Sormikkaat jäätelöstä

Ei siis tietystikään oikeasta jäätelöstä, vaan jäätelö -värisestä Nalle Taiasta. Tein kerästä aiemmin sukat ja halusin hyödyntää ihanat jämälangat jotenkin. Lankaa oli jäljellä ehkä pienten sormikkaiden verran... mutta sen verran epävarmalta langan riittävyys tuntui, että yhdistin sen suosiolla toiseen. Kaveriksi olisi sopinut monikin väri, valitsin vaaleansinisen Nallen tyttären kevättakin mukaan. Varmuudenvara kannatti, sillä ei Taika-lankaa paljon jäänyt.

Ohjeena Garnstudion Michelle gloves, jonka mukaan tein tytölle edellisetkin sormikkaat. Viimeksi ihmetelin pienehköä mitoitusta, joten nyt hyppäsin suoraan 6/9-vuotiaiden kokoon. 6-9-vuotta tuntuu minusta aika isolta ikähaitarilta, joka tapauksessa sillä tuli viisivuotiaalle sopivat käsineet. Ne varmasti mahtuvat hänelle vielä 6-vuotiaana, mutta että 9? En tiedä, onko mitoitus oikeasti pieni, vai onko meidän lapset vaan jättisormisia?

Lasten sormikkaat syntyi yllättävän nopeasti, parissa illassa. Seuraavaksi pitäisi sitten jaksaa tehdä sormikkaat itsellekin. Ehkä vähän höpsöä, mutta en mitenkään haluaisi enää ostaa sormikkaita nyt kun osaan sellaiset tehdä.

Hattaraa, vaahtokarkkia, jäätelöä...

Näitä sukkia neuloessa muistelin tämän Nalle Taika -langan värin nimeä. Jotain syötävää se oli... väreistä tulee mieleen hattara tai vaahtokarkki. Mutta jäätelöhän se oli, kun äsken kävin tarkistamassa. Sopii joka tapauksessa erittäin hyvin Niina Laitisen malliin So Sweet Socks eli vapaasti suomennettuna "Niin makeat sukat".

Ohje on tuttuun Niinan tyyliin hyvä ja selkeä. Malli sopii mainiosti tämmöiselle vähän kirjavammallekin langalle. En muuttanut ohjeesta mitään muuta, kuin että tein pari mallikertaa vähemmän kuviota varteen. On jo niin keväistä, että vähän lyhyempi varsi tuntui tähän hetkeen sopivalta.

Kylläpä näistä tulikin keväisen keveät ja hattaraisen makeat söpöstelysukat. :)

Oletteko muuten jo huomanneet Niinan uuden keväisen ohjekokoelman, Taimitarhan kevät? En ole sitä vielä ostanut, mutta suunnittelin kyllä jossain vaiheessa ostaa, koska tuolla näyttää olevan pari todella ihanaa mallia, jotka houkuttaisivat heti aloittamaan.

Vielä yksi pipo

Tein vielä yhden pipon tälle talvelle, vaikka talvi näytti jo olevan ohi. Harmaita jämälankoja Paulien ja kaverin tupsupipon jäljiltä oli vielä pipollisen verran lojumassa pöydällä. Ajattelin, että jos en tee niistä pipoa nyt, niin en varmaan enää ensi talvena muista koko lankoja ja ne jäävät käyttämättä. Mikä olisi erityisen iso sääli Genziana Classicin kohdalla, koska sitä ihanampaa ja pehmoisempaa lankaa saa hakea!

Aloitin taas, jo kolmatta kertaa tänä talvena, tekemään raitapipoa Raitulin ohjeella. Mutta jo ensimmäisen raidan kohdalla ajatukseni lähti taas harhailemaan... Tällä kertaa se harhaili Nuutikin Lindan ja Hupsistarallaan Terhin tekemiin raitapipoihin, joita olin aiemmin katsellut ihaillen. Ja niinpä tästä piposta tulikin nyt sitten tämmöinen. Muuten tämä on tehty Raitulin ohjetta noudattaen, vain raidoitus on toisenlainen. Pinkki ja vaaleanpunainen ovat Fabelia.

Oikein kiva pipo tästä tuli, sellainen pieni piriste muuten aika mustaan ja harmaaseen talvivaatevalikoimaan. Ja pakkasetkin tulivat takaisin kuin tilauksesta, jotta ehtii tätä ehkä kerran tai pari vielä käyttääkin ennen lopullista kevään tuloa.

Ja taas ketuttaa

Ensin tein joululahjaksi kettulapaset. Sitä seurasi tilaus kettupipoon. Kettupipon ohjetta etsiessämme osui suoraan viisivuotiaan söpöstelyhermoon kuva ihanasta kettulelusta. Ensin yritin vakuuttaa tytölle, etten osaa tuollaista kettulelua tehdä, mutta kun jossain vaiheessa erehdyin mainitsemaan, että netistä löytyy kettuun kyllä ihan ohjekin, niin ei ollut enää mahdollisuutta perääntyä.

