sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joululahjoja lapsen kanssa

Nyt on se aika vuodesta, kun moni valmistunut työ on säästettävä esiteltäväksi vasta myöhemmin joulun jälkeen. Niinpä päätin kaivaa blogattavaksi yhden viime vuonna esittelemättä jääneen jutun, joka nyt on varmastikin taas ajankohtainen monen miettiessä joulumuistamisia lasten mummoille, kummeille ja päiväkodin tädeille. Ja moni muukin varmaan miettii nimenomaan sellaisia muistamisia, joiden tekemiseen lapsi voisi myös osallistua.

Viime vuonna teimme yhdessä tiskirättejä. Ostin ihan tavallisia valkoisia tiskirättejä, pari puuleimasinta sekä purkillisen mustaa kangasväriä. Värikkäitä kangastusseja löytyi kotoa jo entuudestaan monta pakettia. Lisäksi kangasvärin levittämiseen tarvittiin pieni tuputussieni; kun värin tuputtaa leimasimeen, tulee siistimpää jälkeä kuin leimasinta musteeseen kastamalla.


Työvaiheet toteutettiin niin, että minä painoin leimasimella kuviot rätteihin, sitten annettiin värin kuivua ja myöhemmin lapsi väritteli rättejä monen päivän kuluessa. Kuvioita tuli aika paljon ja kuusivuotias alkoi jo vähän väsähtää värittämiseen, joten lopulta värittelimme kuvioita yhdessä aina vähän kerrassaan. 

Rättien takapuolelle lapsi kirjoitti vielä hyvän joulun toivotukset osoitettuna kullekin lahjan saajalle. Ja viimeiseksi silitin rätit väripaketista löytyvän ohjeen mukaan.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Brickless

Vuoden alussa tein muutamia "uudenvuodenlupauksia", tai oikeastaan ne oli enemmän sellaisia suunnitelmia, jotka halusin vuoden aikana toteuttaa. Nyt ollaan marraskuun loppupuolella enkä ole toteuttanut niistä vielä yhtäkään... paitsi vihdoinkin tämän yhden. Yksi lupauksista oli nimittäin neuloa vuoden aikana edes yksi Martina Behmin monista kauniista huivimalleista ja nyt olen sen saanut tehtyä.

Brickless on erilaisilla neulepinnoilla leikittelevä, lohikäärmeen häntää muistuttava, sahalaitainen ja piiitkä huivi. (Omani on jotakuinkin 3 metriä pitkä!) Lankana Crazy Zauberball, Stärke 6. Huivin koko määräytyi lankakerän mukaan, eli tein juuri niin pitkän kuin yhdestä kerästä tuli.


Tästä tuli tosi kiva. Pitkänä liehuvat sahalaita-hännät on makean näköiset, toivottavasti en vaan takerru niistä mihinkään tai laahaa niitä mutalätäköissä...

Kuva on otettu uudessa Lentävässä Lapasessa. Kiitokset kuvausassistenteille Tarjalle ja Minnalle, jotka tekivät parhaansa valaistuksen maksimoimiseksi! :)

lauantai 19. marraskuuta 2016

Merihevos-lapaset

7-vuotias tyttäreni ihastui Hippocampus-lapasiin nähtyään kuvan netissä. Uusille lapasille on lapsilla aina tarve käsien kasvaessa kovaa vauhtia ja malli on omaankin silmääni tosi kiva, joten laitoin nämä puikoille.


Pohjavärin lankana on vihreä liukuvärjätty Zauberball ja kuviovärinä punasävyinen Katia Darling. Puikoiksi otin 1,5mm:n metalliset sukkapuikot, joista olen ruvennut viime aikoina tykkäämään pelottavan paljon; löysän neulekäsialani vuoksi moni ohje on aiemmin tuntunut mahdottomalta ison silmukkamäärän vuoksi, mutta noilla pikkuruisilla puikoilla nämäkin onnistuivat ja vielä lapsen koossa. Tosin muokkasin myös silmukkamäärää vähän alaspäin, koska ohje oli aikuisten lapasille.


Lapasista tuli oikein kivat. Merihevosen lisäksi tykkään erityisesti tuosta meren aaltoja muistuttavasta laineilevasta rannekeosasta.

