Purkupäivät

Joskus asiat vaan ei mene putkeen. Tällä viikolla ei ole mennyt. Tiedättekö ne viikot, kun mikään ei vaan ota onnistuakseen? Yleensä kun muut asiat menee pieleen, niin teen muutaman terapeuttisen silmukan johonkin mukavaan käsityöprojektiin ja johan taas kaikki näyttää valoisammalta. Mutta kun tällä viikolla on tökkinyt ne käsityötkin!

Kuvassa tämän viikon aikaansaannokseni. Harmaa kerä oli jo melkein valmis huivi. Olin tunkenut keskeneräisen työn käsityöpussiin ja pussin käsilaukkuun ja juoksennellut pitkin kaupunkia ja kun otin sen seuraavan kerran esille, oli iso pätkä reikäistä reunapitsiä purkaantunut kymmenen sentin matkalta. Lankakin on turkasen ohutta ja liukasta, joten vaikka kuinka yritin, en enää saanut reunaa pelastettua. Lopulta turhaannuin ja purin koko huivin. Olis varmaan ollut järkevää hengähtää hetki ja harkita uudestaan, mutta se on nyt myöhäistä katua, tässä pisteessä ollaan.

Pinkki taas oli lähes valmiin villatakin alaosa. Väri alkoi kuitenkin tökkiä, totesin etten minä ole tyyppiä ärtsy-pikki-villatakki, joten alaosa sai lähteä. Tällä kertaa harkitummin ja suurin osa villatakista kuitenkin pelastui. Nyt sitten pähkäilen, että mitä tilalle. Ehkäpä lisää harmaata?

No jaa, elämään kuuluu isot ja pienet vastoinkäymiset ja eiköhän nämä nyt kuitenkin ole niitä pieniä. Joten vedän henkeä ja jatkan.

Villatakin kaveriksi pipo

Norjalaisvillatakin jäljiltä jäi melkoisesti lankaa jäljelle, joten tein takin kaveriksi vielä pipon. Lankoja jäi vieläkin, ainoastaan oranssi tuli nyt käytettyä loppuun.

Aloitin pipoa Raitulin ohjeella, mutta jossain kohtaa huomasin tekeväni kirjoneuletta. Muuten pipo on kyllä periaatteessa Raituli ilman raitoja, paitsi kavennukset aloitin vähän myöhemmin kuin ohjeessa neuvottiin. Ohjeessa oli aloitettu muistaakseni 16cm:n kohdalla ja itse aloitin noin 18cm:n kohdalla. Tupsua mietin pitkään, mutta laitoin sen lopulta.

Tästä tuli mielestäni ihan mielettömän kiva! Alpakkalanka on kevyttä ja ohutta, mutta kuitenkin lämmintä.

Takkikin pääsee näissä kuvissa paremmin oikeuksiinsa, kun pitkästä aikaa tuli ihan päivänvalossa otettuja kuvia. Kylmä oli ulkona pelkässä villatakissa, vaikka alpakka lämmintä onkin!

Lankana siis Dropsin Alpaca Mix. Pipo on tehty lähes kokonaan 2,5 koon pyöröpuikolla, lopun kavennukset on tehty vastaavan kokoisilla sukkapuikoilla.

Kuvat Ida Niemi

Marraskuu-lapaset keväisen vihreänä

Taimitarha-blogin Niina Laitinen on vuoden varrella suunnitellut monta ihanaa sukkamallia ja julkaisipa hän loppuvuodesta ihastuttavan sukkakalenterinkin, joka sisältää 12 ihanaista sukkaohjetta. Ostin kalenterin ihan kannatuksen vuoksi, vaikka Niinan ohjeet ovatkin saatavilla Ravelryn kautta myös ilmaisohjeina. Olen aiemmin tehnyt Niinan suunnittelemista sukista Maariat ja uskon, että tänä vuonna tulee tehtyä monta paria lisää.

