perjantai 18. tammikuuta 2019

Harry Potter -kaulaliina

Tammikuu on vierähtänyt pitkälle kodin remontin merkeissä. Nyt kun ollaan saatu koti siihen vaiheeseen, että tietokonetta voi taas käyttää, niin voin jatkaa joululahjojen esittelyä. Ei niitä tosin jäänyt esittelemättä kuin yksi.

Nuorempi tytär toivoi jouluksi Harry Potter -aiheista kaulaliinaa, sellaista mikä Harry Potterilla oli jossain-en-nyt-muista-missä elokuvassa. Eli leveää tasaraitaa Rohkelikkojen tuvan tunnusväreillä, viininpunaisella ja keltaisella. Myös hapsut piti kuulemma olla ja pitkät.


Tässä on lankana ihanaisen pehmeä ja kuohkea Schachenmayr Merino Extrafine 120. (Tälle lapselle on tärkein vaatimus, että lanka ei kutita - ja tämä lanka ei sitä tee.) Periaatteessa tämä oli yksinkertainen työ, pelkkää sileää putkea pyöröpuikolla ympäri ja ympäri. Silmukoita loin noin 66 nelosen puikolle (tai 4,5mm, en muista enää varmasti) ja olikohan tässä nyt 25 kerrosta aina yhtä väriä. Työkaverit auttoivat päättämään raidan leveyttä ja Lentävän Lapasen neulojakaverit hapsujen pituutta. Itselle ei siis kamalasti jäänyt ajateltavaa.


Mutta oli tässä silti haastetta, nimittäin saada kokonainen piiiitkän pitkä kaulaliina neulottua uteliaan joulua odottavan yhdeksänvuotiaan huomaamatta. Onneksi on junamatkat, onneksi oli joulukuussa pari luentoa ja onneksi on neulekahvila Lentävä Lapanen, jonne saattoi paeta neuloskelemaan pari raitaa silloin tällöin. Yllätys onnistui, sillä lapsi oli jo luopunut toivosta kun ei ollut nähnyt minun tekevän tätä vakoiluyrityksistä huolimatta. :D


Kaulaliinasta tuli tosi pitkä, sillä kastellessa se venyi vielä entisestäänkin. Se on silti, tai ehkä juuri siksi, ollut tosi mieluisa ja tämän talven pakkasilla myös erittäin tarpeellinen lämmike.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Heijastavat lapaset palmikolla

Sain Prymiltä syksyllä blogiyhteistyön merkeissä ihanan lankapaketin, joka sisälsi muun muassa heijastavaa Perfect Reflect -lankaa keskiharmaana. Kyselin lapsiltani joulun lähestyessä, olisiko jollekin harmaalle ja heijastavalle tarvetta ja vanhin tytär toivoi sellaisia lapasia. (Taas - olen tehnyt hänelle jo kahdet heijastavat käsineet aiemmin, mutta ensimmäiset olivat kärjestä avoimet kämmekkäät, jotka ovat vilusormiselle kuulemma ihan hyödyttömät ja toiset olivat kuulemma liian leveät.)


No eipä mitään, uutta heijastinlapasta kehiin sitten vaan. Ei huvittanut tehdä ihan sileää tavallista, niin etsin kivan palmikkolapasten ohjeen. Tiilda Mittens on kanadalaisen Inese Sangin suunnittelema lapasmalli paksulle langalle.

Heijastinlangan kirjavuus vie vähän huomiota kauniilta palmikoilta, nätimpi olisi tullut ihan yksivärisellä langalla. Mutta kivat nämäkin on ja tuohan heijastinlanka hieman lisäturvallisuutta pimeisiin iltoihin. (Vaikkakin pitää muistaa mainita, ettei se oikeaa heijastinta kokonaan korvaa.)


Ilmeisesti tällä kertaa tuli nyt ihan oikean kokoiset lapaset, kun ovat joulun jälkeen jo päässeet käyttöön.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Käsityövuosi 2018

Hyvää ja upeaa vuotta 2019 kaikille!

Ensin pitää kuitenkin vähän vielä palata vuoteen 2018. Kiitos teille kaikille, jotka olette viime vuoden aikana vierailleet blogissani ja katselleet kuviani Instagramissa; lukeneet, kommentoineet ja tykänneet. Olette tärkeitä!

Joskus olen tehnyt käsityövuoden yhteenvetoa niin, että listaan kaikki tehdyt työt yhteen muistelupostaukseen. Viime vuoden osalta se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä iso osa valmistuneista töistä on vielä salaisia. Niinpä ajattelinkin muistella vuotta aihealueittain ja erilaisten merkittävien tapahtumien kautta.

