Metsän sydämessä

Heart of the Forest socks on ruotsalaisen Sofia Kammebornian suunnittelema ihana sukkamalli. Metsäinen teema ihastutti ja houkutteli metsäisten värien pariin.

Ohje on kirjoitettu yhdelle silmukkamäärälle ja kokoa neuvotaan säätelemään puikkokoon avulla. Näin tein ja neuloin sukat koon 2,25mm puikoilla saaden hyvin koon 42/43 jalkaan istuvat sukat. Varressa ja jalkaterässä oli ohjeen mukaan sama määrä silmukoita. Koska halusin jalkaterästä vartta kapeamman, tein pienen muokkauksen pohjan kuvioon.

Lankoina Regian Premium Merino Yak väreissä Teal Meliert ja Mint Meliert. Molempia värejä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä toiset samanlaiset sukat käänteisissä väreissä.

Saga villatakki

Saga kirjoneuletakki kiilasi alkuvuodesta kaikkien neulejonojen ja suunnitelmien ohi, se oli ihastusta ensisilmäyksellä. Mallin on suunnitellut norjalainen Wenche Roald, jonka suunnittelutyössä painottuvat ihanat kirjoneulemallit.

Tammikuussa neulomissani Grown Together -lapasissa pääsin harjoittelemaan hieman steekkausta ja ehkä juuri siitä sain rohkeuden lähteä neulemaan nyt ensimmäistä steekattua villatakkiani. Tässä takki siis neulottiin ensin kokonaan valmiiksi suljettuna neuleena ikäänkuin tehtäisiin villapaitaa ja lopuksi leikattiin keskeltä edestä auki (=steekattiin) takiksi.

Täytyy sanoa, että jännitti kyllä lähteä laikkaamaan auki vaivalla neulottua vaatetta! Netistä löytyy paljon kuvia ja videoita, joita kannattaa katsella ennen toimeen ryhtymistä, jos ei muuten niin rohkaisuksi. 

Alla esitelty vaiheittain neuleen tekoa. Ensin vartalo-osa neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Sitten poimitaan silmukoita steekkausalueen reunoilta ja neulotaan takin nappilistat. Sitten steekkausalueen reunat vahvistetaan. Tämän voisi tehdä joko ompelemalla käsin tai ompelukoneella tai sitten virkkaamalla, kuten itse tein. Lopulta neule leikataan auki keskeltä. Nurjalle puolelle jää raakareunat, jotka ei nyt ihan maailman esteettisimmät ole, mutta ei mun mielestä mitenkään järkyttävän epäsiistitkään. Yleensä nämä on tapana peittää joko neulomalla sisäpuolelle kapeat kaistaleet, jotka ommellaan leikatun reunan päälle tai sitten jollain koristenauhalla, pitsinauhalla tms.

Neuloin ensin ohjeen mukaiset neulotut listat raakareunan peitoksi, mutta minun makuuni niistä tuli liian paksut, joten päädyin ne purkamaan ja ompelemaan tilalle koristenauhaa. Sen tehtävä on ensisijaisesti esteettinen, mutta kyllähän se myös jämäköittää takin reunoja. Eurokankaasta  löytyi pari kivaa vaihtoehtoa koristenauhaksi, valitsin hillitymmän. Myös napit on ostettu samasta paikasta. 

Kivana yksityiskohtana takissa on piristevärillä tehdyt nappilistojen ja hihansuiden reunat sekä helmisilmukoilla virkattu pääntien reuna. (Ohjeen mukaan tällainen olisi tullut vielä helmaankin, mutta jätin sen pois.)

koristenauhan kiinnitin ompelulangalla käsin reunoista ommelleen pienin pistoin. (En ole ihan varma, mikä pistos oli kyseessä, ehkä luotospisto?)

Lopputulos on ihana ja tekemisen prosessi oli erittäin mielenkiintoinen, sillä monessa kohdassa joutui miettimään, etsimään tietoa ja ottamaan selvää. Jäi tunne, että tuli opittua paljon uutta.

Vielä pari sanaa langasta. Steekatuissa neuleissa suositellaan käytettäväksi huopuvaa lankaa, sillä tämä ehkäisee steekkausreunojen purkautumista. Itse tein takin Gjestal Maijasta, eli sukkalangasta, joka ei sisältämänsä polyamidin takia huovu. Tällöin reunan vahvistaminen tulee luonnollisesti tehdä erityisen huolellisesti.

Jääkukkia

Sveitsiläinen suunnittelija nimimerkillä Runningyarn Marianne suunnittelee aivan ihania kirjoneulesukkia. Olen aiemmin tehnyt hänen malleistaan Wild Angelica -sukat ja nyt jatkoin malliensa parissa Ice Flower sukilla. Malli on sanalla sanoen ihana. Ohje mutkaton ylhäältä alas neulottava kirjoneuleohje, jossa on lappukantapää ja pohjan kuvioon sulautuvat kiilakavennukset.