Itseasiassa näistäkin piti tulla sukat. Malli on nimeltään November socks eli marraskuun sukat. Aloitin kuitenkin neulomisen liian ohuilla puikoilla. Huomasin asian melko pian, mutta ei tehnyt mieli purkaa kaunista aloitusta, joten jatkoin työtä lapasina. Lankana on keltavihreää 7 veljestä, joka ainakin minun silmään on mitä ihanin ja keväisin vihreän sävy. Puikkoina 3 mm:n Knit Pro Cubicsit.

Kyllä näistä niin ihanat tuli, että pitää tällä ohjeella vielä ne sukatkin tehdä!

Joulukuun muistelot

Olen vähän myöhässä tämän joulukuun koosteeni kanssa, yleensähän olen tehnyt kuukausikoosteen heti kuun vaihduttua. Joulun ja uudenvuoden juhlinta vei ajatuksia muualle ja sen jälkeen tietysti töihin paluu loman jälkeen otti voimille. Ja ollaan me tehty kotona vähän remonttiakin. Täytyy myös sanoa, että joulukuinen blogijoulukalenteriurakka oli rankempi kuin olin kuvitellut. Olinhan tietysti suurimman osan töistä tehnyt jo etukäteen, mutta kuitenkin päivittäinen bloggaustahti tuntui melkoisen tiiviiltä minun makuuni.

Näissä parissa ensimmäisessä kuvassa siis esiteltynä kaikki 24 joulukalenteri-työtä. Tarkempia tietoja löytyy joulukuulta kunkin kalenteripostauksen kohdalta.
Näitä ideoita oli kiva keksiä ja pieniä, nopeasti valmistuvia töitä hauska tehdä. Ja moni näistä töistä päätyi oikeastikin joululahjaksi.

Joulukuussa tuli tehtyä myös mm. tonttulakki, sukat ja kolmet lasten lapaset. Loput joulukuussa valmistuneet käsityöt olen ehtinyt postata vasta tammikuun puolella, joten jääkööt ne tammikuun koosteeseen.

Muita joulukuun mainittavia asioita lienee epäonnistuminen peräti kahdessa haasteessa: JYH 2014 päättyi osaltani siten, että kaksi työtä kahdestakymmenestä jäi kesken. Norjalaisneuletakin rutistin loppuun tammikuun alettua, mutta viimeinen keskeneräinen työ taitaa mennä purkuun, koska sitä on aloitettu vain hieman ja inspiraatio on kaikonnut tiehensä - ja langoillekin olen jo keksinyt uudet suunnitelmat. Ja toisena haasteena Silmukan ytimestä haaste, joka jäi joulukuussa ensimmäistä kertaa osaltani toteuttamatta.

Ei nämä epäonnistumiset kuitenkaan liikaa jääneet harmittamaan, oli vaan turhan paljon muuta ajateltavaa tällä kertaa ja onneksi osaan suhtautua näihin haasteisiin leikkimielellä, niinkuin ne on tarkoitettukin. Nyt siispä kohti uutta vuotta ja uusia haasteita - ilmottauduin nimittäin mukaan lankalaihikseen ja asetin tavoitteeksi vähentää kolme kiloa lankaa tämän vuoden aikana. Tavoite oli aivan hatusta temmattu enkä tiedä, onko se lainkaan realistinen. Mutta jospa tässä alottaisi taas jonkin ison palapeittoprojektin ja yrittäisi aina uusiin töihin entistä tarkemmin silmäillä jo olemassa olevaa lankavarastoa - niin ja tietysti yrittäisi kiertää lankakaupat kaukaa - niin ehkäpä tuo on savutettavissa.

Neuletakki norjalaisittain

Huh huh, valmistuihan se vihdoinkin! Ensimmäisenä JYH-projektina kesällä aloitettu kirjoneuletakki nimittäin. Usko meinasi välillä loppua kokonaan ja aikataulun suhteen piti jo luovuttaa, sillä jouluun mennessä olisi pitänyt JYH-töiden olla valmiina. Mutta aika tyytyväinen olo on silti.

