Innostuin vähän ompelemaan.
Ensin tein muutaman pyöreän nappikuulokepussukan.
Sitten muutaman kuusikulmion muotoisen...
... ja sitten monta lisää molempia.
Oli koukuttavan hauskaa yhdistellä eri värisiä päälli- ja vuorikankaita ja sovitella niihin eri värisiä vetoketjuja.
Tein myös yhden suorakulmion muotoisen kolikkopussukan. Ohje siihen SOTAK Handmade -blogista.
Kuusikulmio oli näistä kolmesta mallista suosikkini, sillä niistä sai helpoiten tehtyä siistin näköisiä.
Suurin osa näistä menee koulun joulumyyjäisiin
myytäväksi lapsen leirikoulun hyväksi ja osa menee lahjaksi. Mutta
oikeasti tein näitä paljon ihan siksi, että näitä oli hauska tehdä! :D
lauantai 21. syyskuuta 2019
torstai 19. syyskuuta 2019
Kaikki loputon kauneus
Nyt on esittelyvuorossa viimeinen pari Tiina Kuun kirjaa varten testineulomistani sukista. Tämä on monessa mielessä suosikkiparini näistä kaikista ihanista sukkapareista.
Malli on todella kaunis. Lanka on yhtä suosikki-sukkalangoistani eli Louhittaren luolan Väinämöistä aivan ihanassa värissä nimeltä mango. Punaiset kukat varressa ovat toista suosikkilankaani Handun Sukkista.Valkoisesta en kyllä muista mitä se on, niitä on vähän vaikea erottaa jälkikäteen toisistaan (jospa joskus oppisi laittamaan ylös tämmöiset tiedot itselleen).
Nämä samaiset sukat löytyvät myös kirjan kuvasta kyseisen mallin kohdalta.
Mallin nimi on Kaikki loputon kauneus. Näin lauletaan Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappaleessa, joka on jonain vaikeana aikana ollut minulle tärkeä voima- / lohtupiisi, joten sekin vielä lisää näitten sukkien ihanuutta!
Nyt on siis Tuhansien järvien maa -kirjan testineulesukat esitelty. Tästä testineulonnasta jäi hyvä mieli ja monet kauniit sukat muistoksi. Ja kirjasta tuli upea!
Malli on todella kaunis. Lanka on yhtä suosikki-sukkalangoistani eli Louhittaren luolan Väinämöistä aivan ihanassa värissä nimeltä mango. Punaiset kukat varressa ovat toista suosikkilankaani Handun Sukkista.Valkoisesta en kyllä muista mitä se on, niitä on vähän vaikea erottaa jälkikäteen toisistaan (jospa joskus oppisi laittamaan ylös tämmöiset tiedot itselleen).
Nämä samaiset sukat löytyvät myös kirjan kuvasta kyseisen mallin kohdalta.
Mallin nimi on Kaikki loputon kauneus. Näin lauletaan Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -kappaleessa, joka on jonain vaikeana aikana ollut minulle tärkeä voima- / lohtupiisi, joten sekin vielä lisää näitten sukkien ihanuutta!
Nyt on siis Tuhansien järvien maa -kirjan testineulesukat esitelty. Tästä testineulonnasta jäi hyvä mieli ja monet kauniit sukat muistoksi. Ja kirjasta tuli upea!
lauantai 14. syyskuuta 2019
Edestä solmittava neuletakki
Omista varastoistani löytyi kaksi kerää luonnonvalkoista Tynn Line -lankaa. Se on ohut ja keveä sekoitus puuvillaa, viskoosia ja pellavaa.
Ohjeena toimi Jessica Cordovan Indifference, jota tosin muokkasin aika paljon. Tein ohjetta pidemmät hihat, alareunaan joustinneuletta ja solmittavista kulmistakin tein vaan ihan pienet. Ylä- ja etureunaa kiertää i cord -reuna.
maanantai 9. syyskuuta 2019
Merivesi lainehtii
Kesä ja helteet ovat ohi, joten on aika palata villasukkien pariin.
Viime talvenahan testineuloin sukkia Tiina Kuun mainiota Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten.
Näistä suurimman osan ehdin esitellä jo ennen kesää, mutta pari paria on jäänyt esittelemättä.
Merivesi lainehtii -sukat ovat saaneet nimensä inspiraation Elastisen ja Lauri Tähkän Lempo -kappaleesta. Nimi on osuva, sillä veden lainehtiminenhan näistä pintaneuleen kuvioista tulee mieleen.
