Just Float

Just Float on yhdysvaltalaisen Stephanie Lotvenin suunnittelema kaarrokevillapaita, jossa on uskomattoman upea kirjoneuleosio. Ihastuin malliin ensisilmäyksellä, vaikka yleensä pidän hieman yksinkertaisemmasta tyylistä. Kaikessa krumeluurissa koristeellisuudessaan tässä kiemurakuviossa vaan on jotain tosi hauskaa ja kaunista.

Lankoja mietin pitkän aikaa. Pohjaväriksi alkoi puhutella jo aiemmin ostamani Roosanauha-sukkalanka vaalean harmaana (juu, aika tyypillinen värivalinta minulle). Kävin moneen kertaan Taito Shopissa katselemassa kuviovärivaihtoehtoja, joiden välillä oli päättämisen vaikeuksia. Kun lopulta sain tehtyä päätöksen niin valitsemani väri olikin jo myyty loppuun. Kiitos Taito Shopin hyvän asiakaspalvelun, sain tilattua lähiliikkeeseen toivomaani maloppi-väriä.

Paita neulotaan ylhäältä alas. Kaulus aloitetaan suoraan sileänä neuloksena, eli kauluksen reuna rullaantuu hieman; tykkään tästä yksityiskohdasta. Niskaan tehtiin muutamia lyhennettyjä kerroksia, saatoin tehdä niitä yhden tai kaksi ohjetta enemmän. Ohjeessa olisi tehty vielä pari lyhennettyä kerrosta kuvion jälkeen, mutta ne jätin väliin, sillä olen aiemmin huomannut että lyhennetyt kerrokset liian alhaalla aiheuttavat notkoselän kohdalle pussitusta. Myös helmaresoriin tein pienen muokkauksen, nimittäin resorin korkuiset sivuhalkiot.

Tästä tuli ihan mielettömän ihana! Ainoa mitä muuttaisin olisi, että hihat saisivat olla pari silmukkaa leveämmät. Mutta kyllä näitten kanssa pärjää.

Tässä on vielä sen verran viileitä päiviä, että paitaa ehtii hyvin käyttää ennen kesää. Ja ensi talvena varmasti tulee olemaan suosikkipaita!

Pienet eläinystävät

Taas iski pehmolelu-innostus. Löysin niin hauskan ohjeen, että tuli tehtyä viisi lelua samalla ohjeella - yhdessä viikossa! Ohje, tai oikeastaan ohjekokoelma, on Esther Braithwaiten Mini Forest Friends. Kokoelmassa on ohjeet pieneen kettuun, pesukarhuun ja poroon. Tein myös yhden hahmon ketun ohjeella harmaana, näin syntyi susi.

Muuten pehmot tehdään neulomalla, mutta poron sarvet on virkattu. (Ja ne juuri ovatkin aivan super-söpöt!)

Viimeistely tehdään ompelemalla silmät ja nenä sekä erotellaan jalat ja kädet suorasta vartalopötköstä. Yksi hahmo syntyi noin tunnissa!

Jokaista väriä tarvittiin vain pieni määrä, joten nämä sopivat loistavasti tehtäviksi jämälangoista. Mielikuvitusta käyttämällä keksisi varmasti vielä muitakin eläimiä neulottavaksi samoista aihioista. Omat leluni ovat noin 10cm korkeat ja ne on tehty paksuhkosta langasta (7 veljestä, Janne). Lankaa ja puikkokokoa muuttamalla saisi samalla ohjeella tehtyä pienempiäkin otuksia.

Ohje on englanninkielinen, mutta sen ytimenä ovat selkeät neulontakaaviot, joten uskon että heikommallakin kielitaidolla onnistuu.

Sokerilla huurrettuja luumuja

Viime vuoden loppupuolella nuorimmalla tyttärelläni oli pianoläksynä Pähkinänsärkijäbaletista tuttu The Dance of the Sugarplum Fairy. Hän harjoitteli sitä musiikkiopiston joulukonserttia varten, joten nuo sävelet tulivat tosiaankin meille tutuiksi.

Suomeksihan tanssin nimi on käännetty Sokerikeijun tanssi ja vasta nyt kuunnellessani tätä tuttua kappaletta monia kertoja aloin miettiä alkuperäistä nimeä, Sugarplum Fairy eli Sokeriluumukeiju. Tosiaan, silloin Pähkinänsärkijän aikoihin sokeroidut luumut olivat lasten herkkua, kun karkkivalikoimaa ei samaan tapaan ollut kuin nykyisin.

Siitä sai inspiraationsa tämän mallin kuvio. Makeishaltijattaren maassa luumut kasvavat tietysti sokeroituina suoraan puissa.

Alkuun ajattelin, että idea pulleiden nyppyjen muodostamista luumuista sukissa on epäkäytännöllinen, koska eihän niitä voi pitää kenkien kanssa. Sitten keksin, että sukkiin voi tehdä taittovarren, jolloin luumupuun oksa nyppylöineen taitetaan kengän päälle.

Musiikin lisäksi toisena inspiraationa toimi lanka, nimittäin ihanan ihana KlompeLompe Spøt, johon ihastuin testineuloessani siitä Kattia kanssa -sukkia. Utuiset herkät värit ja pehmoinen tuntuma sopivat ajatukseeni unenomaisesta tunnelmasta, jota Päkinänsärkijäbaletissa tietysti pitää olla koska kyseessähän on unimaailma. Samaa pehmeää utuisuutta hain myös huurreluumuihin yhdistämällä tavallisen fingering-sukkalangan rinnalle kulkemaan mohairlangan.

Niin syntyi tämä malli, jota alunperin kutsuin mielessäni nimellä The Dance of the Sugarplum Fairy. Myöhemmin totesin, että se nimi ehkä sopii englanninkieliseen versioon, mutta suomeksi käännös ei toimi. Instagram-kuvan perusteella ehdotettiin nimeämistä kuurassa olevien puolukoiden tai herkän vanamon mukaan. Molemmat ovat kauniita mielikuvia ja sinänsä sopivia, mutta eivät liity alkuperäiseen ajatukseeni sokerin huurruttamista luumuista ja luumupuun oksasta.

Lisäksi tähän kevääseen tuli tämä korona-tilanne... aloin miettiä jotain sen suuntaista, että nythän kaikilla on katse loppukesässä; toive, että sitten oltaisiin  paremmalla puolella tästä kaikesta. Ja silloinhan luumupuut juuri tekevät hedelmää. Jotenkin tämä malli mielessäni on alkanut juontua siihen kaipuuseen. Loppukesän odotus tai jotain sen suuntaista.

Jos teille näitten mietteitten pohjalta tulee hyviä nimiehdotuksia tälle mallille, niin antakaahan ihmeessä kuulua! Voin vaikka palkita sopivan nimen keksijän jotenkin. :)

Jos joku jaksoi lukea tänne saakka, niin vielä yksi asia; mallia on parhaillaan testineulomassa yksi henkilö, mutta olisi kiva saada joku toinenkin testaamaan, sillä kokoja on kaksi. Tai vaikka parikin ihmistä voisi testata. Eli jos kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. :) Muoks. Testineulojia löytyi jo, kiitos paljon mielenkiinnosta! ❤