Kolmannella TDS-etapilla kuplii

Kolmas Tour De Sock-kilpailun ohje, Karen Buhrin suunnittelema Touring Bubbles, aiheutti ilmestyessään helpotuksen huokauksen. Kahteen ensimmäiseen ohjeeseen verrattuna tämä oli peruskauraa. Kaunis tavallinen sukka varresta aloitettuna ja tavanomaisin palmikonkierroin varustettuna. Kantapää ei ollut ihan oma peruskantapääni, mutta kuitenkin olen tämmöisenkin (ranskalaisen?) kantapään joskus tehnyt.

Melkeinpä suurin haaste näissä oli langan valinta. Päädyin Louhittaren Luolan Väinämöiseen sävyssä luumu. Neulomisprosessi eteni hitaasti ja varmasti, melkeinpä voisi kutsua sitä vähän pitkäveteiseksi, sillä mitään yllätyksiä malli ei tarjonnut. Kärjet silmukoitiin ja tein sen tuttuun tapaan neulomalla.

Yhdessä neulominen tiimin kanssa oli edelleenkin kivaa ja kauniit sukat oli lopputuloksena, joten tekemisen arvoinen oli tämäkin pari.

Kuvaussessio olikin sitten asia erikseen. Tourilla palkitaan nopeiden neulojien lisäksi myös parhaita valokuvia, joten ajattelin panostaa kuviin vähän tavallista enemmän. Tiedä nyt sitten, tuliko näistä taiteelliset, hupsut vai peräti hienot, hauskaa näitä kuitenkin oli suunnitella ja kuvata. :)

Jotain tämän etapin helppoudesta kertoo ehkä se, että tiimikavereiden kanssa huomiomme on jo jonkin aikaa keskittynyt seuraavan etapin haasteisiin; seuraavaksi on nimittäin vuorossa sukka, jonka varusteluetteloon kuuluu langan lisäksi useampi sata helmeä. Olen helmien laittoa jo vähän harjoitellut, mutta en aio siitä sen enempää stressata etukäteen. 

Toinen TDS-etappi vei kauas metsään

Toinen Tour De Sock -sukkaohje, Kristen Hallin suunnittelema Far Into the Forest, aiheutti ilmestyttyään muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin. Ohje on 13-sivuinen ja malli näytti kuvan perusteella tosi vaikealta. Hetkeäkään en kuitenkaan miettinyt tämän etapin väliin jättämistä, niin kauniit nämä sukat monimutkaisuudestaan huolimatta ovat.

Ei ohje lopulta ihan kamalan vaikea ollutkaan, mutta jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja huolellista lukemista se vaati, sillä koko ajan tapahtui kamalasti kaikkea. Uutta opittavaa oli taas runsaasti alkaen väridominanssista, josta olen toki aiemminkin kuullut ja lukenut, mutta tämä oli ensimmäinen työ, jossa kiinnitin siihen määrätietoisesti huomiota. Sukan olisi siis voinut tehdä joko oranssi tai musta hallitsevana värinä riippuen tavasta, jolla piteli lankaa. Tärkeintä oli se, että pysytteli valinnassaan alusta loppuun. Uutta olivat myös kärjen aloitus (vai olisinko joskus kertaalleen käyttänyt tätä tapaa?), kiilalisäykset, kantapää sekä tapa muodostaa nuo silmämäiset kuviot lisäyksillä ja kavennuksilla.

Onnistuin keskittymään tekemiseen siinä määrin hyvin, että paljoa ei tarvinnut matkan varrella purkaa. Mutta aikaa näihin sukkiin kului kahdeksan päivää aloituksesta, joten nopeusneulontakisassa en taaskaan ollut mukana.

Langaksi valitsin heleän oranssin Sisun sekä grafiitin Handun Gimalle-sukkalangan. Puikot olivat kokoa 2mm ja niillä tuli sopivan levyiset sukat, vaikka silmukoita oli parhaimmillaan 80. Malli oli siis sen tyyppinen, että se veti reilusti kasaan, sillä yleensä tuolla silmukkamäärällä saan aikaiseksi vain paksujalkaisten miesten sukkia.

Joukkuekisassa on hurjan hauska olla mukana, sekä tsempittämässä toisia että saamassa tsemppausta muilta. Täytyy myös sanoa, että nämä kaksi ensimmäistä ohjetta ovat olleet yli odotusten sekä kauneudessa että uuden oppimisen kannalta! Kolmas ohje ilmestyi tänään ja sekin on todella kaunis. Ei ehkä yhtä haastava kuin nämä kaksi ekaa ja suoraan sanottuna helpompi malli onkin tervetullut tähän väliin.