Nämä ovat kirjan yhdet kolmesta paksummasta sukkaparista, eli ne on tehty keskivahvuisesta (sport-vahvuisesta) langasta.
Neuloin nämä Vilma -langasta pienimmässsä koossa, näin syntyi sopivat sukat 10-vuotiaalle.
Viime talvenahan testineuloin sukkia Tiina Kuun mainiota Tuhansien villasukkien maa -kirjaa varten.
Näistä suurimman osan ehdin esitellä jo ennen kesää, mutta pari paria on jäänyt esittelemättä.
Merivesi lainehtii -sukat ovat saaneet nimensä inspiraation Elastisen ja Lauri Tähkän Lempo -kappaleesta. Nimi on osuva, sillä veden lainehtiminenhan näistä pintaneuleen kuvioista tulee mieleen.
Nämä ovat kirjan yhdet kolmesta paksummasta sukkaparista, eli ne on tehty keskivahvuisesta (sport-vahvuisesta) langasta.
Neuloin nämä Vilma -langasta pienimmässsä koossa, näin syntyi sopivat sukat 10-vuotiaalle.
torstai 5. syyskuuta 2019
End Paper Mitts
End Paper Mitts on kaunis Eunny Jangin suunnittelema kämmekäsmalli, joka on ollut aiottujen neulottavien jonossani ainakin viisi vuotta. Keväällä sain vihdoin toteutettua nämä eräs ystävä mielessäni. Viime viikolla tavattiin pitkästä aikaa ja sattui vielä olemaan kyseisen ystävän syntymäpäiväkin, joten nämä päätyivät sopivasti synttärilahjaksi.
Ystäväni oli joskus ohimennen maininnut toivovansa kynsikkäitä, eli tuollaista mallia missä jokaiselle sormelle on oma pieni kauluksensa, joten muutin alkuperäistä mallia siltä osin hieman.
End paper viittaa kirjan kansien sisäpuolella olevaan koristeelliseen paperiin, jonka avulla kirja on liimattu kiinni kansiin. Tai ainakin vanhoissa kirjoissa ne kansipaperit on usein koristeellisia.
Ystäväni oli joskus ohimennen maininnut toivovansa kynsikkäitä, eli tuollaista mallia missä jokaiselle sormelle on oma pieni kauluksensa, joten muutin alkuperäistä mallia siltä osin hieman.
End paper viittaa kirjan kansien sisäpuolella olevaan koristeelliseen paperiin, jonka avulla kirja on liimattu kiinni kansiin. Tai ainakin vanhoissa kirjoissa ne kansipaperit on usein koristeellisia.
maanantai 2. syyskuuta 2019
Hexagon-pussukoita
Innostuin viime viikolla ompelemaan pyöreitä nappikuulokepussukoita. Sitten löysin Joyfull Bunny -blogista uuden ohjeen; muuten samanlainen pussukka, mutta vaan kuusikulmion muotoinen: Hexagon Zipper Pouch.
Huomasin, että kuusikulmiohan onkin paljon helpompi ommella siististi kuin ympyrä. No, nyt olen sitten koukussa näitten ompelemiseen. Reunatikkauksiin en ole silti vieläkään uskaltautunut.
Paljon neulomista ja virkkaamista harrastaneelle tämä ompelutyön valmistumisen nopeus on jotain ihan käsittämätöntä. Muutamassa tunnissa sain näitä valmiiksi neljä!
Ja koko viime viikon pikkupussukka-saldona oli seitsemän kappaletta.
Huomasin, että kuusikulmiohan onkin paljon helpompi ommella siististi kuin ympyrä. No, nyt olen sitten koukussa näitten ompelemiseen. Reunatikkauksiin en ole silti vieläkään uskaltautunut.
Paljon neulomista ja virkkaamista harrastaneelle tämä ompelutyön valmistumisen nopeus on jotain ihan käsittämätöntä. Muutamassa tunnissa sain näitä valmiiksi neljä!
Ja koko viime viikon pikkupussukka-saldona oli seitsemän kappaletta.
sunnuntai 1. syyskuuta 2019
Pussukka nappikuulokkeille
Krapin pajalla järjestetyn ompelutyöpajan jäljiltä iski kauhea ompelukärpäsen purema ja olenkin tällä viikolla yrittänyt järjestää aikaa ompelemiseen missä välissä se vain on ollut mahdollista.