Langksi valikoituivat keltainen Regian Premium Merino Yak ja valkoinen Novitan Venla. Käytin 2mm:n sukkapuikkoja ja neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, kuten yleensäkin teen.

Aloin taas kerätä sukkia kauniiseen sukkalaatikkoon. Luultavasti joudun tänäkin vuonna vaihtamaan isompaan laatikkoon, mikäli sukkien neulomisinto säilyy.

Ajatuksena olisi neuloa sukat per kuukausi, jolloin joulukuuhun mennessä olisi valtaosa joululahjoista valmiina. Mutta en ota tästä stressiä.

Umpihanki

Voi miten hyvin tämän lapasmallin nimi sopiikaan ulkoa näkyvään maisemaan juuri tänä aamuna, suuren lumimyräkän jälkimainingeissa! Umpihanki on Aino Vikmanin suunnittelema malli, joka sai inspiraation kuvioonsa vuoden 2020 Sukkafinlandia kisan lämmittelymallista, Tiina Kaarelan Liekki-sukista. Alunperin Umpihanki ilmestyikin ystävänpäiväyllätyksenä sukkafinlandian kilpailijoille, nyttemmin se on saatavilla ilmaisohjeena ravelrysta.

Umpihanki on rakenteeltaan mielenkiintoinen malli. Lapaset neulotaan kärjestä aloittaen. Ensin neulotaan lapasen kärkiosa ja paukalo peukalonhankaan asti, sen jälkeen osat yhdistetään ja aloitetaan samalla kiilakavennukset, kun neulotaan lapasen alaosa. En ole ennen neulonut kärjestä aloitettuja lapasia, joten en tiedä miten muuten tuon kiilakavennuksen voisi tehdä, mutta tässä se oli tehty niin, että muodostui intialainen peukalokiila. Se oli helppo tehdä ja siitä tuli huippuhyvä! 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin intialaista peukalokiilaa ja täytyy sanoa, että sen istuvuus käteen on ihan jotain muuta, kuin perinteisellä kiilalla, joka parhaimmillaankin istuu mitenkuten ja tuppaa valahtamaan pois paikaltaan aika ajoin.

Lankana näissä Novita Nalle. Ohje on langan ja puikkojen suhteen joustava; se on kirjoitettu neljälle eri silmukkamäärälle ja sisältää lisäksi ohjeet koon muokkaamiselle.

Grown Together

Grown Together on nerokas ja upea lapasmalli. Sen on suunnitellut Sukka-Finlandia neulontakisan lahjomattomana tuomarina tunnetuksi tullut Aino Vikman, jonka muihinkin lapasmalleihin kannattaa käydä tutustumassa.

Näiden lapasten rakenteessa on todellakin ajateltu "laatikon ulkopuolelta" vanhaa tuttua asiaa. Aino kertoo lapasten esittelysivulla, että halusi suunnitella lapasmallin, jossa ei tarvitsisi poimia silmukoita, silmukoida, ommella tai laittaa silmukoita odottamaan jämälangalle. Lisäksi hän halusi mahdollisimman vähän pääteltäviä langanpäitä. Grown Together lapasissa kaikki nämä vaatimukset toteutuvat. Molemmat lapaset tosiaan neulotaan samanaikaisesti yhtenä kappaleena eikä lopussa ole kuin aloitus- ja lopetuslanganpää pääteltävänä. Lopun steekkauksesta toki sitten syntyy vähän siistimistä.

Neulominen aloitetaan poikittain peukalon ulkosyrjältä. Kun peukkujen sisäsivusaumat on suljettu, luodaan lisää silmukoita kämmenosaa varten.

Kämmenosa kasvaa ja sen kärkiosaan saadaan pyöreää muotoa levennysten ja kavennusten avulla. Kirjoneuleosuuden jälkeen väri hauskasti vaihtuu. Kun lapaset ovat sopivan levyiset, niin sivusauma suljetaan omanlaisellaan päättelytekniikalla, jollaiseen en ole ennen törmännyt. Sitten onkin valmiina kaksi lapasta, joiden käyttöönoton estää enää se, että ne ovat toisissaan kiinni. Steekkaus eli neuleen leikkaaminen valmistellaan virkaten ketjusilmukkarivit leikkauskohdan molempiin reunoihin. Ja sitten saksilla keskeltä poikki vaan, hui! :D

Ohjeessa oli neuvottu valitsemaan huopuva lankaa, jolloin steekkauksen reunoja olisi voinut lopuksi vähän huovuttaa. Enhän minä sellaista ohjetta huomannut ennenkuin vasta steekkauksen jälkeen. (Katselin muutaman ohjevideonkin  steekkauksesta vasta sitten, kun oli jo leikannut; tätä voisi joku hyvällä syyllä kutsua perse edellä puuhun menemiseksi.) Steekkireunan pitävyys jäi tästä syystä vähän askarruttamaan, joten taitoin lapasen suusta noin sentin verran reunaa sisään ja ompelin taitteen sisään. Tuli myös siistimmän näköinen mielestäni näin.

