perjantai 18. lokakuuta 2019

Väriloistosukat

Nämä sukat on valmistuneet noin vuosi sitten, viime syksynä. Väriloisto oli toinen testineulomani malli Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Tämänkin mallin suhteen koin ihastuksen ensi silmäyksellä. Kaikessa runsaudessaan ja värikkyydessään malli on vaan niin kaunis ja upea!


Rakastan näitä yksityiskohtia, kuinka kuvio alkaa heti varren piparkakkureunuksesta ja jatkuu ihan varpaisiin saakka ja myös kantapäähän. Ja kuinka sekä kantapään että kärjen kavennukset ja myös kantakiilan lisäykset ja kavennukset ovat osa kuviota.
Kantapää on neulottu jälkeenpäin muuten valmiiseen sukkaan ja kantapään pyöreys muodostetaan sädekavennuksin.


Lankoina näissä on vihreää ja oranssia Louhittaren luolan Väinämöistä, punainen on Regian 4-säikeistä sukkalankaa. Miten hienosti nämä sopivatkaan tähän vuodenaikaan ja ulkona näkyvään luonnon väriloistoon.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Raitaa ja ruusua

Nämä sukat on neulottu viime vuoden toukokuussa. Silloin aloiteltiin Anna Mäkilän Katse kantapäihin kirjan testineulontaa. Tämä kantapää herätti kiinnostukseni heti, oli pakko ottaa tämä pari testineulottavaksi ihan jo siksi, että saa tietää miten se on toteutettu. :)


Alla olevassa kuvassa näkyy, kiten hassulta tuo kantapää näyttää silloin, kun ei ole jalassa...


... ja seuraavassa kuvassa näkyy, miten nätisti ja täydellisesti se istuu, kun sen laittaa jalkaan.


Kantapään lisäksi Raitaa ja ruusua malli on toki muutenkin klassisen kaunis. Tykkään myös näistä itselleni ehkä vähän epätyypillisistä hempeistä pastellisävyistä. Pitäisi ehkä harrastaa niitä enemmänkin. Lankana minulla on näissä Novitan Nalle.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Taskupupu ja taskukettu

Pikku-maatuskoitten jälkeen teki mieli virkata jotain muutakin pientä ja söpöä. Spin a Yarn Crochet -blogista löytyi ohje pieneen taskukokoiseen kettuun...


...ja pieneen suloiseen pupuun.


Molemmat on virkattu litteänä, eli virkattiin kaksi samanmuotoista kappaletta jotka jopuksi yhdistettiin virkkaamalla kiinteillä silmukoilla. Kasvojen koristelut tehtiin kirjomalla (vaikka olisihan silmiksi voinut myös laittaa napit tai turvasilmät).


Ketulle ei tullut häntää ollenkaan, mutta pupulle tuli pieni töpö. Tupsun tein nyt ensimmäistä kertaa haarukalla, ohje löytyi Mari Koon tekemältä You Tube -videolta. Aika hauska keksintö. :)

lauantai 5. lokakuuta 2019

Luihuinen villapaita

Viime talvena tyttäreni sai tuliaisiksi Lontoosta Harry Potter -teemaan liittyvän kangasmerkin. Sellaisen, jonka voi kiinnittää vaikka laukkuun tai takin hihaan tai mihin nyt ikinä haluaa. Tyttäreni päätti haluta, että se kiinnitetään villapaitaan, jonka minä neulon.

Merkki esitti Tylypahkan Luihuinen-tuvan käärmevaakunaa tuvan ominaisilla väreillä eli kirkkaan vihreänä ja hopean harmaana, joten luonnollisesti ne valikoituivat myös villapaidan väreiksi.


Tytär on tästä paitatarpeesta ehtinyt jo muistuttaa muutamankin kerran, mutta kesän yli sain olla melko rauhassa, kun ei ollut villapaitakelejäkään. Kesän lopulla alkoi taas kuulua patistelua. Kävin Lankamaailmassa katsastamassa sopivaa värimaailmaa ja löysinkin sopivan väriset satsit Luihuisen vihreää ja harmaata Janne-lankaa. Aloitin neulomaan paitaa Flax-paidan ohjeella ja olin tyytyväinen, että niin paksulla langallahan tämä syntyy käden käänteessä.

