Tutkimusmatka syksyiseen luontoon

Parin muun neuloottisen kaverin kanssa päätettiin tekaista syyskuussa Stephen Westin Exploration Stationit. Mietittiin, että vaikka Lentävän Lapasen Syyshuivikalistelun eli yhteisneulonnan säännöt ovat väljät ja sallivat jokaisen valita oman ohjeen, niin olisi aika hauska kuitenkin jossain välissä tehdä yhtä aikaa samanlaiset huivit. Ja kun kesän Sukka-Tourneella jo päästiin itsensä ylittämisen makuun, niin huiviinkin piti tietysti valita sellainen ohje, joka ei vaikuttanut olevan ihan simppeleimmästä päästä.

Stephen West on alkujaan jenkkiläinen, nykyisin Amsterdamissa asuva nuori neulesuunnittelija, jolla on hyvin persoonallinen oma tyyli. Jopa niin persoonallinen, että olen monet kerrat sivuuttanut hänen suunnittelemansa ohjeet liian erikoisina. Hippusia -blogin Johannan Exploration Station avasi kuitenkin silmäni tälle upealle mallille ja sitä myöten olen alkanut katsella sillä silmällä monia muitakin Westin malleja. (En muuten tarkoituksellisesti matkinut Johannan värejä, mutta nyt huomaan että ne ovat hyvinkin lähelle samat.)

Suunnittelijan omat kuvat ovat usein niin erikoisia, että on vaikea kuvitella hänen esittelemiään huiveja tavallisen skandinaavisen naisen päällä; siksipä kannattaakin selailla Ravelryn projektisivujen kuvia, niin malleista avautuu ihan toisenlainen, arkisempi puoli.

Exploration Station oli tosiaan nimensä mukaisesti tutkimusmatka - nimittäin erilaisten neuletekniikoiden maailmaan. Huivi aloitettiin hauskoilla lyhennetyin kerroksin muodostetuilla epäsymmetrisillä kuunsirpeillä ja niiden jälkeen tehtiin osiot kahden värin briossia, vohvelikuviota ja raitaa. Jokaisen osion väliin tehtiin suurireikäinen välikerros, vähän kuin katkoviiva. Ja loppuun vielä siksak-kuviosta muodostunut reunapitsi.

Vähän turhankin paljon tuli etukäteen pelättyä, sillä mitään mullistavan vaikeaa ei tämä matka sisältänyt. Ohje oli erittäin selkeä ja sisälsi linkit ohjevideoihin eri työvaiheissa. Muut tekniikat avautuivat sanallisen ohjeen perusteella, mutta briossin osalta video oli kyllä hyvä olemassa.

Pingotus oli taas yhtä taianomainen tapahtuma kuin yleensäkin. Suoraan puikoilta huivi oli epäilyttävä kapea kurttukasa, mutta pingotuksessa se oikeni ja aukeni - ja kasvoi kasteltaessa varmaan puolet alkuperäistä suuremmaksi.

Oli ihana kuvata kuvata huivia upeassa syksyisessä luonnossa. Aina tuntui löytyvän joku vielä upeampi kuvauspaikka. Karut kalliot, kituliaat koivut ja välkehtivä vesi. Kyllä syksy vaan voikin olla hieno vuodenaika!

Lankoina huivissa käytin valkoista ja mustaa Dropsin Fabelia, harmaata Lang Yarnsin Jawoll Superwashia sekä Louhittaren luolan Väinämöistä Itämeren värissä. Puikot olivat 3mm:n pyöröt eli käsialani mukaisesti vähän suositusta pienemmät.

Tämä oli hieno tutkimusmatka!