sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Huolisyöppö

Nuorinkin lapsistani on jo yhdeksänvuotias, joten lelutoiveita ei tälle äidille enää juurikaan satele. Nyt tytär kuitenkin innostui huolia syövästä lelusta, Sorgenfresser huolisyöpöstä, kun monella kaverilla on sellainen. Epäröin vähän ostaa uutta pehmolelua enää tuon ikäiselle, kun tiedän etteivät ne enää oikein leikkeihin pääse. Tämän lelun idea on kuitenkin herttainen ja huoliahan on kaiken ikäisillä.


Löysin ohjeen, jonka avulla vastaavan lelun voi virkata itse ja tytärkin tämän itsetehdyn version kelpuutti. Ohjeen on suunnitellut Lefthandedcrocheter, jonka blogista löytyy roppakaupalla ihania leluohjeita. Worry Eating Monster -ohje on saatavilla Ravelrysta. Ohje on englanninkielinen, monet kohdat on lisäksi opastettu kuvin. Hyvä ja selkeä ohje, jonka mukaan tehdessä ei tarvitse juurikaan ajatella.

Virkkasin huolisyöpön ohuehkosta puuvillalangasta, Hjertegarnin Cotton nr.8.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Virkatut kukkaverhot

Mökin ulkoaitta kaipasi uusia verhoja. Koska aitta on enimmäkseen lasten leikki-käytössä, niin verhoihin haluttiin iloisia muotoja ja värejä. Muistin ison kasan erivärisiä puuvillalankoja, jotka lankalaatikkoni pohjalla odottivat käyttöön pääsyä, joten ehdotin virkattuja, kirjavista kukista koottuja verhoja. Tähän päädyttiin.


Mieleen muistui juuri sopivan tuntuinen kukkaverhojen ohje, jonka olin nähnyt vuosia sitten Ravelryssa. Ohje on Åsa Bautovicin Japanese Flower Pattern, joka löytyy Åsan Bauta Witch -blogista. En ollut etukäteen huomannut, että blogi on ruotsinkielinen (innoissani vaan ihaillut kuvia ilmeisesti), mutta jotenkin kummassa sillä selvittiin - toki aika paljon auttoi ohjeen selkeät valokuvat työn eri vaiheista.


Teimme verhot yhdessä äitini kanssa. Tämmöinen useasta osasta koottu projekti sopii mainiosti yhdessä tehtäväksi ja onhan se mukavampaa ja joutuisampaa kuin yksin tekeminen. Alkuun vaati muutaman koekukkasen kummaltakin, että saatiin käsialat "synkronoitua". Päädyimme siihen, että äiti virkkasi 2,5mm:n ja minä 3mm:n koukulla, näin molempien kukista tuli saman kokoisia.

Ohjeessa on moneen muuhun "palaprojektiin" verrattuna mukavaa se, että kukat virkataan suoraan yhteen terälehtien viimeisellä kerroksella. Näin säästytään kokonaan siltä tuskaiselta ja loputtoman tuntuiselta lopun kokoamisvaiheelta, joka on tullut vastaan monen muun työn kohdalla.


Verho valmistui kahdestaan tehden nopeasti, parissa päivässä. Valmis verho oli vähän kiharainen ja käpristyvä, joten tuli mieleen että pitäisikö se tärkätä. Mitään tärkkiä meillä ei mökillä tietenkään ollut, mutta muistelimme että saahan sitä tehtyä vedestä ja sokerista. Tähän tärkkiliemeen tuli 1,5dl hanakuumaa vettä ja 1,5dl sokeria. Kaikki kukat kastettiin liemeen kokonaan ja ylimääräinen vesi puristeltiin pois. Sen jälkeen verho aseteltiin kuivumaan lopulliseen toivottuun muotoon vahakankaan päälle.

Tästä tuli meidän mielestä tosi kiva ja leikki-aitta sai entistä iloisemman ilmeen! Seuraavaksi ajattelimme virkata samoista aineksista aittaan vielä verhot oveen ja ovenpielukseen, joissa on pitkät ja kapeat ikkunat. Joten projekti jatkuu...

