Ohdakkeenkukka-pipo

Joululahjaksi valmistui tämäkin pipo. Mallina Tanis Grayn kaunis A Gift Of Thistle. Suomeksi tuo tarkoittaa jotain sellaista kuin ohdakkeita lahjaksi. Muuten pipo ei ole lainkaan ohdakkeinen, vaan ihanan pehmoista alpakkaa kauniilla kuviolla.

Pipo on mallikuvan väreissä melko naisellinen, joten epäröin vähän, mahtaako se olla sopiva malli pitkälle ja komealle miehelle eli veljelleni. Kahden harmaan yhdistelmä teki kuitenkin tehtävänsä ja piposta tuli oikein miehekäs.

Pienempi pumpulipilvi-paita

Nuorempi veljentytär ihastui Pumpulipilvi-paitaani ja toivoi joululahjaksi samalaista, mutta eri väristä. Paras väri olisi kuulemma musta, mutta ei ainakaan pinkki. Mustahan on ihan kamala väri neuloa vanhoilla silmillä ja talvikuukausien huonolla valolla, joten ajattelin tehdä paidasta kokonaan harmaan. Hellyin kuitenkin sen verran, että ostin mustaa Hjertegarnin Alpaca Silkeä kaveriksi kotoa löytyneelle harmaalle Dropsin Brushed Alpaca Silk -kerälle. (Molempia lankoja riitti yksi kerä.)

Mallina edelleen Erin Kate Archerin Cancun boxy lace top, johon tein samat muokkaukset kuin omaan paitaani. Aloitin siis olkasaumasta väliaikaisella aloituksella ja neuloin ensin molemmat yläkappaleet kainaloiden korkeuteen, sen jälkeen yhdistin etu- ja takakappaleen ja jatkoin työtä pyörönä. Tunikahihat muodostuivat kaventamalla nopeaan tahtiin silmukoita kainaloiden alta. Yksi pitsiosioista ei onnistunut pyörönä, joten sen ajaksi siirryin tekemään työtä tasona ja ompelin lopuksi pienen pätkän sivusaumaa, joka oli jäänyt auki.

Koosta tuli sopiva puhtaasti arvaamalla, tyyliin "vähän pienempi kuin omani". Oli jouluaattona kiva nähdä, että arvaus oli onnistunut hyvin.

Tätä tämä nyt alkaa näköjään suvun lasten kanssa olemaan, että kaikki toivovat mustaa ja harmaata. Ja siinä vierähtänee muutama vuosi.

Palmikkosäärystimet

Veljentytär toivoi jouluksi harmaita säärystimiä, joihin tulee jotain palmikkoa. Novitan vanhasta Sukkalehdestä löytyi kaunis palmikkomalli Kärki auki -sukista. Näistä ei siis tullut kärki auki sukat vaan tavalliset säärystimet. Hauskathan nuokin olisi olleet, mutta nuorison kanssa paranee pitäytyä siinä mitä on toivottu.

Jokusen silmukan jätin ohjeen silmukkamäärästä pois, koska saaja on melkoisen hoikkasäärinen neitokainen. Ohje oli helppo muokattava, sillä pohkeen puoli tehdään tavallista 2o2n -joustinta ja kuviota on vain edessä.

Uppsalan tohvelit

Äidin tossujen jälkeen halusin tehdä isällekin tossut. Huomasin, että miehekkäitä tossumalleja on vaikeampi löytää. Ravelrysta löytyi lopulta hieno ja hyvin miehenkin jalkoihin sopiva malli, Uppsala Slippers. Malli aloitetaan epätyypilliseen tapaan tekemällä kantapää, sitten terä ja lopuksi poimitaan silmukat varteen.

Tein tossut ohjeen mukaan Isoveli-langasta. Ainoa muokkaus oli se, että tein varret vähän pidemmäksi, kun ajattelin että kääntövarsi tuo vielä lisää lämpöä ja tossu pysyy paremmin jalasssa. Sinivalkoinen värivalinta nousi Suomen itsenäisyyden 100-vuotis juhlavuodesta ja uskon että se saattaa näkyä muissakin käsitöissä tulevana vuonna.

Jouluiset kirjoneuletossut

Joulu on ohi ja joululahjat on avattu, niinpä niitä voi pikkuhiljaa alkaa paljastella täällä blogissakin.

