Lisää ommeltua - projektipussukka

Vähän jo lankalauantain postauksessa tuumailin, että osaisinkohan ommella jotain ihan itseksenikin, kun nyt sain ompeluhommille hyvää opastusta ja alkusysäyksen. Viime viikonloppuna tartuin toimeen, kun lyhensin ensin verhoja ja ompelukone oli valmiiksi esillä.

Lankalauantain ompelupäivänä Mirella teki tällaisen projektipussukan muiden neuloessa puikkopusseja ja oman työn lomassa vaklailin välillä hänenkin tekemisiään kiinnostuneena. Lopuksi sain vielä täydellisen selonteon ja kirjallisen ohjeen työn vaiheista. Täytyy sanoa, että sen verran monimutkaisia vaiheita ja konsteja tähän ensikertalaiselle liittyi, etten pelkän kirjallisen ohjeen perusteella olisi päässyt puusta pitkälle. Onneksi olin nähnyt vaihe vaiheelta Mirellan tekemisen, todella iso kiitos!

Olen haaveillut tällaisesta projektipussukasta siitä asti, kun joskus ensimmäistä kertaa näin tällaisen. Miten kätevä laittaa lankakerä pussiin, pussi toiselle käsivarrelle ja sitten neuloa menemään vaikka seisten, jos välillä täytyy vaihtaa paikkaa. Tämä olisi ollut leikkipuistovuosina huippu, mutta edelleen tarpeellinen kapistus esim. matkaneulontaan ja erilaisiin käsityötapahtumiin. Samantapaisia pusseja muistelen käytetyn myös pyykkipoikien säilytykseen pyykkejä ripustaessa. Sopii hyvin kaikkiin sellaisiin puuhiin, missä tarvitaan molempia käsiä ja silti pitää jotain kantaa mukana.

Lupaus keväästä

Sain jokin aika sitten Janina Kalliolta pyynnön ennakkoneuloa hänen tuleva huiviohjeensa, Spring Bloom, joka on ensimmäinen osa Woolenberry Shawl Club 2018 -kokoelmassa. Varsinaisesta testineulonnasta ei ollut kyse, sillä ohje oli jo valmiiksi loppuun asti mietitty ja virheetön. Ajatuksena oli että ohjeen julkaisuhetkellä on mukava olla muutamia huiveja valmiina tai tekeillä kuvien kera, että ohjeen hankkimista miettivä voi katsella miltä huivi näyttää erilaisilla lanka- ja värivaihtoehdoilla toteutettuna. Tosi hyvä ajatus, sillä ainakin minulla se vaikuttaa aika paljonkin jonkun ohjeen ostopäätökseen, että millaisia projekteja muut ovat kyseisellä ohjeella jo tehneet.

Tällaiseen pyyntöön oli mahdoton vastata kieltävästi. Janinan mallit ovat aina kauniita ja ohjeet huolellisesti laadittuja, kaikin puolin ilo neuloa. Niin myös tämä. Valitsin ohjetta ohuemman langan, sillä tuntui, että kevään kohta koittaessa ei paksummalle huiville ole juuri nyt tilausta. Lankana on Lamana Piura, joka on lace-vahvuista 100% babyalpakkaa. Tuntuman puolesta voisi kyllä luulla että mukana olisi silkkiäkin, niin pehmeän liukas ja kiiltävä lanka on.

Huivi oli hyvää juna- ja luentoneulottavaa, koska näyttävästä ulkonäöstä huolimatta malli ei ole mitenkään vaikea. Petroolinvihreät osiot ovat ainaoikeaa neulosta ja valkoisissa osioissa vaihtelee kaksi eri pitsikuviota. Molemmat pitsikuviot ovat melko yksinkertaisia ja siten helppoja oppia ulkoa muutaman toiston jälkeen. Viimeistä pitsiosiota tein muutaman toiston enemmän kuin ohjeessa, koska lankaa oli vielä rutkasti jäljellä.

Erityinen maininta vielä huivin muodosta, josta pidän todella paljon. Jostain syystä koen reilusti epäsymmetriset huivit usein vähän hankaliksi käyttää ja usein näistä yhdestä nurkasta aloitetuista huiveista tulee melkoisen epäsymmetrisiä... No, tämä huivi ei ole muodoltaan lainkaan epäsymmetrinen, josta syystä koen sen erityisen helpoksi ja mukavaksi käyttöhuiviksi.