Sen verran salaa onnistuin nämä neulomaan, että päätin säästää joulupakettiin. Vaikka pehmeät paketit ei välttämättä ole lapsille aina niitä mieluisimpia, niin kyllä näin söpöt merihevoset varmasti saavat jonkin verran suosiota. :)

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Iskälle pipo

Isäni vihjaisi jo viime talvena tarvitsevansa uuden pipon, mutta koska hän oli juuri silloin vasta viettänyt kaikki mahdolliset merkkipäivät, siirtyi pipon neulonta tälle talvelle. Nyt oli sitten isänpäivälahjan idea kerrankin valmiina hyvissä ajoin ja toteutuskin valmistui jo monta viikkoa sitten. (Itse asiassa tätä neuloessa luonto näytti juuri näitä värejä)


Tein kuvion Crazy for Color -pipon ohjeella. Ohje on paksummalle langalle kuin käyttämäni fingering-paksuinen, joten heti alkuun sai luoda ohjetta enemmän silmukoita. Lisäksi pipon malli oli makuuni muutenkin vähän turhan lyhyt, joten tein ensimmäistä mallikertaa kaksi toistoa ennen siirtymistä kavennuksiin. Tupsua mietin tovin, mutta päädyin sen laittamaan ja kyllähän se nyt kruunaa koko komeuden.


Lankoina on Malabrigo Sockia sekä Handun sukkalankaa ja merinolankaa useassa eri värissä, joita on muista projekteista jäänyt yli. Tämä oli ihana ja näiden lankojen arvoinen jämälankaprojekti. Lopputuloksesta tykkään tosi paljon ja toivottavasti tykkää iskäkin. 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lentoon!

Joskus kuukausi sitten Lentävän Lapasen Taina otti yhteyttä ja kysyi, ehtisinkö tehdä yhden testineulonnan. Kun kävi ilmi, että kyse oli Tiina Kuun Lentävälle Lapaselle suunnittelemasta nimikkolapasesta, en tietenkään voinut kieltäytyä.


Lapaset on suunniteltu Handun Silkkaa Merinoa -langalle, joka on ihana, käsinvärjätty fingering-paksuinen merinolanka. Tainan kanssa valikoimme testilapasten langat sillä ajatuksella, että väreistä saisi tulla jotenkin satumaiset. Niinpä metsäisen vihreää taustaa vasten lentää tulenvärinen feenix-lintu nousemassa lentoon.


Mallin idea on se, että pystyraitojen ansiosta tekijä voi itse säädellä sekä sormiosan että peukalon pituutta; pystyraidoista voi tehdä lyhempiä tai pidempiä tarpeen mukaan ilman, että itse kuvio kärsisi. 


Eilen vietettiin lapasohjeen julkistamistilaisuutta uudessa Lentävässä Lapasessa. (Muuttoa ja uuden paikan avajaisiahan juhlistettiin vasta viikko sitten.) Suunnittelija itse oli paikalla omien lapastensa kanssa ja kertoi suunnitteluprosessista sekä lapasten toteutuksesta. Itselleni seuraavaksi haasteeksi nousi opetella neulomaan kirjoneuleen iso kontrastiväri-pinta onteloneuleen tapaan, kuten Tiina on omissa lapasissaan tehnyt. Uskon kyllä, että osaan sen nyt seuraavalla kerralla, kun Tiina sen kädestä pitäen näytti. Näin hienoon yhteiskuvaan lapaseni pääsivät suunnittelijan lapasten kanssa:


Jatkossa Lentoon -lapasten ohje on saatavissa Lentävästä Lapasesta ja jos ostaa langat lapasiin, niin ohjeen saa kaupan päälle. Aika moni paikalla olijoista taisi jo innostua lapaslangat ostamaan. Ohje sisältää myös kämmekäs-version.


