Kärpässienilapaset

Jo monta vuotta sitten näin Pujoliivi-blogissa söpöt sienilapaset ja ihastuin niihin. Päätin jo silloin, että nuo on jossain vaiheessa tehtävä, mutta jotenkin se on siirtynyt (vuosia). Tänä syksynä on meidän ulkoilureiteille osunut paljon kärpässieniä ja myrkyllisyydestään huolimatta ne on niin söpöjä että inspiraatio kärpässienilapasia kohtaan iski uudelleen.

Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.


Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.

Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.

Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.

Mustekalojen parvi

Innostuin virkkaamaan pieniä mustekaloja myyjäisiä varten. Ohje löytyy EssHaych-blogista. Muutin ohjetta hieman siten, että virkkasin lonkeron aloittavan ketjusilmukkaketjun jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa kolmen puolipylvään sijaan. Tykkään lonkeroista enemmän näin, etteivät ole ihan niin korkkiruuvin kiharat.

Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.

Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.

Virkattu pikkukisu

Virkkasin myyjäisiä varten myös pienen kisun. (Valmistaudun koulun joulumyyjäisiin ajoissa, koska joulun alla on varmasti paljon muutakin tehtävää.) Mallina Ravelrysta löytyvä ilmaisohje Cube Kitty Cat. Tämä on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain virkattu pallo, jolle on tehty jalat, korvat ja häntä. Mutta ihan söpö. :)

Totoro ja paranneltu Pikachu

Pienten virkattujen pehmolelujen ohjeita selaillessani törmäsin tällaiseenkin: virkattuun Totoroon. Neulottuna versiona minulla tästä jo onkin kokemusta viime talvelta, kun neuloin veljentytöille Totoro-lapaset.

Olin jo noitten lapasten jäljiltä ihastunut tähän sympaattiseen japanilaiseen anime-elokuvan hahmoon, joten totta kai halusin myös virkata sen. Ohje löytyy 53 stitches -blogista klikkaamalla linkkiä kuvien alapuolella.

Sitten täytyy vielä palata edelliseen japanilaishahmoon, Pikachuun. Tuon Pikachu-postauksen yhteydessä sain palautteen, että hahmolta puuttuu jotakin olennaista, nimittäin pyöreät punaiset posket! Täytyy tunnustaa oma tollouteni, sillä en ollenkaan tajunnut asian tärkeyttä ja vakavuutta, mutta toki halusin korjata virheeni.

Nyt on Pikachulla punaiset posket. Toivottavasti kaikki meni nyt oikein molemmilla hahmoilla. Itse ainakin tykkään näistä söpöistä kaveruksista. :)

Pieni raidallinen kilppari

Amigurumien virkkausprojekti joulumyyjäisiä varten jatkuu.

Tämä pikkuinen kilppari on varsinainen söpöliini. Ohje löytyy Kristieskids -blogista, löydät sen skrollaamalla ihan sivun alalaitaan.

Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.

Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.

En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

Oceana

Muutama kuukausi sitten ilmestyi odotettu kirjauutuus. Pelkistetyn elegantista tyylistään tunnettu huivisuunnittelija Janina Kallio julkaisi ensimmäisen kirjansa, Lumoavat neulehuivit by Woolenberry.

Kuten kirjan esittelyssäkin todetaan, niin kirja kerää yksiin kansiin 15 ohjetta, jotka on aiemmin julkaistu vain englanniksi. Kirja on siis vastaus niille neulojille, jotka vierastavat englanninkielisiä ohjeita. Itselleni kirjan huivimallit olivat entuudestaan tuttuja ja osan olin jo aiemmin ostanutkin englanninkelisinä versioina.

Lumoavat neulehuivit on kaunis kokonaisuus, jota selailee mielikseen kerta toisensa jälkeen. Se houkuttelee tarttumaan puikkoihin; Janinan taattu elegantti tyyli ei petä nytkään. Pienenä miinuksena se, että jotenkin jäin odottamaan jotakin uuttakin mallia.

Kun saa kauniin neulekirjan käsiinsä, niin jotainhan sieltä tekee mieli neuloa. Valitsin ohuen ja keveän Aavan, joka on ilmestynyt myös englanninkielisellä nimellä Oceana. Langaksi valitsin vaaleanharmaan Dropsin Lacen, joka on hennon ohutta alpakan ja silkin sekoitusta.

Halusin huivista nimenomaan hartioita peittävän, shaalimaisen, eikä kaulahuivia, joten loin yhden mallikerran verran enemmän silmukoita kuin ohjeessa. Kuvioiden toistoja huiviin tuli puolestaan pari vähemmän, joten huivini on hieman leveämpi ja lyhyempi kuin alkuperäinen malli.

Tämmöisessä ohuessa ja isossa huivissa on toki aikamoisen iso työ ja tylsältäkin sen tikuttelu välillä tuntui, mutta lopputulos on palkitseva. Harmaa oli hyvä valinta klassikkoneuleeseen, sillä tämä tulee sopimaan moneen menoon ja asukokonaisuuteen. Kannatti jaksaa!