Tein äidilleni joululahjaksi kirjoneuletossut joulun punaisissa sävyissä. Olive Love -tossujen ohje löytyi Garnstudion ilmaisista malleista. Sen verran tein muutoksia ohjeeseen, että aloitin tossun kärjestä Judy's cast on -menetelmällä (ei tarvinnut lopuksi ommella kärkeä umpeen) ja takasauman yhdistin ompelun sijaan silmukoimalla.
Lankana on paksu Isoveli, joten nämä lämmittävät kylmemmälläkin säällä.

Malli oli kiva tehdä ja tossuista tuli hyvän malliset, sellaiset jotka pysyvät hyvin jalassa kun tulevat takaa aika korkealle.

Ainaoikein-neulosta oleva takaosa tuo tossuihin sen verran joustoa, ettei koon kanssa ole ihan niin tarkkaa - tämmöiset voisi siis tehdä lahjaksi sellaisellekin, jonka jalan koosta ei ole ihan täsmällistä tietoa.

Adidas-sukat

Tämä on väistämätön jatko edelliselle postaukselle, jossa esittelin Adidas-lapaset. Teema jäi vähän päälle, niin Adidaksen kuin intarsiankin suhteen. Päätin nimittäin lapasten jälkeen tehdä vielä lyhytvartiset sukat, joihin tuli kunnon Addu-lenkkareitten tapaan kolme vinoraitaa sivuun.

Nyt kun kuvion neulominen intarsiana oli jo tullut opeteltua, ei tämmöinen yksinkertainen kuvio ollut enää konsti eikä mikään, vaan sukat valmistuivat nopeana "välipalatyönä". Aika mageat tuli ja onnistuin vielä nappaamaan mallinkin kuvauksiin juuri sopivat housut jalassa.

Jos jotain tekisin toisin, niin tekisin raidoista vähän pidemmät. Mutta ekaksi yritelmäksi ihan jees. Ja tämä on tosiaan teinipojallekin kelpaava villasukka-malli, vinkkinä vaan muidenkin nirsoilijoiden äideille ja mummoille. ;)

Adidas-lapaset

Tämän joululahjan taidan uskaltautua esittelemään ennen joulua, se kun on henkilölle, jonka en usko blogiin eksyvän vahingossakaan.
Tein 17-vuotiaalle pojalleni toivomuksen mukaiset Adidas-lapaset.

Vuosi sitten tein pojalle LA-lapaset, joiden kirjailun epäsiisteys jäi vähän harmittamaan. Niinpä päätin tällä kertaa vihdoinkin opetella neulomaan kuvion intarsiana. Ruotsinkielinen kuvallinen ohje pyörönä tehtyyn intarsianeuleeseen löytyi Tålamodspåsen-blogista.

Ensimmäiseksi intarsianeuleeksi tämä onnistui ihan yli odotusten. Niin paljon siistimpi kuin olisi tullut silmukoimalla!
Mallin kuvioon sain matkimalla näiden Adidas-lenkkareitten neulekuviota. 

Joululahjoja lapsen kanssa

Nyt on se aika vuodesta, kun moni valmistunut työ on säästettävä esiteltäväksi vasta myöhemmin joulun jälkeen. Niinpä päätin kaivaa blogattavaksi yhden viime vuonna esittelemättä jääneen jutun, joka nyt on varmastikin taas ajankohtainen monen miettiessä joulumuistamisia lasten mummoille, kummeille ja päiväkodin tädeille. Ja moni muukin varmaan miettii nimenomaan sellaisia muistamisia, joiden tekemiseen lapsi voisi myös osallistua.

Viime vuonna teimme yhdessä tiskirättejä. Ostin ihan tavallisia valkoisia tiskirättejä, pari puuleimasinta sekä purkillisen mustaa kangasväriä. Värikkäitä kangastusseja löytyi kotoa jo entuudestaan monta pakettia. Lisäksi kangasvärin levittämiseen tarvittiin pieni tuputussieni; kun värin tuputtaa leimasimeen, tulee siistimpää jälkeä kuin leimasinta musteeseen kastamalla.

Työvaiheet toteutettiin niin, että minä painoin leimasimella kuviot rätteihin, sitten annettiin värin kuivua ja myöhemmin lapsi väritteli rättejä monen päivän kuluessa. Kuvioita tuli aika paljon ja kuusivuotias alkoi jo vähän väsähtää värittämiseen, joten lopulta värittelimme kuvioita yhdessä aina vähän kerrassaan. 

Rättien takapuolelle lapsi kirjoitti vielä hyvän joulun toivotukset osoitettuna kullekin lahjan saajalle. Ja viimeiseksi silitin rätit väripaketista löytyvän ohjeen mukaan.