Vaikka eihän tästä tosin tullut yhtään sellainen kuin piti, katsokaa vaikka tätä ohjeen kuvaa. Mallina oli siis Dropsin ilmaisohje, Bergen. Ohjeen kuvassa takki on lyhyt laskeutuen vähän vyötärön alapuolelle, mun takista taas tuli melkein takapuolen peittävä. Tein kuitenkin koetilkun (ehkä ekaa kertaa elämässä) ja joka kerta mittasin kappaleiden pituutta, kun ohjeen mukaan pitikin. Oonko mä vaan sitten niin lyhyt, että takki näyttää pitkältä päällä?

Tekemisen prosessia jos lähden kuvaamaan, niin sitä kuvastaa parhaiten yksi sana: tylsyys. Alaosa neulottiin yhtenä kappaleena alhaalta kainaloihin saakka ja molemmat hihat pyörönä hihansuusta kainaloihin saakka, kaikki vaalean beigellä ohuella langalla ja ohuehkoilla puikoilla. Välillä lisättiin tai vähennettiin jokunen silmukka, mutta muuten vaan sileetä tasona ja sileetä pyörönä... tätä sieltä juhannuksesta jouluun saakka. Ei ihme, ettei oikein meinannut edetä.

Joulun jälkeen pääsin aloittelemaan kaarroketta, jota kuvittelin hauskaksi osuudeksi. Mutta kirjoneule tasona ei ollutkaan niin hauskaa kuin olin kuvitellut, sillä joka toinen kerros kirjoneuletta piti tehdä nurjalta puolelta. Ja en tiedä johtuiko langasta vai mistä, mutta muutenkin kirjoneule tökki, vaikka yleensä tykkään tehdä sitä. Monta kertaa tehdessä vannoin, etten enää ikinä lähde tekemään tämän tyyppistä neuletta, tai ainakin seuraavalla kerralla aloitan ylhäältä (että sopiva pituus on helpompi arvioida) ja teen takin sijaan villapaidan (että kirjoneuleen saa tehdä kokonaan oikealta puolelta).

Paljon tässä mallissa oli kivaakin; saumoja ei ollut kuin pienet pätkät kainaloiden alla ja taskuista piti ommella sivusaumat, muuten takki muotoutui neuloessa.

Värivalinta on aika yllättävä, itselleni nimittäin. Alunperin tilasin tätä takkia varten ihan toisen väriset langat paljon neutraalimmalla väripaletilla, mutta lopulta käytin alkuperäisestä suunnitelmasta vaalean pohjavärin lisäksi vain sinistä. Omat lennosta vaihtuneet värivalinnat arveluttivat vielä tehdessä, mutta nyt olen niihin tyytyväinen.

Suurin osa langoista on Dropsin Alpaca Mixiä, vaaleampi ruskea on Fabelia ja tummempi 4-säikeistä Regiaa. Joustinneuleet on tehty 2,5 mm:n, muut osat 3mm:n pyöröpuikoilla.

Lämmikettä pieneen kylmyyteen

Tänä talvena ollaan välillä päästy nauttimaan kunnon pakkasista ja välillä mittari on taas heittänyt nollaan ja plus-asteille. Noille vähän lämpimämmille keleille riittää pipon sijaan ihan hyvin panta, ainakin jos ei viivytä ulkoilemassa pitkään. Tytär oli jostain bongannut kuvan villapannasta ja toive oli taas tavan mukaan täsmällinen; hän halusi itselleen sinisen pannan, jossa on lumihiutaleita.

Lanka käytiin ostamassa yhdessä ja valittiin Marks & Kattens Alpaca, joka läpäisi neidin tiukan kutittamattomuusseulan.

Lumihiutaleet on tehty valkoisesta Novita Säteestä; paljetit tuovat hiutaleisiin ihanasti säihkettä.
Tytär halusi nimenomaan näin, että jokainen lumihiutale on erilainen. Keskimmäisen tähden ohje löytyy Attic24 -blogista ja reunoilla olevat tähdet löytyvät Snowcatcherin valtavasta lumihiutalevalikoimasta, nämä ovat nimeltään Garden snowflake 6 ja 7.