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Ponchollinen havunneulasia

Juju Vail on suunnitellut tämän mainion mallin, jota voitaneen kutsua yhtä lailla tuubihuiviksi, keepiksi, ponchoksi tai hartianlämmittimeksi. Muutin mallia sen verran, että jätin viimeisen levennyskerroksen ylhäältä alas neulottavaan malliin tekemättä. Kapeaharteiselle se olisi varmastikin ollut liikaa, sillä tällaisenaan leveys on juuri sopiva. Alareunan päättelyyn yritin montaa eri tapaa eikä mikään oikein meinannut näyttää siistiltä, kunnes keksin käyttää i-cord päättelyä.


Suomalaisten havumetsien äärellä kasvanutta mallin havunneulaskuviointi viehätti erityisesti. Kuvio tehdään niin, että ensimmäisellä kuviokerroksella kieputetaan lankaa puikon ympärille ja pari kerrosta myöhemmin siirretään kieputtamalla syntynyt pidempi silmukka kuviossa kolme silmukkaa myöhemmäksi tai aikaisemmaksi.


Väritkin piti tietysti valita havumetsän eri sävyistä. Käytin tähän hyvin vanhaa 7-veljestä raitalankaa, jota lankakaapissani on ollut pari kerää marinoitumassa jo useita vuosia ja alunperinkin olin ostanut ne kirppikseltä, joten voi sanoa, että tämä on todellakin sitä "vanhaa hyvää laatua".


Kaksi muuta vihreän sävyistä lankaa on jämiä joistain aikaisemmista projekteista. Näistä kolmesta vihreästä muodostui suomalaista havumetsää passelisti jäljittelevä värikirjo.


Kuvatkin piti tietysti ottaa havupuiden lähellä; osa ajasta oltiin ihan metsässä ja välillä karulla rantakalliolla, jossa havupuut kasvavat kituliaasti ja jäävät pieniksi. Noita rantakallioita parempaa maisemaa en tiedä!


Alemmissa, varjossa otetuissa kuvissa ponchon väri toistuu oikeampana. Kuvat on muuten ottanut 9-vuotias tyttäreni, josta on hyvää vauhtia kehittymässä oivallinen valokuvaaja, joskin kuvaajan lyhyys vaikuttaa niin, että kuvat yleensä väkisinkin tulee otettua sammakkoperspektiivistä. Kallioilla tätä ongelmaa ei ollut, kun kuvaaja jäi seisomaan ylemmäs kalliolle.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pellavainen Tokerau-huivi

Halusin tehdä huivin lahjaksi eräälle kivalle ihmiselle merkittävän tapahtuman johdosta. Värit ja tyyli valikoituivat saajan perusteella; tämä huivimalli ja nämä värit tuntuivat oikeilta juuri hänelle.


Huivi on Japanissa asuvan, monikulttuurisen taustan omaavan Francoise Danoyn suunnittelema. Mallin nimi on Tokerau, joka tarkoittaa maori-kielellä syksyä.


Malli on todella kaunis ja ohje selkeästi ja huolellisesti kirjoitettu. Houkuttaa heti tehdä samalta suunnittelijalta jotain muutakin.


Langaksi valitsin Sandnes Garnin Tynn Linen, joka on ohutta puuvillan ja pellavan sekoitusta. Vilpoisa ja hengittävä puuvilla-pellava on ihanteelliselta kesähelteitä ajatellen, mutta toimiihan tällainen iso huivi myös lämmittäjänä viileämmällä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Salal

Andi Satterlund on jo pitkään ollut yksi lemppari-neulesuunnittelijoistani. Hänen malleistaan löytyy perinteistä 50-luvun tyyliä ja naisellisuutta, mutta toteutus on kuitenkin tätä päivää. Viime kesänä tein hänen suunnittelemansa Miette-neuletakin ja melkeinpä siitä saakka olen suunnitellut tekeväni tämän seuraavan. Perhepiirin valmistujaisjuhlat pistivät vauhtia suunnitelmiin ja lopulta takki valmistui vajaassa parissa viikossa.


Salal on perinteinen lyhyt neuletakki, joka sopii hyvin hameen tai mekon kanssa. Pientä etuosan pitsikuviota lukuun ottamatta malli on tyyliltään hillitty ja pelkistetty. Tyköistuva lyhyt takki neulotaan ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mikä mahdollistaa sovittamisen pitkin matkaa. Ohjeen mukaan olisi tehty 3/4 hihat, mutta itse halusin ihan vaan lyhyet; kuumalla säällä ei kesämekon kanssa tarvitse pitkiä hihoja, vaan sen verran pituutta riittää että saa olkavarret (=allit) piiloon.