Pakko oli sitten tuo ohje Craftsysta ostaa, koska en kyllä muuten olisi tästä hommasta selviytynyt. Ohje on hyvä ja yksityiskohtainen, mielestäni hintansa väärti. Amanda Michellen mainion ohjeen voi ostaa myös Ravelryn kautta.

Lankana sama oranssinruskea lanka kuin lapasissa ja pipossakin, eli Gjestalin Janne. Valkoiset ja mustat yksityiskohdat ovat 7 veljestä. Täytteenä vanua Ikean halpis-tyynystä; tulee meinaan huomattavan paljon edullisemmaksi kuin ostaa varsinaista vanua.

Ketunvärinen Janne on nyt tullut aika hyvin hyödynnettyä kettumaisiin tarkoituksiin. Ja kyllä tästä tuli söpö! <3

Hippitytön jämälankahuivi

Vanhin lapseni on tyyliltään melkoisen hipihtävä, siksipä ei ollut yllättävää, että hän toivoi itselleen juuri tämän huivin. (Esittelin monta perinteistä ja modernia mallia, mutta juuri tämä kolahti.) Malli on syksyn 2013 Novita-lehdestä ja näköjään löytyy netistäkin, nimeltään Virkattu ympyrähuivi.

Lehdessä on esitelty kaksi eri värivaihtoehtoa, joissa molemmissa on käytetty kuutta eri lankaa. Tyttö toivoi kuitenkin omaan huiviinsa jotain vielä erilaista väritystä, montaa eri väriä ja maanläheisyyttä.

Novitan mallissa on luonnollisesti käytetty Novitan lankoja, mutta koska halusin huventaa olemassa olevia lankavarastoja, niin loppujen lopuksi huivissa ei ole yhtään alkuperäistä lankaa, eikä myöskään yhtään Novitan lankaa.

Olen käyttänyt loppuun jämäkeriä ja aloittanut huivia varten sellaisia keriä, joille en olisi ehkä lähiaikoina keksinyt muuta käyttöä. Mukana on mm. Dropsin Delightia, Fabelia ja Alpacaa, Hot Socks Fashionia ja Gjestal Maijaa. Tämä oli loistava lankalaihis-projekti!

Kaikissa kohdissa en ihan noudattanut ohjetta, välillä tämä tapahtui vahingossa ja välillä tahallisesti. Annoin kaikkien virheiden (tai ohjeen variointien) kuitenkin olla. Alareunan tein rapuvirkkauksella.

Ravelryssa Hippihuivi.

Kamulle samispipo

Ystäväni ihastui aiemmin tekemääni tupsupipoon niin, että toivoi itselleen samanlaista. Tämmöinenhän syntyy nopeasti ja on mukava tehdä, joten olin heti valmis aloittamaan. Käytin lankoina Pauliesta yli jääneitä harmaita; Genziana Classicia, joka on aivan ihana sataprosenttinen merinovillalanka. Sen kaveriksi tuli metsänvihreä Regia 4-fädig.

 

Piposta tuli edeltäjänsä identtinen kaksonen, eli Raituli kirjoneule-twistillä. Tykkään kamun väreistä ehkä jopa enemmän kuin omista. :)

Ihan pöllöt saksikotelot

Olipa kerran kaksi likinäköistä pöllöä...

...mutta onneksi molemmat saivat silmälasit!

Pöllöt on tehty ompelemalla ja liimaamalla huopakankaasta sekä Tigerin liimakankaista. Otin mallia parista blogista; NutMeg Designs ja Moy-handmade. Jälkimmäisessä on kuvallinen ohjekin, mutta en sitä noudattanut vaan tein oman sävellyksen.

Olin ajatellut tehdä kotelot pelkästä huovasta, mutta totesin sen olevan materiaalina niin karhea, että saksien sujauttaminen koteloon olisi ollut todella nihkeätä. Liimakangas on paljon liukkaampaa ja toi avun tähän ongelmaan. Ja kun nyt liimakankaiden kanssa olin alkanut askartelemaan, niin tein siitä pöllöille myös siivet ja liimasin sitä vielä taustakankaaksikin.

Ensimmäisen kotelon kanssa tein pari pöhköä aloittelijan mokaa, mm. en muistanut ommella nappeja ennen taustakankaan liimausta, mistä syystä jouduin liimaamaan päälle vielä toisen taustakankaan... no väliäkös pienistä, kun lopputulos on kuitenkin ihan onnistunut.

Pöllöt lähtivät ilahdutushaasteen merkeissä Lankakeijulle ja Enyalle. Itsekin tarvitsisin samanlaisen, kunhan taas jossain vaiheessa innostun huovan, neulan ja langan kanssa askartelemaan.

Hauskat haikara-sakset on ostettu Tigerista.