Kun huivi viimein valmistui ja suunnittelimme huivin kuvaamista vakituisen kuvausassistenttini kanssa, alkoi julmetut lumisateet. Ja eihän Spring Bloom nimistä huivia voi lumisateessa kuvata, vaikka sinänsä en näe ongelmaa etteikö tämä huivi soveltuisi talvikäyttöönkin. Kuvaaminen siis siirtyi tälle viikonlopulle ja oli tyydyttävä kokemattomampaan kuvausapulaiseen. Jonka mielestä ei tarvitse esim. ihmisen pään näkyä kuvassa, koska kun kerran huivia pyydettiin kuvaamaan... No tottahan tuo on, huivi tässä on pääosassa ja se on ihana!

Lankalauantaina ompelemassa

On se niin ihanaa, kun on samanhenkisiä ystäviä! Ja kun ne ystävät vielä sattuu olemaan idearikkaita ja toimeen tarttuvia. Ajatus ilmoille ja heti on joku joka tarttuu siihen ja toinen jolla on jo jatkoidea. Suurinpiirtein näistä lähtökohdista päätettiin lyhyellä suunnitteluajalla laittaa pystyy pienimuotoinen ompelukurssi kaveriporukan kesken; joku halusi opetella ompelemaan, jotkut ilmoitti osaavansa opettaa, yhdellä oli idea mitä ommellaan ja loput oli intona mukana jos ei muun niin seuran vuoksi, vaikkei välttämättä oikein edes tienneet mitä on luvassa.

Ompeleminen on taito, jonka haluaisin osata, mutta usko omiin kykyihin ei ollut kovin korkealla. (Jos ei nyt puhuta jonkin verhon tai housun lahkeen lyhentämisestä.) Tilasin kuitenkin pari kangaspalaa valmiiksi, kun joku oli tulossa kangaskaupan kautta. Onneksi tilasin; kankaisiin sijoitettu rahasumma sai tuntemaan, että on pakko edes yrittää tehdä niistä jotakin. Muuten olisin rehellisesti sanottuna saattanut luovuttaa heti alku metreillä. Kun katseli ja kuunteli sitä edessä olevaa kovin monimutkaiselta näyttävää ja kuulostavaa prosessia, niin tuntui alkuun, että eihän tästä mitään tule.

Pitkä tarina lyhyesti: kyllähän siitä jotain tuli. Monta tuntia mittaamista, leikkaamista, silittämistä, kiinnittämistä, kysyttyjä ja annettuja neuvoja, rahkapiirakkaa, kahvia, naurua, höpötystä ja välillä vähän sitä itse ompelemistakin. Aikaa siinä meni, mutta lopulta säilytyspussi pyöröpuikoille oli valmis.

Idea ja malli oli Sirkun (aka Tukisukka), joka jaksoi myös kärsivällisesti meitä muita neuvoa ja kerta toisensa jälkeen vastailla samoihin kysymyksiin. Mirella oli myös neuvomassa kankaan mittaamisen, leikkaamisen ja ompelemisen saloja meille kokemattomammille. Kaikki pussia aloittaneet saivat pussinsa valmiiksi ja kaikista niistä tuli hienoja!

On kyllä nyt niin kätevä järjestellä kaikki pyöröpuikkonsa tänne pois laatikoista sojottamasta ja sotkeentumasta. Ja vähän heräsi kipinä että osaisiko sitä seuraavaksi ommella jotain ihan itsekseenkin...

Mutta kyllä kaikkein parasta lankalauantain antia oli se ystävien kanssa vietetty aika ja se, että sai keskittyä johonkin omaan tekemiseen ihan keskeytyksettä. ISO kiitos kaikille mukana olleille, erityisesti Tainalle ihanasta ideasta.
Olipahan kertakaikkisen hyvin käytetty vapaapäivä!

Kindness

Useimmiten inspiraatio käsitöilleni syntyy jostain kauniista neuleohjeesta tai ainakin tulee joku ajatus toivotusta lopputuloksesta. Tällä kertaa lähtökohtana oli ihana lankakerä, josta vaan halusin tehdä jotain, koska se oli niin kaunis. Katsokaa nyt vaikka itse, miten ihanasti väri liukuu hiljalleen kermaisesta vaaleaan ruskeaan, siitä vähän tummempaan ja lopulta lilertävään punaiseen. Lanka on nimeltään Katia Infinity Shawl ja se on täyttä merinovillaa.