Lankana on Dropsin Belle, jota joskus tilasin jonkun muun tilauksen "täytteeksi" kuusi kerää. Miellyin lankaan todella. Neuloessa se on tosin säikeistä ja siten halkeilevaa, mutta käytössä puuvilla-pellavasekoitteena ihanan vilpoista ja hengittävää eikä lainkaan pistelevää.


Viimeiseksi silaukseksi takkiin löytyi täydelliset napit ja voin sanoa, että enpä voisi paljoa tyytyväisempi lopputulokseen olla. Takki sopi vaatteeksi valmistujaisiin hihattoman kesämekon kanssa mainiosti, mutta silti se ei ole mielestäni yhtään liian juhlava, etteikö menisi arkikäytössäkin. Viimeisen kuvan 50-luvun henkiset aurinkolasit tuli kuvaan mukaan tyttären vaatimuksesta, mutta kyllähän ne kieltämättä tyyliin sopii. :)

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Nikolai

Nikolai on puolalaisen Marysia Nodzykowskan suunnittelema pitkä ja kapea huivi, joka sopii yhtä lailla kaulahuiviksi kuin hartioillekin. 


Ohje on saatavilla ilmaiseksi englanninkielisenä suunnittelijan blogissa. Ohjeessa on pari ei nyt suoranaisesti väärin mutta epäselvästi kirjoitettua kohtaa. Jouduinkin neulomaan koko huivin käytännössä kahteen kertaan, kun huomasin alkuosan lisäyksissä ratkaisevan virheen vasta loppupuolella. Ja ei ollut sellainen virhe, jonka olisi voinut antaa olla. Kannattaa siis lukea koko ohje huolella ja ajatuksen kanssa läpi ennen aloittamista!


Huivi neulotaan poikittain aloittamalla toisesta kapeasta nurkasta. Alussa lisätään silmukoita, keskelle tehdään kaarevaa muotoa lyhennettyjen kerrosten avulla ja lopussa vähennetään silmukoita. Reunapitsiä tehdään koko matkan samalla toiseen reunaan.

Malli on alunperin vieläkin kapeampi, mutta monen muun tavoin muunsin ohjetta tekemällä lisäyksiä alusta asti tiheämmin. Ohjeessa tehdään alkuun lisäykset kahdeksan kerroksen välein ja myöhemmin neljän kerroksen välein, tässä on tehty koko ajan lisäykset neljän kerroksen välein. Ja lopun kavennukset toki samaan tapaan.


Tämä olikin ensimmäinen huivi jonka olen neulonut tällä tavalla poikittain. Oli mukava tapa neuloa, kun yksi kerros oli aina nopeasti tehty. Tykkään huivin pitkäkäisestä muodosta ja kauniista reunapitsistä. Ei siis mitään valittamista lopputuloksen osalta, vaikka ohjeen epäselvyys harmittikin siinä vaiheessa kun jouduin purkamaan jo lähes valmiin työn.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Hame

Viime viikonloppuna ompeluinnostukseni ja -itseluottamukseni kasvoi siihen pisteeseen, että aloin suunnittelemaan hameen ompelemista. Olen jo pari vuotta etsinyt ihanteellisen mallista yksiväristä tummansinistä hametta, mutta sellaista ei ole kaupoista löytynyt, ainakaan budjettini sallimissa rajoissa. Nyt kun ompelemista kohtaan tuntemani pelko alkoi olla selätetty, niin aloin tutkimaan netistä vaihtoehtoja aloittelijaystävälliseen hamemalliin.


Luin läpi hameohjeen Käsin taiottu -blogista, toisen ohjeen Kalastajan vaimolta, ja vielä yhden Vintage Follies -blogista. Kävin ostamassa Tarjouspalasta kangasta ja eikun hommiin. Ennen kankaan leikkausta mallailin mittoja vanhan hyvänmallisen ostohameen perusteella, samaa hametta käytin mallina myös hameen laskoksia sommitellessa.

Hame onnistui yllättävän hyvin. Jopa vetoketju tuli paikalleen melko siististi. Lähemmässä tarkastelussa työstä paljastuu kyllä monenmoista epätäydellisyyttä, mutta ihan käyttökelpoinen hame tästä tuli. Sen verran hyvä, että ompeluharrastus varmasti jatkuu. Voikin olla niin, että pois-oppiminen liiallisesta perfektionismista on ainakin tälle ompelijalle se tärkein juttu.