Panta on virkattu poikittain isolla koukulla, samalla mallivirkkauksella kuin esim. nämä kämmekkäät. Nappien ansiosta sama panta sopii moneen erikokoiseen päähän. Erillisiä napinläpiä ei tarvita, koska mallivirkkaus on sen verran reikäistä.

Panta valmistui itseasiassa jo viime vuoden puolella, mutta sitä ei tietenkään voinut kuvata ilman lunta ja sitten joku oli astunut sen päälle päiväkodissa, joten se piti jo kerran pestäkin... Nyt juuri on vielä lunta, joten piti kiiruhtaa kuvaamaan, ennenkuin kaikki sulaa taas. Kummallinen talvi!

Loppiasen kunniaksi vielä viimeiset joulujutut

Muutama joululahja on vielä esittelemättä, mutta taidan aloittaa meidän tämänvuotisesta joulukuusesta, ennen kuin se tänään olisi tarkoitus purkaa. Oikeaa joulukuusta ei tänä vuonna haluttu erinäisistä syistä, päällimmäisenä meneillään oleva lattiaremontti. Ja aattoa joka tapauksessa vietettiin mummolassa, jossa oli toki ihana oikea kuusentuoksuinen kuusi. Mutta jotenkin halusin noita tärkeimpiä kuusenkoristeita esille, eikä kaikkia voinut ikkunoihinkaan ripustaa. Niinpä siis syntyi voimapaperista ja akryylimaalista tämmöinen oikean kokoinen, mutta vähän tavallista lituskaisempi kuusimalli. Siihen ei päässyt mukaan yhtään teollisesti valmistettua joulukuusenkoristetta (paitsi tuo kultaköynnös taitaa olla sellainen), vaan suurin osa on lasten itse askartelemia vuosien varrelta. Kuusi on kiinnitetty seinään nuppineuloilla, joihin koristeet myös on ripustettu. Saapa nähdä, kuinka reikäiseltä meidän seinä näyttää, kun olemme tämän riisuneet.

Joulukalenterissa esittelin näitä virkattuja lasinalusia. Joulun lähestyessä huomasin, että jouluinen seurueemme käsittää kymmenen henkeä ja koska ajatukseni oli, että jokaiselle pitäisi olla oma erilainen alunen, jotta lasit eivät mene isossa porukassa sekaisin, niin näitä piti virkata muutama lisää. Uusia taitaa olla keltainen ja vihreä omppu sekä verigreippi - ja tämän enempää en olisi ehkä enää edes keksinyt. (Heittäkää ihmeessä ehdotuksia, jos keksitte!)

Ja sitten vielä pari toivelahjaa. Tytär toivoi heijastinlangasta lapasia tai kämmekkäitä. Meinasin tehdä lapaset, mutta kun tein nämä parien toisten käsineiden jämälangoista, jotka loppui, enkä kerinnyt enää käymään kaupassa, niin näistä tuli vaan kämmekkäät. Näiden alle tietysti tarvitsee sitten esim. sormikkaat, mutta näkyypähän ainakin pimeässä paremmin.

Lopuksi vielä miehen toivomat heijastinlapaset, joista ehdin napata näinkin mainion valokuvan. Eipä näissä sen kummempaa nähtävää olekaan, tavalliset peruslapaset. Mutta ovat päässeet päivittäiseen käyttöön ja sehän on pääasia. :)
Lapaset ja kämmekkäät on tehty Red Heart Reflectivestä 4,5 mm:n puikoilla.

Siinä taisi sitten olla loput joululahjat ja seuraavaksi voi siirtyä uuden vuoden uusiin juttuihin. Työn alla on tällä hetkellä älyttömän työläs kirjoneulevillatakki, toivottavasti pääsen sitä kohta esittelemään valmiina.

