tiistai 17. tammikuuta 2017

Iiiik, muurahaisia!

Nuorin tyttäreni on todella eläinrakas tapaus. Hänen mielestään jauhomatojakaan ei saa tappaa, koska ne ovat niin söpöjä. Eikä puhettakaan, että mitään eläviä olentoja tarvitsisi pelätä. Siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen muurahais-villasukkia, jollaisten kuvan oli sattunut näkemään jossain.


Ravelryn kautta löytyi Karin Aidan Formication -sukkien ohje. (Formikaatio on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan tunnetta, kuin muurahainen tai muu hyönteinen kävelisi iholla tai sen alla.) Ihon värisestä langasta tehtynä sukat näyttävät vähän siltä, kuin muurahaisia kävelisi pitkin jalkoja. En löytänyt ihonväristä lankaa sopivan paksuisena ja kun kotoa sattui löytymään sopivan väristä Jussi-lankaa, niin päätin vähän soveltaa ohjetta.


Paksumpi sukkalanka aiheutti sen, että jouduin jättämään aika monta muurahaista ohjeen mallista pois ja oikeastaan piirtämään koko kuvion uudelleen, toki käyttäen alkuperäistä ohjetta mallina. Muurahaisista tuli myös paljon isompia kuin alkuperäisessä mallissa, mutta oikeastaan vaan hyvä etteivät ole ihan niin aidon näköisiä.


Käytin näiden sukkien isoihin yksivärisiin alueisiin ensimmäistä kertaa Tiina Kuulta oppimaani kirjoneuletekniikkaa, jossa neuleen takapuolelle jäävää lankaa ei lainkaan sidota etupuolella olevan langan kanssa kiertämällä langat toistensa ympäri, vaan kontrastivärin lanka neulotaan aina ajoittain nurin edellisen kerroksen kontrastiväriseen lankaan niin, että se muodostaa ikään kuin verkon neuleen nurjalle puolelle. Vaikea selittää, enkä minäkään sitä mistään lukemastani ohjeesta tajunnut ennen kuin Tiina kädestä pitäen sen näytti. Mutta kovasti siistimpää jälkeä näistä yksivärisistä osuuksista tuli kuin sillä perinteisemmällä tavalla. (Varsinkin toiseen sukkaan; ensimmäinen kun oli vielä vähän harjoittelukappale. Mutta onneksi hienoinen epäsiisteys näkyy vain sukan nurjalla puolella.)


Yksi muurahaisista jatkui kantalapun puolelle. Tein sen ihan tavallisena kirjoneuleena, vaikka kirjoneuleen tekeminen nurjalla puolella onkin ärsyttävää. En kuitenkaan jaksanut puolikasta muurahaista varten aloittaa mitään monimutkaisempaa.

Sukista tuli sopivat, lämpimät ja mieluisat, vähän ehkä jännittävätkin, eli ihan jees projekti. :)

lauantai 14. tammikuuta 2017

Räsymattosukat

Facebookissa on monia erilaisia käsityö-aiheisia ryhmiä, joissa ihmiset esittelevät omia käsitöitään. Kuulun niistä aika moneen, sillä toisten käsitöitä kiva ihailla ja joskus saada niistä inspiraatiota omiinkin juttuihin. Yksi suosikkiryhmistäni on Novitan villasukkaryhmä, Voihan Villasukka. Ryhmässä tuntuu aina välillä nousevan jokin "villitys", eli kaikki haluavat yhtäkkiä neuloa juuri jotain tiettyä sukkamallia. Tällaiset räsymattosukat olivat ryhmässä kuuminta muotia joskus pari kesää sitten ja minäkin ihastuin niihin, mutta jotenkin aika kului ja villitys ehti mennä ohi.


Olin silloin pari kesää sitten ehtinyt jo ostaa langatkin valmiiksi näihin sukkiin, joten olihan ne nyt lopulta toteutettava. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten sanonta kuuluu. Räsymattosukkien idea on se, että otetaan kahta erilaista raitalankaa ja raidoitetaan niillä vuorotellen niin, että syntyy ihan uusi ja erilainen raidoitus. Minulla oli käytössä 7 Veljestä Raitaa väreissä sateenkaari (822) ja fuksia-harmaa (807). Päätin samoin tein tehdä polvisukat; tykkään näistä räsymatto-väreistä niin paljon että niitä saa olla vähän enemmänkin kerrallaan.


Kantapäiksi tein jälkeenpäin lisätyt sädekavennuskantapäät. Ohje oli Novitan vanhasta Sukkalehdestä vuodelta 2012. En olekaan tällaisia kantapäitä tehnyt ennen. Niistä tuli ihan mukavat ja nätit. Näihin räsymattoihin sopii mielestäni hauskasti se, että värit kulkevat eri tahtiin molemmissa sukissa ja myös kantapäissä.