Kunnes... ensimmäinen sovitus ja "tää kutittaa!". Värin etsintään keskittyessäni olin aivan unohtanut, että tämä lapsihan on aivan mahdottoman kutiamisherkkä lähes kaikille tavallisille villalangoille (vaikka Jenne ei esim. minua kutita ollenkaan).


No voihan rähmä, mutta ei siinä muu auttanut kuin lähteä takaisin lankakaupoille. Mikään ei nimittäin ole minusta niin tylsää kuin se, että tekee jonkun ison työn ja sitten se jää käyttämättä; mieluummin aloitin alusta. Lankakahvila Lentävästä Lapasesta löytyi sopivat värit ennenkin tyttäreni kutittamattomaksi luottolangaksi todetusta Adriafil Genzianasta. Sehän on paljon ohuempaa kuin Janne, joten ohjettakin piti vaihtaa. Onneksi Flaxista on olemassa myös ohuempi versio, Flax Light.


Turhaan harmittelin langan vaihtumista ohuempaan ja pelkäsin että nyt tässä kestää sitten iäisyys. Lapsen paitahan tulee kokonsa puolesta kuitenkin nopeammin kuin aikuisen ja tällainen kokonaan sileä ja suora neulottava on loistavaa juna- ja leffankatselu-neulomista, joten lopulta paita valmistui reilussa viikossa.

Entäpä se kangasmerkki sitten, jonka takia koko paita piti neuloa? No, paidan valmistuttua lapsi tulikin siihen tulokseen, ettei merkki tulekaan paitaan, koska tämä paita on kiva ilman merkkiä. :D Olen itse ihan samaa mieltä, että tämä on kiva paita ilman merkkiä ja Luihuiseksi tunnistaa väreistä. Eiköhän sille merkillekin joku paikka keksitä. Ja niille harmaille ja vihreille Janne-langoille...

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Katse kantapäihin

Tällä viikolla julkaistiin Anna Mäkilän esikoiskirja, Katse kantapäihin. En päässyt mukaan varsinaiseen julkistamistilaisuuteen maanantaina, mutta tänään kirjan ilmestymistä juhlistettiin vielä uudemman kerran neulekahvila Lentävässä Lapasessa ja Anna oli kertomassa kirjastaan ja suunnittelemistaan sukista.

Olin mukana kirjan teossa testineulojan ominaisuudessa, joten odotin innolla sen ilmestymistä. Kun on ollut jossain pitkässä prosessissa mukana, niin on se lopputuloksen käsiin saaminen aina hienon tuntuinen hetki.


Kannessa luvataan vaihtelua villasukan neulontaan ja kirjan sivuilla lupaus lunastetaan. Kirjassa on muutama melko helppokin ohje, mutta mukaan mahtuu myös haasteellisia malleja. Itse halusin vartavasten nauloa ne haasteellisimmatkin ja koin ne todella mielenkiintoisina ja palkitsevina tehdä. Anna ei ole turvautunut tuttuihin ja turvallisiin perusmalleihin, vaan sukkien rakenteet ovat erilaisia, kantapäitä on toteutettu eri tavoin ja malleissa on yhdistelty eri tekniikoita.

Mainittakoon vielä, että kirjan stailaus ja valokuvat ovat kirjailijan itsensä toteuttamia yhdessä puolisonsa Jari Mäkilän kanssa ja ne ovat kyllä aivan ihania! Niissä näkyy rakkaus suomalaiseen luontoon ja neljään vuodenaikaamme.


Itse tutustuin Annaan testineuloessani Andante festivo sukkia ensimmäistä Sukka-Finlandiaa varten. Hän oli minulle suunnittelijana ihan uusi tuttavuus ja noiden sukkien myötä ihastuin hänen tyyliinsä heti. Koska kisajärjestelyjen tiimoilta tutustuimme muutenkin, niin huomasin että Anna on myös todella mukava tyyppi. Siinä kaksi syytä, joiden vuoksi halusin tämänkin kirjan testineulontaan lähteä mukaan, vaikka olin samoihin aikoihin lupautunut jo pariin muuhunkin projektiin.