Tein hieman enemmän kerroksia ja kärjen kavennuksia kuin ohjeessa; tiheys oli mulla vähän eri kuin ohjeessa johtuen ohuemmasta langasta. Ohjeessa on neuvottu hyvin ja yksityiskohtaisesti, miten voi kokoa muuttaa missäkin vaiheessa. 

Jos neuloisin nämä uudestaan (ja saatan hyvin neuloakin), niin tekisin ranneosasta vähän pidemmän ja samaten steekkausalueesta, jotta saisin tehtyä vähän leveämmän taittoreunan. Muilta osin lapaset istuvat ihan älyttömän hyvin käteen.

Lankana näissä siis ihanainen Regian Premium Merino Yak, joka on oikeastaan mun ykkössuositus mihin tahansa asusteeseen tällä hetkellä; se on mukava neuloa ja käyttää ja lisäksi viime talvena neulotut, paljon käytössä olleet neuleet on säilyttäneet pintansa siistinä ja muotonsa napakkana todella hyvin.

Palmikkopaita lapselle

Nuorempi tytär toivoi oikein lämmintä villapaitaa joululahjaksi. Yritin saada hänet innostumaan kaikista ihanista kirjoneulepaidoista, joita itseäni olisi haluttanut neuloa, mutta hän katselikin vain palmikkopaitojen kuvia. Joten palmikkopaitaa tuleman piti.

Lankana ihana Istex Lettlopi, suosittu islantilaislampaan villasta tehty sataprosenttinen villalanka. Tämän pitäisi olla todella lämmin ja hylkiä myös jossain määrin kosteutta. Väriksi tytär valitsi Milkywayn, jossa vaaleansinisellä pohjalla on hentoisia vaalenapunaisia huituvia. Kerällä lanka näytti pilkulliselta, mutta neulotussa pinnassa väri on tasainen ja kauniimpi kuin osasin odottaa.

Malliksi valikoitui Herringbone Hill Sweater, joka löytyy Garndstudion ilmaisohjeista. Käytin varhaisteinille aikuisten s-kokoa, sillä sai kuulemma tulla väljä. Olen tehnyt samalla mallilla itselleni kesäpaidan aiemmin.

Tämä joululaja valmistui vasta joulun jälkeen, kuten pari muutakin lahjaa. Josko sitä tänä vuonna ennakoisi ja aloittaisi joululahjavalmistelut jo alkuvuodesta? :D

Takki virkatuista paloista vol. 3

Tein kesällä virkatun takin isoäidinneliöistä nuorimmalle tyttärelle. Siitä tuli niin hauska, että tein itselle samantapaisen takin virkatuista kukkaneliöistä. Vanhin tytär ilmoitti haluavansa myös vastaavan, mutta toivoi sitä pitkänä ja luonnonläheisissä sävyissä. Onneksi jämälankavarasto oli tälläkin kertaa ehtymätön, sillä sain tehtyä kolmannenkin takin käymättä lankakaupoilla. (Oikeasti mietin, että miten tätä aran-vahvuista jämälankaa onkin voinut kertyä niin pajon! Eikä edes loppunut vielä.)

Takki valmistui sopivasti joululahjaksi. Siitä tuli tosi hieno. Kuvausten kanssa kävi samoin kuin yleensäkin; ensin sain joukon  pelleilyposeerauksia...

Sitten pyysin suhtautumaan asiaan vakavasti, jonka jälkeen seurasi sarja huippu-vakavia poseerauksia. Ne on niin hienoja, etten osannut valita niistä vain yhtä, joten täytyi laittaa kaikki. :D

Lopuksi ehdotin vielä että kuvataan meidän kaikkien kolmen takit yhdessä. 

Ja sama meno jatkui. Ja kuvista tuli tietysti myös hämäriä ja sähkövalon kellastamia, koska kovan pakkasen takia kuvasimme sisällä.

Lopulta taisi tulla yksi kuva, jossa kaikki ollaan suht asiallisia. Tässä yhteydessä nuorempi tytär ilmoitti että hänkin olisi halunnut pitkän takin, jos olisi tiennyt että se on mahdollista... päättymätön tarina. Tai oikeastaan se päättyy nyt, koska nuo siniset, vihreät ja keltaiset langat loppui onneksi jo!