Innostuin tekemään tällaisia pieniä pussukoita, jotka ovat juuri sopivan muotoiset ja kokoiset nappikuulokkeitten säilyttämiseen. Ne kun tuppaavat aina olemaan söherössä ja solmussa laukun pohjalla ja menevät usein rikkikin juuri siksi kun niitä kiskoo jostain monen mutkan takaa.
Ohje kuvien kera löytyy Dog under my Desk -blogista.
Ensimmäisen pussin tein jämptin kokoisella vetoketjulla, seuraaviin ostin vähän liian pitkät. Ompelu on näin huomattavasti helpompaa. Lopuksi vain katkaistaan ylimääräiset hännät vetoketjusta pois - ja tuolta samaisesta blogista opin senkin vinkin, että vetoketjua ei kannata katkaista niillä parhailla kangassaksilla, etteivät ne mene pilalle!
Ohjeessa pussukka on viimeistelty ompelemalla koristetikkaus reunan ympäri. Se jäi itseltäni tekemättä, koska en vaan saanut siitä siistin näköistä. Ihan kivan näköiset nämä silti on ilman tikkauksiakin, jäävät tuolla tavalla hauskasti pulleiksi.
Jäljestä huomaa paikoitellen muutenkin, että olen aloittelija ompelemisen saralla. Tämmöisessä pienessä tuotteessa huomio kiinnittyy yksityiskohtiin vielä enemmän kuin jossain isommassa, esim. vaatteessa. Ompelun opettelu on siis myös loistavaa irti perfektionismista -harjoittelua.
Tarve tällaiselle oli siis itsellä, mutta tuli sitten mieleen, että voisi olla muillakin. Ja käyväthän nämä nappikuulokkeitten lisäksi muuhunkin; kolikoille, klemmareille, varanapeille, korujen matkasäilytykseen - ja neulojalle vaikkapa silmukkamerkki-jemmaksi.
Niinpä näitä lähti syntymään, eikä tämä näihin kolmeen varmasti jää. Jos en keksi tarvitsijoita omasta lähipiiristä, niin päätynevät koulun joulumyyjäisten pöytään lapsen luokan retkirahastoa kartuttamaan.
Innostuin tekemään tällaisia pieniä pussukoita, jotka ovat juuri sopivan muotoiset ja kokoiset nappikuulokkeitten säilyttämiseen. Ne kun tuppaavat aina olemaan söherössä ja solmussa laukun pohjalla ja menevät usein rikkikin juuri siksi kun niitä kiskoo jostain monen mutkan takaa.
Ohje kuvien kera löytyy Dog under my Desk -blogista.
Ensimmäisen pussin tein jämptin kokoisella vetoketjulla, seuraaviin ostin vähän liian pitkät. Ompelu on näin huomattavasti helpompaa. Lopuksi vain katkaistaan ylimääräiset hännät vetoketjusta pois - ja tuolta samaisesta blogista opin senkin vinkin, että vetoketjua ei kannata katkaista niillä parhailla kangassaksilla, etteivät ne mene pilalle!
Ohjeessa pussukka on viimeistelty ompelemalla koristetikkaus reunan ympäri. Se jäi itseltäni tekemättä, koska en vaan saanut siitä siistin näköistä. Ihan kivan näköiset nämä silti on ilman tikkauksiakin, jäävät tuolla tavalla hauskasti pulleiksi.
Jäljestä huomaa paikoitellen muutenkin, että olen aloittelija ompelemisen saralla. Tämmöisessä pienessä tuotteessa huomio kiinnittyy yksityiskohtiin vielä enemmän kuin jossain isommassa, esim. vaatteessa. Ompelun opettelu on siis myös loistavaa irti perfektionismista -harjoittelua.
Tarve tällaiselle oli siis itsellä, mutta tuli sitten mieleen, että voisi olla muillakin. Ja käyväthän nämä nappikuulokkeitten lisäksi muuhunkin; kolikoille, klemmareille, varanapeille, korujen matkasäilytykseen - ja neulojalle vaikkapa silmukkamerkki-jemmaksi.
Niinpä näitä lähti syntymään, eikä tämä näihin kolmeen varmasti jää. Jos en keksi tarvitsijoita omasta lähipiiristä, niin päätynevät koulun joulumyyjäisten pöytään lapsen luokan retkirahastoa kartuttamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















