Kalina ja Malina vol 2

Ensimmäinen Kalina ja Malina -maatuskaneule oli niin hauska tehdä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen! Tällä kertaa tuli vielä jämälankaisempi versio, eli varsinaista pääväriä ei ollut lainkaan vaan tein vartalon alaosan ja hihatkin kirjoneuleena. 

 

Kalina ja Malina on Handu-langoista tunnetun Ilun eli Ilona Korhosen ideasta syntynyt malli, joka julkaistiin naistenpäivänä juhlistamaan naisten välistä ystävyyttä. Mallin kirjoittaminen neuleohjeeksi on Sirkku Tiiran käsialaa. Sittemmin mallin ympärille on syntynyt varsinainen villitys ja se on julkaistu nyt myös englanniksi. Erilaisia maatuskapaitojen versioita voi seurata Kalina ja Malina -facebook-ryhmässä ja Instagramissa ottamalla seurantaan hashtagin #kalinajamalina. 

Kalinan ja Malinan koot ilmaistaan mummojen lukumääränä. (Laulun Kalina ja Malinahan on nuoria neitoja, mutta mielikuva maatuskoista mummoina istuu lujassa. Itseasiassa maatuska on venäjänkielinen sana joka tarkoittaa äitiä.) Tämä on kolmentoista mummon paita, kun edellisessä oli 12 mummoa. Jälkeenpäin luin, että venäläisen uskomuksen mukaan maatuskoita pitäisikin aina olla pariton luku, sillä parillinen luku tuottaa epäonnea. Onneksi tämä erehdys tuli nyt korjattua tämän toisen paidan kohdalla, vaikkakin sattumalta!

Tiheys vähän heitti tässäkin paidassa, itseasiassa vielä enemmän kuin edellisessä. Paidan yläosasta tuli ensin liian pitkä (eli erottelin hihat liian myöhään). Jouduin siis turvautumaan "paitakirurgiaan"; purin kaarrokkeen alhaalta ylöspäin niin, että maatuskat säilyivät koskemattomana mutta purin kaiken siitä ylöspäin. Poimin silmukat puikolle ja neuloin kaarrokkeen uudestaan vähän pienemmillä puikoilla ja tein vähän enemmän kavennuksia. Niskan lyhennetyt kerrokset tein ohjetta takaperin lukien. Hyvin onnistui ja tämmöiset parempaan istuvuuteen tähtäävät riskit kannattaa mielestäni aina ottaa.

 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen tähän jälkimmäiseen versioon. Ensimmäinenkin oli ihana, mutta tässä moni asia onnistui vielä paremmin. Paremman istuvuuden lisäksi vertailussa huomaa selvästi, että olen näiden kahden paidan aikana kehittynyt kirjailutaidossa, jonka suhteen olen vielä ihan aloittelija. Netistä löytyy kuvia toinen toistaan hienommista kirjailuista, mitä ihmiset on maatuskapaitoihinsa tehneet; on ruusuisia essuja ja kukikkaita huiveja. Itse tyydyin kirjailemaan silmät ja suut, sekin tuntui jo hyvin isolta urakalta aloittelijalle.

Ilu ja Lentävän Lapasen Taina on suunnitelleet, että jos toukokuun lopussa koronatilanne on helpottanut niin, että kokoontuminen on taas turvallista, niin voitaisiin kerääntyä maatuskapaitojen kokoontumisajoihin Lapaseen, tai jos ei sisätiloissa kokoontuminen vielä ole suotavaa niin sitten vaikka pihatreffeille. Mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin, kunhan tilanne selkenee. Olis kyllä kiva!