Ylläolevan kuvakollaasin ruudut vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:

1. Osallistuminen Sukka-Finlandia kisaan testineulojana. Neuloin kaikki edellisen kisan mallit etukäteen. Jokaisesta parista tuli erilainen ja omalla tavallaan erikoinen. Sain tehdä yhteistyötä upeiden ihmisten kanssa, niin suunnittelijoiden kuin muiden kilpailun järjestämiseen osallistuneiden. Ja kilpailun osallistujien tietysti myös. Hieno kokemus!
2. Innostuin vähän ompelemaankin. Muutama ihan kelpo ompelutyö syntyi parin neuleystävän innoittamana. Into sitten vähän lopahti, mutta eihän sitä tiedä mitä uusi vuosi taas tuo tullessaan.
3. Äidin kanssa yhteistyöprojektina virkattiin verhot mökin aittarakennukseen. Erilaiset yhteisprojektit ovat ehdottomasti yksi käsityöelämän suola!
4. Huolisyöppö, joka saattoi olla viimeinen omalle lapselle tekemäni lelu tämän nuorimmaisenkin jo kovaa vauhtia kasvaessa. Kuvasta tulee mieleen myös sen kuvauspaikka, Sibeliuksen museoksi muutettu kotitalo Ainola. Viime kesänä kiersin paljon museoita ja tänä vuonna aion kiertää vielä enemmän; joululahjaksi sain nimittäin ihka-oman museokortin.
5. Neuloin monet sukat. Yhdet hienoimmista ja tärkeimmistä olivat ystävän 40-vuotislahjaksi valmistuneet 40 värin sukat.
6. Tärkeä osa käsityövuotta 2018 oli osallistuminen kolmeen upeaan kirjaprojektiin testi- ja mallineulojan ominaisuudessa. Niistä on mahdollista puhua vasta yhdestä, nimittäin kesällä ilmestyneestä Puikkomaisterin Sukkasirkuksesta. Mahdottoman hienoa saada olla mukana näiden kirjojen synnyssä!
7. Neuloin monta mieluisaa villapaitaa ja pari kesäistä puuvillatakkia.
8. Tapasin muita bloggareita Prymin bloggaritapaamisessa. Opin uutta ja sain vinkkejä muilta, mutta ennen kaikkea se oli kivaa!
9. Neuloin vuoden aikana yhteensä kymmenen huivia. Kuvassa Janina Kallion suunnittelema Oceana, joka on yksi mieluisimmista koskaan tekemistäni huiveista.
10. Sain tädiltä vanhat vyyhdinpuut ja äidiltä joululahjaksi vielä kerijälaitteen. Kyllä nyt kelpaa! 💛
11. Omien lapsien pikkuhiljaa kasvettua leluiän ohi virkkasin vinon pinon amigurumihahmoja lapsen luokan joulumyyjäisiin. Kaikki myytiin - ja yhden osti kylläkin tuo oma lapseni, joka mielestäni oli jo liian iso tällaisille leluille. Alla vuoden aikana tekemistäni leluista vielä oma kollaasi, koska ne on vaan niin söpöjä.
12. Neuloin värikkäitä lapasia.
13. Pidin ensimmäisen kirjoneulekoulun neulekahvila Lentävässä Lapasessa - joka muutenkin on ollut tärkeä osa tätä(kin) käsityövuottani.
14. Julkaisin oman ohjeen pipoon ja lapasiin.
15. Tein itse joululahjoja. Niistä osa on vielä esittelemättä blogissa, kuten kuvan kaulahuivi ja pipo. Esittelen ne kyllä pian tarkemmin.😉
16. Vietin hyviä hetkiä neuleystävien kanssa, syntyi uusia ystävyyksiä ja vanhat syveni. Kuvassa neuleystävä Nina, jolle tehtiin naisporukalla yhdessä peitto lämmittämään tulevissa koitoksissa sairastunutta rakasta ystävää. Tämän nostan oikeastaan kaikkein tärkeimmäksi neulejutuksi tältä vuodelta. 💜


Yläkuvassa vielä koottuna kaikki vuoden aikana virkatut lelut.

Alakuvassa kaikki edellisen Sukka-Finlandian sukat. Tänä vuonna osallistun järjestelyihin testi- ja mallineulojana vain yhden sukkaparin osalta, koska muita projekteja on niin paljon kesken juuri nyt. Halusin kuitenkin osallistua edes jotenkin, koska nää yhteisneulomisjutut vaan on niin kivoja. Ilmoittautuminen tämän vuoden Sukka-Finlandiaan on parhaillaan auki ja kisa alkaa vajaan viikon kuluttua, joten jos olet harkinnut osallistua, niin vielä ehtii!

Entäpä sitten lupaukset tai suunnitelmat tälle vuodelle? Yritän entistä enemmän tehdä vain sellaisia projekteja joista itse tykkään ja innostun. Paljon kirjoneuleita, iloisia värejä, yhteisiä projekteja.

Kivaa ja innostavaa käsityövuotta toivotan myös teille jokaiselle! 💗

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Rokkisukat

Nämä sukat neuloin joululahjaksi tyttären poikaystävälle, eli vävykokelaaksiko häntä nyt sitten pitäisi kutsua. :D Oli muuten kiva saada perhepiiriin joku uusi, jolle ei ole tullut neulottua vielä mitään; nuo vanhat lähi-ihmiset kun ovat saaneet jo niin monet neulelahjat, että heille on vaikea enää keksiä mitään uutta, ainakaan tarpeellista. (Vaikka tämä onkin tietysti vaan sivuseikka; mukavaa toki ennen kaikkea, että tytär on löytänyt kivan kumppanin, mutta kun neuleblogista on kyse, niin heitinpä nyt ilmoille tuon neulenäkökulmankin.)


