Lankakori

Jokunen vuosi sitten tyttäreni innostui koulussa virkkaamaan ontelokuteesta pannunalusia. Jotenkin olin niin ilahtunut hänen käsityöinnostuksestaan, että hän sai minut suostuteltua ostamaan kilon ontelokudetta valitsemassaan sinisen sävyssä. Arvata saattaa, että hän jaksoi virkata kaksi pannunalusta ja ontelokudetta kului niihin alle sata grammaa. Loput kuteet jäivät minun huolekseni, enkä millään meinannut keksiä mitä tällaisesta kuteesta voisi tehdä; ensinnäkään en ole ihastunut tähän materiaalina muutenkaan, toisekseen värikään ei ole sen tyyppinen, minkä olisin itse valinnut.

Instagramissa törmäsin kuvaan, jossa ontelokudetta oli virkattu kiinteiden silmukoiden sisälle. Ravelrysta löysin ohjeenkin tekniikkaan, Ariane Gallizzin Happy Project Basket. Lopulta en kylläkään katsonut ohjetta kuin vain ihan alussa, käytin sitä lähinnä vain inspiraationa. 

Projekti kesti lähes tasan vuoden. Työ itsessään ei ollut suuri; painavine ontelokudekerineen tämä ei vaan ollut sellainen projekti, jota olisi tehnyt mieli ottaa mihinkään mukaan enkä muutenkaan erityisesti tykännyt työskennellä tämän materiaalin kanssa. Valmis kori on kuitenkin aika kiva ja sinne sai sopivasti sullottua osan peittoprojektiin tarkoitetuista jämälangoista. Itsestään raidoittuvan puuvillalangan lomitse epämieluisa sininenkin kuultaa läpi ihan hauskasti.

Nyt olisi sitten enää vähän päälle 700 grammaa ontelokudetta jäljellä...

Chrysaetos

Heidi Alanderin suunnittelema Chrysaetos -huivi on ollut neulomisjonossani pitkään. Ihastuin huivin mallikappaleeseen Jyväskylän neulefestareilla vuonna 2019, jolloin myös ostin huiviin langat. Vaalea kimalteleva harmaa on Ruskanlehden Sparcle Sockia värissä pöytähopea, tummempi harmaa ja petrooli ovat Koukuttamon Allegroa väreissä scarabee ja mukavuusalue. 

Tänä keväänä neuloin huivin merkkipäivän lahjaksi henkilölle, jonka väreihin se tuntuu sopivan; oikeastaan olen ajatellut kyseistä henkilöä koko ajan juuri tämän huivin saajaksi. Pidän huivissa siitä, että se on malliltaan perinteisen "helppo" (kolmiohuivi toimii hartiahuivina, mutta myös kaulalle kiedottuna, jos ei satu olemaan hartiahuivi-tyyppiä), mutta epäsymmetriset pitsikuviot ja raitaosiot tuovat siihen modernin twistin. 

En päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti, joten jouduin lähettämään sen postipakettina. Tiesittekös muuten tämmöisen vinkin, joka on mummuni huivilaatikoista jäänyt mieleen: Kun huivin  taittelee niin, että joka taitteen väliin jää silkkipaperia, niin se ei rypisty? Jännitin että toimiiko, mutta kyllä se huivi kuulemma sileänä tuli paketista. :D

Auringonkukkia

Monien muiden tavoin olen käsitellyt Euroopassa syttyneeseen sotaan liittyvää järkytystä ja ahdistusta neulomalla Ukrainan väreissä. 

Etsin jotain Ukrainan kansalliskukkaan, eli auringonkukkaan, liittyvää kirjoneulemallia. Nyt on julkaistu lyhyessä ajassa useita upeita uusia malleja, mutta sodan ensimmäisinä päivinä ei mitään puhuttelevaa löytynyt. Kun ei löytynyt valmista, niin piti muokata. Otin "kukka"-kuvion Tiina Kuun kirjasta Tuhansien villasukkien maa, muokkaamalla mallia Koneeseen kadonnut, jossa on kukkien (tai ehkä oikeasti koneen rattaiden) lisäksi myös ketjurivejä, mutta ne jätin pois. (Koska toivon, ettei sodan kahleet Ukrainassa kestä pitkään!) 