Lankakerälle lähdin etsimään huiviohjetta, koska ajattelin että tällainen liukuväri pääsee kaikkein parhaiten oikeuksiinsa juuri huivissa. Kerällä on lankaa 600 metriä, joten mitään ihan pientä huivia ei kannattanut miettiä. Ravelrysta löytyi Jaala Spiron upea malli, Kindness shawl. Arvelin, että siinä voi kuvion toistoja tehdä niin paljon kuin lankaa riittää.

Ohje oli selkeä ja helppo. Pitsikuviossa toistui kahdeksan kerroksen mallikerta, joten se oli helppo oppia ulkoa. Langan väri vaihtui alkuvaiheessa tuskastuttavan hitaasti ja kesti ikuisuus ennen punaisen värin ilmaantumista vuoroon, mutta sen jälkeen huivi heräsi aivan uuteen eloon. Tuo punainen reuna on kyllä niin hieno, siihen päästäkseen kannatti jaksaa neuloa nuo tylsemmät kerman ja ruskean sävyt.

Jossain vaiheessa tajusin, että huivin reunapitsi on suunniteltu siten, että silmukat eivät enää lisäänny, joten pitsin kohdalta huivin reuna jäi suoraksi. Harmittelin sitä ensin, mutta valmiina ja pingotuksen jälkeen totesin, että käytön kannalta reuna onkin hyvä juuri näin. Kun sen laittaa harteille, niin suorat etureunat laskeutuvat kauniisti.

Tämä oli hauska työ, olisi ollut ihan vaan pelkästään kauniin langan vuoksi. Ehkä tätä samaa lankaa on hankittava jossain muissakin värisävyissä...

Uudistunut Schnee

Muistaako joku vielä tämän haasteen? Ei se mitään, en minäkään ole muistanut pitkään aikaan. Kyseessä oli siis haaste, jossa piti korjata häiritsemään jääneitä yksityiskohtia valmiissa neuleissa. Haaste tuli uudelleen mieleen, kun Sirkku, yksi Lentävän Lapasen neulojaystävistäni, esitteli haasteen innoittamana tekemäänsä uudistusta villapaidassaan.

Kiitos kaikille mukaan ilmoittautuneille, toivottavasti teillä onnistui haaste paremmin kuin minulla. Suunnittelin silloin korjata yhden norjalaisneuletakin nappilistat, mutta olen päässyt projektissa vasta niin pitkälle, että tilasin lisää lankaa.

Vaatekaapista löytyi myös Suvi Simolan suunnittelema Schnee-neuletakki, joka on ollut muuten ihana kylmän sään villatakki, mutta nappilistoissa on alusta asti ollut jotain ärsyttävää. Pari vuotta harmiteltuani tartuin viimein toimeen ja purin koko nappilistat. Päätin tehdä ne uusiksi ainaoikeana neuleena ja kokonaan ilman napinläpiä.

Tykkään tästä nyt huomattavasti enemmän ja viime viikkojen pakkasilla tätä on ollut kiva käyttää. Joko aukinaisena ilman kiinnitystä tai sitten kiinnitettynä jättimäisellä koristehakaneulalla.

Millaisia uudistus-projekteja teillä muilla on ollut? Tai olisiko vielä jotain muuta, mitä pitäisi korjata? Rohkaisen tarttumaan niihin häiritsemään jääneisiin projekteihin, sillä jos pienellä (tai vähän isommallakin) vaivalla voi saada aikaan paljon kivemman vaatteen, niin vaiva kyllä kannattaa. Monesti nimittäin ne häiritsemään jääneet ei oikein meinaa päästä käyttöönkään, jolloin koko alkuperäinen työ ja lankoihin käytetty raha on menneet hukkaan. Kyllä minäkin vielä sen norjalaisneuleen selätän!

Onnenmaa

Sukka-Finlandian viimeinen kisaohje on Merja Ojanperän pitsisen romanttinen sukkamalli, Onnenmaa, joka julkaistiin sopivasti tänään ystävänpäivänä.