Koska lahjan saaja on rokkari ja kitaristi, niin haeskelin jotain musiikkiin viittaavaa neulemallia - ja löysin Jorid Lindvikin upeasta kirjoneulemallistosta täydelliset rokki-kitarasukat.


Ohje on saatavilla Jorid Linvikin "malliputiikista" norjaksi. Tuon viimeisimmän seikan huomasin itse asiassa vasta sen jälkeen kun olin mallin jo ostanut. Aiemmin ostamani Joridin mallit on olleet kirjoitettuja myös englanniksi, mutta tämä oli tosiaan vain norjaksi.


Kummasti sitä vaan norjaksikin pärjäsi, kun ruotsia osaa ja loput pystyi arvaamaan. :D  Kaiken kaikkiaan upea malli monella loppuun asti ajatellulla yksityiskohdalla varustettuna. Kantapää erityisesti oli näissä sukissa hauska ja erilainen.

Ohje sisälsi vain yhden koon, joten valitsin hieman tavallista tottumustani isommat puikot. Langat valkoista Roosanauha-lankaa sekä mustaa Pikkusiskoa.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Herringbone pipo

Tämän pipon tein joululahjaksi isälleni. Hän on palelevaa sorttia, joten valitsin langaksi ehtaa 100% merinovillaa, Schachenmayrin Merino Extrafine 120.


Pipomalli on Anne Mizoguchin Herringbone Hat, jonka ohje on saatavilla Ravelryn kautta ilmaisohjeena. Ohje on muuten ihan ok, mutta jokin virhe siinä täytyy olla mittojen osalta, sillä pipoa neuvotaan tekemään vain 4,25 tuumaa (vähän yli 10cm) ennen kavennusten aloittamista. Joutui siis vähän säveltämään ja mittailemaan perheen miesväen päähän, että tuli sopiva.

Kuvan otti vanhin tyttäreni Ida (joka usein mainitsemattomissakin tapauksissa toimii blogini kuvaajana) ja mallina toimi hänen poikaystävänsä Henkka Kellokosken Ruukin vanhanajan maisemassa. Kiitos molemmille avusta! :D

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Fair Isle -pipo

Joululahjat on nyt annettu, joten niiden esittelyn voi aloittaa. Aloitan vaikkapa valmistumisjärjestyksessä. Tämä pipo äitini lahjapakettiin valmistui jo lokakuussa. Lanka on Dropsin Cotton Merino. Valitsin sen, sillä ajattelin puuvillan ja merinon seoksen olevan vilpoisampi vaihtoehto kuin pelkkä merinolanka, sillä äiti yleensä kärsii ennemmin liian kuumasta kuin että palelisi.


Malli on Bernat Design Studion Fair Isle Hat, jonka olen aikanaan ladannut Ravelryn kautta, mutta nyttemmin ohje on näköjään poistunut saatavilta. Harmi, sillä tämä on kiva ja kohtalaisen helppo pipo-ohje, jossa kavennukset on suunniteltu nätisti kuvioon sopiviksi.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Toinen silmänräpäys

Ensimmäisen Eyeblink-huivini tein keväällä 2015 eli aika kauan aikaa sitten. Kyseessä on Heidi Alanderin suunnittelema suosittu ja ihana huivimalli.Tuolloin toteutin sen liukuvärjätystä Lang Yarnsin Jawoll Magicista, mutta jo silloin ajattelin että tästä tulisi myös erittäin tyylikäs yhden värin versiona.


Serkkuni täytti hiljattain 50 vuotta ja halusin tehdä hänelle jonkun ihanan ja ylellisen huivin. Huivimallia miettiessäni Eyeblink nousi uudelleen mieleen. Olen tehnyt lukuisia huiveja ja tämä on jäänyt muistiin yhtenä kauneimmista.


Elokuiselta Prymin vierailulta sain lahjaksi viininpunaista Rowan Lacea sekä Rowan Kidsilk Hazea. Heti ne saatuani päätin, että ne pitää käyttää yhdessä ja tehdä tästä upeasta yhdistelmästä jotain ihanaa. Tässä serkun lahjassa nyt yhdistyivät sitten tämä erityisen ihana huivimalli ja erityisen ihanat luksuslangat. Huivi on siis neulottu kaksinkertaisella langalla, yksi säie molempia lankoja. Eikä se siltikään ole kovin paksu.
 

En voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Kidsilkin kiilto ja pehmoisuus on vaan jotain ihan uskomatonta! Huivi sopi serkkuni ylle todella kauniisti, väri oli juuri oikea.


Nämä kuvat on otettu juhlapäivän aamuna ennen juhliin lähtöä. Synttärijuhlien aikana oli liian pimeää ja siellä otetut kuvat ovat hämäriä.

Tällaista tämä Suomen loppuvuosi muutenkin on, että sopivaa kuvaussäätä ja -valoa saa odotella. Ja toki myös monet valmistuvista neuleista on salaisia. ;) Nyt sain tämän yhden paljastuksen sentään tehdä.