Kirsikkana kakussa

Cherry on top -pipo sai alkunsa, kun Neulekahvila Lentävä Lapanen ja Kolmen Kaverin Jäätelötehdas järjestivät piponsuunnittelukilpailun, jonka teema oli kolmen kaverin jäätelö. Pipon ensimmäinen versio menestyi kilpailussa ja äänestettiin myös yleisön suosikiksi. Myöhemmin Lentävän Lapasen Taina Schildt ja Tarja Jussila pyysivät kirjoittamaan piposta ohjeen myös ohuemmalle Handun merinosukka-langalle. Niin syntyi tämä pipomalli ja sen ohessa myös Cherry on Top -lapasohje.

Ohjeen kirjoittamiseen ja julkaisuun kului kolmisen vuotta; kolme vuotta sitten kirjoitettiin ohjeen ensimmäinen versio ja Taina aloitti testineulonnan, kaksi vuotta sitten Taina otti kuvat ja sen jälkeen kypsyteltiin pari vuotta (=unohdettiin). Ja nyt sitten taas muistettiin, että tämä olisikin kiva julkaista kirjoneuleiltakoulun yhteydessä. Taina teki lopullisen layoutin molempiin ohjeisiin ja sai testineuleenkin valmiiksi. :)

Myös Tarjaa on kiittäminen hyvistä palautteista ohjeen ja erityisesti lapasten rakenteen suhteen; juuri rehellistä ja suorasanaista palautetta aloitteleva suunnittelija tarvitseekin

Ohjeita saa nyt siis printti-versiona Lentävästä Lapasesta ja sähköisenä Ravelryn kautta. Molemmat ohjeet ovat ilmaisia.

Suorat linkit Ravelry-ohjeisiin:

Pipo-ohje

Lapasohje

Jos neulot pipon tai lapaset tällä ohjeella, niin olisi kiva kuulla miten onnistui ja vaikka nähdä kuvia. Ja palautettakin saa edelleen antaa. :)

Kirjoneuleiltakoulu

Tämä on taas sitä aikaa vuodesta, kun valmistuneita käsitöitä ei voi oikein esitellä julkisesti ennen joulua. Mutta jotta blogissa ei olisi ihan hiljaista, niin kerronpa eilisestä illasta.

Eilen toteutui pitkän suunnittelun tuloksena ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu. Järjestäjänä ja kokoontumispaikkana toimi neulekahvila Lentävä Lapanen.

Omasta intohimon kohteestahan on aina mukava puhua. Nyt sai oikein luvan kanssa puhua ja ihmisiä vieläpä tuntui kiinnostavan. Kerroin vähän omasta neulomishistoriastani ja vilautin myös paria aloittelijana tekemääni ei-niin-onnistunutta kirjoneuletyötäkin. Toivon että kurssilaisille jäi mieleen, että opettelua kannattaa jatkaa vaikkei se heti sujuisikaan ihan omien odotusten mukaisesti.

Puhuttiin vähän lankojen valinnasta, neuleen viimeistelystä (kirjoneuleen kohdalla erityisen tärkeää) ja omakehun tärkeydestä. Ja neulottiin!

Oli innostuneen ja keskittyneen oloista porukkaa kuten kuvistakin välittyy. Silti jaksettiin välillä jutella ja laskea leikkiäkin, minkä olennaisena osana pitää käsityöharrastukseen kuuluakin, kuten muihinkin harrastuksiin - harrastamisen ideanahan on olla rentouttavaa ja tuoda hyvää mieltä.

Kävimme läpi kirjoneuleen teknisiä perusasioita ja niksejä kuten että miten lankoja pidellään, miten lanka sidotaan neuleen takana ja miten neuleesta tulee sopivan joustavaa. Ja mikä ihmeen lankadominanssi? Kurssin tärkein tavoite oli kuitenkin välittää kirjoneulekärpäsen puraisua, eli saada ihmiset innostumaan kirjoneuleen opettelusta ja kaikista mahdollisuuksista, mitä se tuo tullessaan. Ja luopumaan turhasta itsekriittisyydestä!

Tämä ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu täyttyi niin nopeasti, että sovimme heti perään toisen tammikuulle. Ja jos kiinnostusta riittää, niin voidaan näitä sopia lisääkin.

Kuvista suurin osa on kurssille osallistuneen Kati Arkkilan ottamia. Kiitos Kati! :)

Sydämellinen pupu

Vielä viimeinen virkattu hahmo taannoiselta amigurumien virkkausbuumiltani. Tämä on varmaan tarkoitettu ystävänpäiväksi, mutta kyllähän söpöstely ja sydämet sopivat jouluunkin, eikö vain?

Ilmainen ohje Valentin-pupuun löytyy Ravelrysta. (Minusta pupulle oli pakko tehdä silmät, vaikka ohjeen mukaan pupu on silmätön.) Ohje on siitä hauska, että koko pupu tehdään yhtenä kappaleena paitsi töpöhäntä ja sydän. Ei siis tule paljoa ommeltavaa.

Häntätöpön ansiosta pupu pysyy pystyssä pitelemästään sydämestä huolimatta.

Tämän pupun jälkeen totesin, että virkkaaminen saa vähäksi aikaa riittää. Paljon virkkaamisen seurauksena sain kädet kipeiksi, varmaan mulla on vähän huono asento pidellä koukkua. Onneksi neulomisesta ei seuraa mitään haittoja. :)