Hermionen arkilapaset

Edellisen postauksen sukkien seuraksi arvelin lopusta kerästä tulevan vielä lapaset. Ja tulihan siitä lapaset, tosin niin tiukoille meni, että toinen peukku piti koota useammasta langanpätkästä.

Mallineule kämmenselän päällä samasta Hermione's everyday socks -mallista kuin sukissakin. Puikot edelleen Knit Pro Cubicsit kokoa 3. Silmukkamäärä 48 ja peukku tavallinen aukkopeukalo.

Nyt on siis joulukalenterilanka kokonaan kulutettu. :)

Hermionen arkisukat ja mietteitä joulukalenterivaihdosta

Kuten on jo monta kertaa tullut mainittua, niin osallistuin menneenä vuonna joulukalenterivaihtoon, jonka järjesti Näppituntuman Amria. Itselleni arpoutui pareiksi Omin pikku kätösin -blogin Heidi, jolle siis minä kasasin kalenterin sekä Kati Kaesan käsityöt -blogista, joka kasasi kalenterin minulle. Heidi on esitellyt omia joulukalenteriluukkujaan omassa blogissaan joulukuun kuluessa, joten sieltä voi käydä kurkkimassa, millaisen kalenterin tein.

Omia joulukalenteriluukkujani en ehtinyt joulukuun aikana kuvailemaan, mutta jokainen luukku oli mukava ja tämmöistä joulukalenteria oli päivittäin kiva avata. Erityisen ihania joulukalenteriyllätyksiä olivat ne omatekemät, joita oli ainakin ihanan värikäs patalappu ja virkatut, paljetein koristellut joulukuusenpallot. Muutamat suloiset tonttu-tytöt ja -vauvat tosin minulta heti avaamisen jälkeen vietiin, eli päätyivät lapsen leikkeihin. Mutta ne leikit näyttivät tosi mukavilta ja toivat kotiin jouluista tunnelmaa, joten en yhtään pannut pahakseni. :)

Sain myös tarvikkeita omiin tuleviin tekemisiin ja ne ilahduttivat aivan erityisen paljon. Rakastuin uusiin Knit Pro Cubics -sukkapuikkoihini niin ylenpalttisesti, että vaikea enää tämän jälkeen muilla mitään tehdäkään. Siis oikeasti! Olen näistä kulmikkaista puikoista kyllä kuullut ja pitänyt niitä vaan vähän jonain hifistelynä, mutta nyt kun itse kokeilin, niin se vaikutus käsialaan on ihan uskomaton! Enkä nyt ole ennenkään kokenut käsialan epätasaisuutta itselleni suurena ongelmana, mutta silti eron huomasi ja se oli ihan huikea!

Jouluaaton luukusta sain 150 gramman kerän Regia Stripemania Coloria. Sitäpä sitten heti joulunpyhinä työstämään uusilla puikoillani sillä lopputulemalla, että koko kerä on jo käytetty. Ensimmäisenä uunista ulos tuli sukat. Mallineule on Hermione's Everyday Socks -ohjeesta ja olen tehnyt nämä 52 silmukalla. Sukista tuli aika kapeat, eli nähtävästi nuo Cubics-puikot hieman tiukentavat käsialaani. Se ei kyllä haittaa yhtään, sillä lähipiiriin mahtuu monta kapeajalkaista.

Summa summarum: joulukalenterivaihto oli todella mukava kokemus ja jos se järjestetään ensi vuonna, niin olen varmastikin mukana ensimmäisten ilmoittautujien joukossa. Kiitos Amria, kiitos Kati, kiitos Heidi!

Vuoden ensimmäiseen postaukseen sopinee tämä yhdestä joulukalenteriluukusta tullut toivotus, Knitters Blessing: May your stitches never drop and may your yarn stash be plentiful. Eli älköön silmukkasi koskaan pudotko ja olkoon lankavarastosi runsas. Näillä sanoilla toivottelen kaikille lukijoille ja kanssaneulojille oikein hyvää vuotta 2015!