Mallina kuvissa poseeraa Lentävän Lapasen Tarja, jonka UPEA Vertices Unite -huivi sopii lapasiin värien puolesta täydellisesti. Viimeisessä kuvassa näkyy myös väriltään yhteensopivat kengät. Kiitos Tarja kuvausmallina olemisesta, kuvista tuli ihania! Täytyy myös kiittää Lentävän Lapasen molempia emäntiä sekä Tiina Kuuta mahdollisuudesta testineuloa näin ihana lapasmalli. Tästä tuli mukavalle mielelle pitkäksi aikaa. :)

lauantai 5. marraskuuta 2016

Lisää hattaraa

7 vuotias tyttäreni ihastui pumpulipilvi-paitaani niin, että olisi halunnut sen itselleen. Kun lankoja sitten jäi niin paljon, että lupasin tehdä hänelle oman, niin ei enää paita kiinnostanutkaan, vaan toive muuttui tuubihuiviksi täsmälleen samoista langoista.


Lapsen tuubihuivi oli nopeasti tehty: loin 104 silmukkaa 5mm:n puikoille ja vuorottelin kahden eri langan välillä, vuorotellen vaaleanpunaista Handun sukkalankaa ja vaalean untuvaista Fashion Kid Lightia. Alkuun ja loppuun tuli viisi kerrosta 2o2n -joustinta. Untuvalangalla tein yksinkertaisia pitsiosioita ja sukkalangalla ainaoikeaa väleihin.


Tuli juuri sopiva yltääkseen kahdesti lapsen kaulan ympärille. Lämmittää eikä kutita.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Pumpulipilvellä

Jokin aika sitten sain ihan yllättäen lankapaketin Prymiltä. Sattui niin hauskasti, että paketti saapui perille juuri syntymäpäivänäni, joten se tuntui erityisen kivalta.


Paketista löytyi muun muassa muhkea 100 gramman kerä Fashion Kid Lightia, untuvan kevyttä mohairlankaa. Halusin heti tehdä siitä jotakin, koska se näytti ja tuntui niin mukavalta. Päädyin paitaan ja halusin yhdistää mukaan toista lankaa, koska mohairlanka tuntui niin keveältä, että epäilin, tulisiko siihen yksinään laskeutuvuutta lainkaan. Toiseksi langaksi valikoitui Handun sukkalanka - se valinta tuli tehtyä ihan vaan pelkästään ihanan hattaramaisen vaaleanpunaisen värin perusteella.


Selailin monenmoisia ohjeita eikä mikään oikein sinällään sytyttänyt. Lopulta lähdin tekemään ohjeita yhdistellen ja soveltaen. Lähtökohtana on Erin Kate Archerin Cancun boxy lace top, jossa on kivan näköisiä erilaisia neulepintoja. Ohjeen mukaan toteutettuna paita koostuu kahdesta suorakulmaisesta neliöstä jotka on ommeltu yhteen olkapäiltä ja sivuista. Halusin kuitenkin tehdä paidan ylhäältä alas saumattomasti neulottuna ja myös tehdä siihen hieman muotoilua.

Aloitin väliaikaisella aloituksella olkasaumasta ja neuloin ensin etukappaleen ja takakappaleen erikseen kainaloitten alle. Sitten yhdistin kappaleet ja tein nopealla tahdilla reilusti kavennuksia kuvitteellisten sivusaumojen kohdalle luodakseni lyhyet kimonohihat, vähän samaan tapaan kuin aiemmin tekemässäni Anna Kudujan suunnittelemassa Particular-topissa. Lopuksi jatkoin neulomista pyörönä, poikkeuksena yksi pitsiosioista joka täytyi neuloa tasona jotta oikeanlainen kuvio muodostui. Siitä jäi pieni pätkä sivusaumaa, jonka ompelin kiinni lopuksi.


Mohairlanka on uskomattoman riittoisaa, sillä sitä meni paitaan alle 30 grammaa. Handua kului noin 55 grammaa. Samoista langoista tulee siis vielä muutakin. Projekti valmistui 5mm:n puikkojen ja reikäisten neulepintojen ansiosta nopeasti vain muutamassa illassa ja se olikin mukavaa vaihtelua, kun viime aikoina olen tehnyt monta hitaasti edennyttä työtä ohuesta langasta ja pienillä puikoilla.
Paita on jo käytössä testattu ja se on erittäin mukava ja lämpöinen päällä.