Päätin neulomisen lisäksi lahjoittaa rahaa Ukrainan pakolaisten auttamiseksi ja haastan muut tekemään samoin omien mahdollisuuksien mukaan. Lahjoituksia voi ohjata Ukrainaan monien tahojen kautta, pääasia on, että valitsee luotettavan järjestön jolla on taitoa ja kokemusta humanitaarisesta auttamistyöstä. Valitsin tehdä lahjoitukseni UN Women Suomen kautta. Rahat ohjataan erityisesti naisten, lasten, vammaisten ja vanhusten auttamiseen, eli ihmisryhmien, jotka ovat sotatilanteissa usein erityisen haavoittuvaisessa asemassa. 

UN Women Suomen sivuilta hätäapukeräyksestä: Lahjoita 20€ tekstaamalla UNW20 numeroon 16499 tai haluamasi summa MobilePaylla numeroon 58961.

Metsän sydämessä

Heart of the Forest socks on ruotsalaisen Sofia Kammebornian suunnittelema ihana sukkamalli. Metsäinen teema ihastutti ja houkutteli metsäisten värien pariin.

Ohje on kirjoitettu yhdelle silmukkamäärälle ja kokoa neuvotaan säätelemään puikkokoon avulla. Näin tein ja neuloin sukat koon 2,25mm puikoilla saaden hyvin koon 42/43 jalkaan istuvat sukat. Varressa ja jalkaterässä oli ohjeen mukaan sama määrä silmukoita. Koska halusin jalkaterästä vartta kapeamman, tein pienen muokkauksen pohjan kuvioon.

Lankoina Regian Premium Merino Yak väreissä Teal Meliert ja Mint Meliert. Molempia värejä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä toiset samanlaiset sukat käänteisissä väreissä.

Saga villatakki

Saga kirjoneuletakki kiilasi alkuvuodesta kaikkien neulejonojen ja suunnitelmien ohi, se oli ihastusta ensisilmäyksellä. Mallin on suunnitellut norjalainen Wenche Roald, jonka suunnittelutyössä painottuvat ihanat kirjoneulemallit.

Tammikuussa neulomissani Grown Together -lapasissa pääsin harjoittelemaan hieman steekkausta ja ehkä juuri siitä sain rohkeuden lähteä neulemaan nyt ensimmäistä steekattua villatakkiani. Tässä takki siis neulottiin ensin kokonaan valmiiksi suljettuna neuleena ikäänkuin tehtäisiin villapaitaa ja lopuksi leikattiin keskeltä edestä auki (=steekattiin) takiksi.

Täytyy sanoa, että jännitti kyllä lähteä laikkaamaan auki vaivalla neulottua vaatetta! Netistä löytyy paljon kuvia ja videoita, joita kannattaa katsella ennen toimeen ryhtymistä, jos ei muuten niin rohkaisuksi. 

Alla esitelty vaiheittain neuleen tekoa. Ensin vartalo-osa neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alas. Sitten poimitaan silmukoita steekkausalueen reunoilta ja neulotaan takin nappilistat. Sitten steekkausalueen reunat vahvistetaan. Tämän voisi tehdä joko ompelemalla käsin tai ompelukoneella tai sitten virkkaamalla, kuten itse tein. Lopulta neule leikataan auki keskeltä. Nurjalle puolelle jää raakareunat, jotka ei nyt ihan maailman esteettisimmät ole, mutta ei mun mielestä mitenkään järkyttävän epäsiistitkään. Yleensä nämä on tapana peittää joko neulomalla sisäpuolelle kapeat kaistaleet, jotka ommellaan leikatun reunan päälle tai sitten jollain koristenauhalla, pitsinauhalla tms.

Neuloin ensin ohjeen mukaiset neulotut listat raakareunan peitoksi, mutta minun makuuni niistä tuli liian paksut, joten päädyin ne purkamaan ja ompelemaan tilalle koristenauhaa. Sen tehtävä on ensisijaisesti esteettinen, mutta kyllähän se myös jämäköittää takin reunoja. Eurokankaasta  löytyi pari kivaa vaihtoehtoa koristenauhaksi, valitsin hillitymmän. Myös napit on ostettu samasta paikasta. 