Toivottavasti kirja saa ansaitsemansa huomion neulepiireissä, sillä se tarjoaa paljon esteettistä ilotulitusta ja mielenkiintoisia neulehetkiä erityisesti kokeneemmalle neulojalle ja jokaiselle kehittymishaasteita neulomisen saralla kaipaavalle.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Pikkuiset maatuskakorut

Innostuin taas tekemään jotain sarjatuotantona, mikä näyttää viime kuukausina muodostuneen vähän niinkuin tavaksi. Tällä kertaa ihastuin pieniin maatuskarintakoruihin, jotka on niin söpöjä, että niitä oli pakko tehdä monen värisenä. Ohje on Annaboo's house -blogista.
Samanlaisia kappaleita virkattiin kaksi, takakappaleeseen ommeltiin kiinni koruneula ja etukappaleeseen kasvot ja essu. Ja kirjailtiin silmät, suu ja hiukset. Lopuksi kappaleet virkattiin yhteen. Langoiksi riittää pienetkin pätkät puuvillalankaa - eikä kappaleiden ole pakko olla täsmälleen samanvärisiä, jos jokin lanka ei riitä molempiin.

Alakuvassa vähän mittasuhdetta; nämä ovat noin 4cm korkeita.
Osoite on varmaan sama kuin noilla muillakin sarjatuotanto-projekteillani eli lahjoiksi ja myyjäisiin. Joskus parasta on vaan tekeminen!

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Vetoketjupussukoita

Nappikuulokepussukoiden jälkeen halusin kokeilla tehdä isompia vetoketjupussukoita, esim. meikkipussiksi tai penaaliksi sopivia. Ohjeita on netti pullollaan ja monet niistä saavat pussukan ompelun vetoketjun kiinnityksineen näyttämään kovinkin helpolta.


Aluksi tein yhden pussin tällä Hippu -blogin ohjeella. Se on varmasti oikein toimiva ohje jollekin kokeneemmalle ompelijalle ja tykkäsin pussin muodosta kovasti, mutta parin yrityksenkään jälkeen en saanut vetoketjun päitä asettumaan siististi.
 

Seuraavaksi kokeilin Jedi Craft Girl -blogin ohjetta. Tässä vetoketjun päihin ommeltiin kangaslipareet ennen kiinnittämistä, minkä ansiosta päät asettuivat nätisti. Pussin muoto taas ei ole mielestäni yhtä kiva kuin tuossa Hipun pussukassa.


Loput pusseista teinkin sitten yhdistelemällä näitä kahta ohjetta. Pääosin seurasin Hipun ohjetta, mutta ompelin lipareet vetoketjun päihin kuten Jedi Craft Girl.


Lopuksi halusin kokeilla vielä laatikkomaisempaa boxy pouch- pussukkamallia. Ompelin sen pääpiirteissään s.o.t.a.k handmade -blogin ohjeella. Tämä oli aika kiva malli, näitäkin syntyy varmasti joskus lisää.


Näihin ompeluprojekteihin tuntuu jäävän helposti koukkuun. Ompelun nopeus neuleprojekteihin verrattuna jaksaa hämmästyttää. Samoin kuin neuleprojekteissa viehättää lankojen ja värisävyjen valinta, niin kankaistakin löytyy ihan oma houkuttava maailmansa. Aina tekee mieli kokeilla vielä jotain väriyhdistelmää ja silmä osuu vielä johonkin uuteen houkuttelevaan kankaaseen...


Näiden pussukoiden valmistumisen jälkeen pakkasin ompelukoneen taas hetkeksi pois, mutta en usko että se jää unohduksiin vuodeksi tai pariksi, kuten aina ennen. Luulen, että se on tullut elämääni jäädäkseen. <3