Blogini tarina

Sain Silmukkasatuja -blogin Lankakeijulta Blogisi tarina -haasteen. Kiitos Lankakeiju! :)

Haasteen ohjeet:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

Blogini tarina

Aloitin bloggaamisen toukokuussa 2013. Niihin aikoihin työpaikallani oli juuri lopettanut kaksi vanhaa työkaveria, jotka olivat olleet siihen asti parhaat "käsityökaverini", eli ne ihmiset, joiden kanssa olin tottunut käsityöaiheista juttelemaan päivittäin. Heidän lähtiessään koin jääväni tyhjiöön, kun ei ollut enää päivittäistä itselleni tärkeän aiheen juttukaveria, vaikka muuten kivat työkaverit onkin. Olin seurannut monia käsityöaiheisia blogeja jo pitkään, mutta ajattelin, etten itse osaa blogata enkä osaa oikein valokuvatakaan. Jostain se rohkeus innostuksen rinnalle sitten kuitenkin löytyi. Ensimmäisessä postauksessa esittelin menneen talven kirjoneulesukkia, mm. alla olevat kettu-polvisukat. Alkuun bloggerin käyttö tuntui olevan bloggaamisen suurin haaste, mutta kyllä me ollaan kavereiksi tultu.

Olin blogin alkuvaiheessa kovasti innostunut juuri kirjoneuleista, koska se oli tuolloin itselleni uusi aluevaltaus käsitöiden saralla. Tykkään edelleenkin kirjoneuleista tosi paljon. Ekana vuotena syntyi mm. mansikkasukat...

... ja norsusukat...

 ... ja kun sukkien lisäksi huvitti välillä tehdä jotain muutakin niin tein mm. lorupussin.

En ole koskaan ollut suoraan ohjeesta tekevää sorttia, vaan usein olen päätynyt soveltamaan valmiita ohjeita jollain lailla. Pikkuhiljaa olen uskaltautunut tekemään juttuja ihan ilmankin ohjetta, kuten vaikkapa tämä virkattu tunika.

Olen myös kirjoittanut muutamia omia ohjeita, ensimmäinen taisi olla kuvallinen ohje lapsen leikkikruunuun. Se on toistaiseksi ainoa ohje, jonka olen ladannut ravelryynkin. On ollut mukava saada palautetta, että kruunu on ohjeella onnistunut - joku suomea taitamatonkin on kertonut saaneensa kuvallisen ohjeen perusteella  kruunun tehtyä.

Suunnittelija-yhteistyöstä täytyy mainita viiksisukat, jotka tein tuolloin 7-vuotiaan veljentyttäreni piirroksen perusteella. Suunnitelma oli mielestäni tosi hieno ja sukkien toteutus onnistui ihan piirroksen mukaisesti.

Seuraavan vuoden kohokohtia oli ainakin osallistuminen Novitan ja Fazerin järjestämään karkkineulekilpailuun Novitan pyynnöstä. Vaikka en kilpailussa sijoittunutkaan, niin olin omiin lemppari-lakusukkiini tyytyväinen.

Novitan kanssa yhteistyö jatkui heidän sponsoroidessaan palkinnon blogiarvontaan, jossa äänestettiin kivoimpia Novitan langoista neulottuja sukkia. Äänestyksessä lukijoiden suosikkisukiksi nousivat Trio-jäätelösukat, joihin liittyvä blogipostaus onkin blogin kaikkien aikojen luetuin postaus sen kerättyä reilut 11 000 kävijää.

Pari muuta paljon luettua postausta liittyy suosittuihin minion-hahmoihin. Aiheen tiimoilta virkattu pehmolelu sekä pahis-minionpipo ovat olleet kuukaudesta toiseen luetuimpien listalla.

Joulukuussa 2014 pidin blogijoulukalenteria, jonka tiimoilta toteutin 24 helppoa ja nopeaa virkkaustyötä ja kirjoitin niihin ohjeet. Näin jälkeenpäin ajateltuna projekti oli suuruudenhullu; selvisin siitä, mutta en kyllä lähde ihan vastaavaan toiste.

Blogi on antanut käsityöharrastukseen uutta mm. siten, että se on haastanut ylittämään itseään ja opettelemaan uusia taitoja. Olen mm. tehnyt pari hienoa villatakkia...

... ja villapaidan...

...opetellut tekemään sormikkaat...

... kirjailemaan neuleeseen silmukoita jäljitellen...

... ja neulomaan pitsihuiveja...

... virkannut itselleni kesäkengät...

... ja osallistunut piponsuunnittelukilpailuun, josta voitin palkinnoksi kassillisen lankaa ja monta kiloa jäätelöä. (Tähän olen muuten luvannut kirjoittaa ohjeen, yritän pipokelien tullen muistaa.)

Olen olosuhteiden pakosta oppinut edes hiukkasen luontevammaksi ennen niin kiusallista kameran edessä olemista...

... ja kameran takanakin olen omasta mielestäni kehittynyt huimasti näiden runsaan kahden vuoden aikana. Nykyisin töiden valokuvaaminen ei ole enää tylsää pakkopullaa, vaan kuvaamistakin kohtaan on kasvanut innostus.

On ollut hauskaa uskaltaa toteuttaa hulluilta ja hassuiltakin tuntuneita ideoita ja rohkeus on ajan myötä myös kasvanut. Vaikkapa nyt taannoin virkattu Frida Kahlo nukke. Ja mahtavaa on ollut myös saada omista jutuista lukijoilta kivaa ja rohkaisevaa palautetta!

Kaikkein parasta bloggaamisessa on varmaankin ollut tutustuminen sen kautta uusiin ihmisiin; toisiin bloggareihin sekä lukijoihin. Blogiharrastus on tarjonnut foorumin jutella omista ja toisten käsitöistä muiden asiasta innostuneiden kanssa. Olen innostunut mukaan yhteisiin juttuihin, joihin en taatusti olisi ennen uskaltautunut, kuten nyt vaikkapa viime talven joulukalenterivaihto ja tämän kesän Tour De Sock -kilpailu.

Tässä siis lyhyesti minun blogini tarina. Ja mukaan pitäisi vielä haastaa neljä blogia.

Haastan mukaan neljä Tour De Sock -kisan joukkuetovereiden blogia, eli:
- Majaillaan blogin Mirellan
- Villasukkavuosi -blogin Marjaanan
- Neuleet ja virkkuut -blogin Heffaklumpenin
- Lähti Lapasesta -blogin Tainan ja Tarjan