Kivana yksityiskohtana takissa on piristevärillä tehdyt nappilistojen ja hihansuiden reunat sekä helmisilmukoilla virkattu pääntien reuna. (Ohjeen mukaan tällainen olisi tullut vielä helmaankin, mutta jätin sen pois.)

koristenauhan kiinnitin ompelulangalla käsin reunoista ommelleen pienin pistoin. (En ole ihan varma, mikä pistos oli kyseessä, ehkä luotospisto?)

Lopputulos on ihana ja tekemisen prosessi oli erittäin mielenkiintoinen, sillä monessa kohdassa joutui miettimään, etsimään tietoa ja ottamaan selvää. Jäi tunne, että tuli opittua paljon uutta.

Vielä pari sanaa langasta. Steekatuissa neuleissa suositellaan käytettäväksi huopuvaa lankaa, sillä tämä ehkäisee steekkausreunojen purkautumista. Itse tein takin Gjestal Maijasta, eli sukkalangasta, joka ei sisältämänsä polyamidin takia huovu. Tällöin reunan vahvistaminen tulee luonnollisesti tehdä erityisen huolellisesti.

Jääkukkia

Sveitsiläinen suunnittelija nimimerkillä Runningyarn Marianne suunnittelee aivan ihania kirjoneulesukkia. Olen aiemmin tehnyt hänen malleistaan Wild Angelica -sukat ja nyt jatkoin malliensa parissa Ice Flower sukilla. Malli on sanalla sanoen ihana. Ohje mutkaton ylhäältä alas neulottava kirjoneuleohje, jossa on lappukantapää ja pohjan kuvioon sulautuvat kiilakavennukset.

Langksi valikoituivat keltainen Regian Premium Merino Yak ja valkoinen Novitan Venla. Käytin 2mm:n sukkapuikkoja ja neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, kuten yleensäkin teen.

Aloin taas kerätä sukkia kauniiseen sukkalaatikkoon. Luultavasti joudun tänäkin vuonna vaihtamaan isompaan laatikkoon, mikäli sukkien neulomisinto säilyy.

Ajatuksena olisi neuloa sukat per kuukausi, jolloin joulukuuhun mennessä olisi valtaosa joululahjoista valmiina. Mutta en ota tästä stressiä.

Umpihanki

Voi miten hyvin tämän lapasmallin nimi sopiikaan ulkoa näkyvään maisemaan juuri tänä aamuna, suuren lumimyräkän jälkimainingeissa! Umpihanki on Aino Vikmanin suunnittelema malli, joka sai inspiraation kuvioonsa vuoden 2020 Sukkafinlandia kisan lämmittelymallista, Tiina Kaarelan Liekki-sukista. Alunperin Umpihanki ilmestyikin ystävänpäiväyllätyksenä sukkafinlandian kilpailijoille, nyttemmin se on saatavilla ilmaisohjeena ravelrysta.

Umpihanki on rakenteeltaan mielenkiintoinen malli. Lapaset neulotaan kärjestä aloittaen. Ensin neulotaan lapasen kärkiosa ja paukalo peukalonhankaan asti, sen jälkeen osat yhdistetään ja aloitetaan samalla kiilakavennukset, kun neulotaan lapasen alaosa. En ole ennen neulonut kärjestä aloitettuja lapasia, joten en tiedä miten muuten tuon kiilakavennuksen voisi tehdä, mutta tässä se oli tehty niin, että muodostui intialainen peukalokiila. Se oli helppo tehdä ja siitä tuli huippuhyvä! 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin intialaista peukalokiilaa ja täytyy sanoa, että sen istuvuus käteen on ihan jotain muuta, kuin perinteisellä kiilalla, joka parhaimmillaankin istuu mitenkuten ja tuppaa valahtamaan pois paikaltaan aika ajoin.

Lankana näissä Novita Nalle. Ohje on langan ja puikkojen suhteen joustava; se on kirjoitettu neljälle eri silmukkamäärälle ja sisältää lisäksi ohjeet koon muokkaamiselle.