Raidoitin molemmilla langoilla aina kaksi kerrosta kerrallaan. Langanvaihtokohta jäi takasaumaan, joka sukan takana vähän erottuukin. (Kuvaushetkellä saumat taitaa olla vähän kierossa, pitääpä jatkossa katsoa peilistä että tulevat suoraan.) Nämä sukat jäi heti kuvauksen jälkeen jalkaan ja näistä taisi tulla minulle tämän talven suosikkisukat. Ihana väri-ilotulitus. :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Kerttu-sukat

Maailma ulkona on valkoinen ja pakkanen paukkaa, joten en oikein tiedä miten vuoden ensimmäisenä käsityönä tulikin tehtyä keväisen vihreät sukat. Mutta tulipahan kuitenkin. Mallina on kaunis ja perinteinen Kerttu. Kertut on mukavaa, helpohkoa neulottavaa. Sellainen koukuttava malli, joka valmistuu nopeasti.


Nyt kun aurinko paistaa ja ulkona on valoa ensimmäistä kertaa koko talvena, niin siellä on sitten niin kylmää, ettei tarkene ajatellakaan menevänsä ulos kuvaamaan. Niinpä vaan nostin jalat kohti ikkunaa - ei tullut kuvaan kaunista talvimaisemaa, mutta tuli sentään vähän valoa.

Lanka on herneenvihreää 7 veljestä ja puikot olivat 3,5mm:n bambupuikot.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joulun taikaa

Vielä viimeinen joululahjapäivitys. Paksut lapaset valmistuivat Novitan Isoveli -langasta. Mallina Dropsin ilmaisohje Christmas Magic.


Mulla nää  paksut langat on tupanneet herkästi jäämään lankavarastoon marinoitumaan, mutta joulun alla sain käytettyä niitä aika kivasti joululahjoihin. Näiden lapasten lisäksi Isoveljestä valmistuivat Olive Love- sekä Uppsala Slippers tossut.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Ohdakkeenkukka-pipo

Joululahjaksi valmistui tämäkin pipo. Mallina Tanis Grayn kaunis A Gift Of Thistle. Suomeksi tuo tarkoittaa jotain sellaista kuin ohdakkeita lahjaksi. Muuten pipo ei ole lainkaan ohdakkeinen, vaan ihanan pehmoista alpakkaa kauniilla kuviolla.


Pipo on mallikuvan väreissä melko naisellinen, joten epäröin vähän, mahtaako se olla sopiva malli pitkälle ja komealle miehelle eli veljelleni. Kahden harmaan yhdistelmä teki kuitenkin tehtävänsä ja piposta tuli oikein miehekäs.

torstai 29. joulukuuta 2016

Pienempi pumpulipilvi-paita

Nuorempi veljentytär ihastui Pumpulipilvi-paitaani ja toivoi joululahjaksi samalaista, mutta eri väristä. Paras väri olisi kuulemma musta, mutta ei ainakaan pinkki. Mustahan on ihan kamala väri neuloa vanhoilla silmillä ja talvikuukausien huonolla valolla, joten ajattelin tehdä paidasta kokonaan harmaan. Hellyin kuitenkin sen verran, että ostin mustaa Hjertegarnin Alpaca Silkeä kaveriksi kotoa löytyneelle harmaalle Dropsin Brushed Alpaca Silk -kerälle. (Molempia lankoja riitti yksi kerä.)


Mallina edelleen Erin Kate Archerin Cancun boxy lace top, johon tein samat muokkaukset kuin omaan paitaani. Aloitin siis olkasaumasta väliaikaisella aloituksella ja neuloin ensin molemmat yläkappaleet kainaloiden korkeuteen, sen jälkeen yhdistin etu- ja takakappaleen ja jatkoin työtä pyörönä. Tunikahihat muodostuivat kaventamalla nopeaan tahtiin silmukoita kainaloiden alta. Yksi pitsiosioista ei onnistunut pyörönä, joten sen ajaksi siirryin tekemään työtä tasona ja ompelin lopuksi pienen pätkän sivusaumaa, joka oli jäänyt auki.


Koosta tuli sopiva puhtaasti arvaamalla, tyyliin "vähän pienempi kuin omani". Oli jouluaattona kiva nähdä, että arvaus oli onnistunut hyvin.


Tätä tämä nyt alkaa näköjään suvun lasten kanssa olemaan, että kaikki toivovat mustaa ja harmaata. Ja siinä vierähtänee muutama vuosi.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Palmikkosäärystimet

Veljentytär toivoi jouluksi harmaita säärystimiä, joihin tulee jotain palmikkoa. Novitan vanhasta Sukkalehdestä löytyi kaunis palmikkomalli Kärki auki -sukista. Näistä ei siis tullut kärki auki sukat vaan tavalliset säärystimet. Hauskathan nuokin olisi olleet, mutta nuorison kanssa paranee pitäytyä siinä mitä on toivottu.


Jokusen silmukan jätin ohjeen silmukkamäärästä pois, koska saaja on melkoisen hoikkasäärinen neitokainen. Ohje oli helppo muokattava, sillä pohkeen puoli tehdään tavallista 2o2n -joustinta ja kuviota on vain edessä.