En ole aiemmin ollut kovinkaan innostunut tällä hetkellä niin muodikkaista specle-värjätyistä langoista (eli tuollaisista epäsäännöllisin pienin läiskin pilkutetuista), mutta näihin sukkiin lankaa valitessani yksi vyyhti Handun specle-värjättyä Paksukkista hyppäsi syliini eikä enää lähtenyt siitä pois. Ja ihmeekseni tykkäänkin tästä sukkien pitsisestä ja pilkullisesta pinnasta kovasti. Koristeraitaan käytin Keväällä Kerran sukista ylijäänyttä sinistä Paksukkista - toista väriä kuluu näihin sukkiin vain muutama metri, joten sitä varten ei tosiaan kannata uutta lankaa ostaa.

Onnenmaa-sukissa leikitellään erilaisilla pitseillä ja lopuksi tehdään hauska, omintakeinen kärki, jossa kärkikavennukset piilotetaan pitsikuvion sekaan ja kärjen silmukat silmukoidaan pystysuunnassa niin, että silmukointi jatkaa jalkaterän pitsin keskilinjaa katkeamattomasti.

Näin on Sukka-Finlandian kaikki sukkaparit vihdoinkin  saatettu kilpailijoiden ja suuren yleisön nähtäville. Jokainen pari on tuonut kisaa jotain uutta ja erilaista. Näkemäni palaute on ollut hurjan positiivista, vaikka osa sukkamalleista onkin herättänyt kauhusekaisia kommentteja jonkin vaikean tekniikan suhteen. Olen tyytyväinen siihen, miten monipuolisen tarjonnan erilaisia malleja tämä kisa onnistui tarjoamaan. Vaikka itse testineuloinkin kaikki sukat etukäteen ja siksi ehkä paras kisahuuma meni osaltani vähän ohi, niin olen ilahtuneena seurannut jokaista valmistunutta sukkaparia Sukka-Finlandian sivuilla, Facebookin ryhmissä ja Instagramissa. Ehdottomasti järjestämisen arvoinen kilpailu!

Kevyttä lumisadetta

Muutamat neulojatoverit keksivät ennen joulua, että nythän pistetään pystyyn laatikkopaita-KAL (=KnitALong eli yhteisneulonta). Ajatus oli ihan looginen; mikäs sopisi jouluun paremmin kuin laatikot. Mukaan kelpasi mikä tahansa etäisestikin laatikkomainen paitamalli, eli sellainen vartalon kohdalta löysä ja suora.

Selailin erilaisia laatikkopaitojen ohjeita, joita onkin suunniteltu ja julkaistu lukuisat määrät. Jotenkin sitten kuitenkin päädyin samaan vanhaan malliin, jonka olen jo kertaalleen neulonut. Se kun on käytössä hyväksi ja sopivaksi havaittu.

Joji Locatellin Light Rain ilmestyi osana Interpretation 3 -kokoelmaa keväällä 2016, jolloin tein oman ensimmäisen versioni. Ensimmäinen Light Rain oli täsmälleen ohjetta noudattaen tehty, mutta tällä kertaa noudatin ohjeesta vain "peruskaavaa" ja jätin kaikki mallille tunnusomaiset jujut väliin. Tässä paidassa ei siis nähdä pitsi paneelia, savupiippukaulusta eikä peukaloaukkoja hihojen suissa.

Alkuperäisen mallin vaikutelmaa muuttaa vielä entisestään se, että neuloin paidan kolmella eri värillä. Taannoin ihastuin Wlõczki Warmiin Mirellaan neuloessani siitä ihanaa Softly Spoken -huivia. Samaa lankaa on myynnissä isommissakin gradient-seteissä 100gramman vyyhdeissä sekä irtovyyhteinä. Tähän paitaan kului yksi vyyhti kumpaakin kahta vaaleampaa harmaata ja vähän toista vyyhtiä tumminta harmaata. Yksikin vyyhti sitä olisi riittänyt jos olisin tyytynyt vajaamittaisiin hihoihin, mutta visio ylipitkistä hihoista oli vahva.

Olin ylipitkistä hihoista melko tyytyväinen, kun kävimme paitaa kuvaamassa -12 asteen pakkasessa. Vaikka eihän ne ihan hirveästi niin kylmässä lämmittäneet. Ihanan pehmoinen ja lämmin paita tästä joka tapauksessa tuli ja hihojen sisään voi kipristää sormia autoa ajaessa tai kun sisällä on viileää.