuoksua. Kyllä nyt pitäisi vihtomisen onnistua!