Toukokuun tähtihetket

Tour De Sockin seuraavan ohjeen julkaisua odotellessa oli aikaa vähän muistella toukokuun blogi- ja käsityötapahtumia. Valmistuneita töitä oli: yksi hartiahuivi, yksi pipo, kahdet sukat, villapaita, kengät sekä yksi minityö eli pieni pussukka kokoontaitettaville saksille.

Toukokuussa järjestin arpajaiset blogin kaksivuotispäivän kunniaksi. Satunnaislukugeneraattori arpoi 71 osallistujan joukosta voittajaksi Maikin Kontin Maikin. Lisäksi sain tilaisuuden arpoa osallistujien kesken toisen yllätyspalkinnon Nappi ja nuppi -verkkokaupan lahjoittamana ja sen voitti Anne Turunen.

Osallistuin jätskiaiheisella pipolla hauskaan Lentävän Lapasen ja Kolmen Kaverin Jäätelötehtaan järjestämään pipokilpailuun ja piponi voitti raadilta tyylikkään ja taidokkaan pipon tittelin. Voittona oli tietysti lankaa ja jäätelöä. :) Myöhemmin sain kuulla piponi voittaneen myös äänestyksen yleisön suosikista, mikä oli tietysti ihan erityisen huippua! (Palkintona lahjakortti lankakauppaan, jonka sain heti tehokkaasti kulutettua...) Nöyrät kiitokset kaikille pipoani äänestäneille!
Ohjettakin voittopipoon on jo ehditty pyydellä ja olen saattanut jotain sellaista vähän mennä lupaamaankin...

Kuun alkupuolella osallistuin Lentävän Lapasen järjestämälle Virkatut kesäkengät kurssille, jolla oli huippuhauskaa. Kurssin lopputuloksena syntyi mukavat kesäiset espadrillos-tyyppiset kengät.

Toukokuussa sain Omin pikku kätösin -blogin Heidiltä ihanan ilahdutuspaketin Tipulassa-blogista alkaneen Ilahduta bloggaajakaveria -haasteen tiimoilta. Ilmottauduin mukaan Heidin Hullutuksia -blogin Kesäkassivaihtoon. (Johon liittyen sain jo tällä viikolla kesäkassi-lähetyksen huippunopealta pariltani!) Oma kassini on vielä tekovaiheessa, mutta valmistuu varmasti heinäkuun alkuun mennessä, jolloin on kassin viimeinen lähetyspäivä. Silmukan ytimestä -blogin lempivärihaasteeseen osallistuin lempiväri-Linialla.

Sitten vielä kiusallinen osuus, nimittäin lankalaihis... Olen tässä kuussa ostanut lankaa ihan riittävästi (mutta en mitään, mikä ei olisi ehdottoman ihanaa) ja noiden muutamien lankapalkintojen myötä saldo on noussut sen verran plussalle, etten kehtaa edes laskea... Joten tein sellaisen nolon päätöksen, että jättäydyn pois koko haasteesta. En nyt jaksa ottaa tämmöisestä asiasta elämään ylimääräistä stressiä, vaan suhtaudun tähän jatkossa sitten vaikka keräilyharrastuksena. ;)

No niin, ja nyt sitten seuraavan TDS-etapin pariin!

Ensimmäinen TDS-etappi - Virrat

Tänä vuonna lähdin ensimmäistä kertaa mukaan Tour De Sockiin, kansainväliseen sukkien nopeusneulontakilpailuun, johon ottaa osaa lähes tuhat innokasta sukantekijää ympäri maailmaa. Ohjeita julkaistaan yhteensä kuusi kymmenen päivän välein. Jokaista sukkaparia on siis kymmenen päivää aikaa tehdä ja pisteitä saa valmistumisjärjestyksen mukaan. Samalla kannetaan myös yhteiskunnallista vastuuta, sillä tempauksen taka-ajatuksena on kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen, Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.

En ollut yhtään suunnitellut lähteä mukaan, mutta kun lemppari-lankakauppani Lentävä Lapanen etsi jäseniä omaan leikkimieliseen joukkueeseensa, niin yllättäen huomasin ilmoittautuneeni. Kokoon saatiin kaksi täyttä joukkuetta, Järvenpääläisittäin nimettynä Aino'S ja Janne'S. Kukaan meistä ei lähtenyt leikkiin tosimielellä, vaan lähdettiin pitämään hauskaa yhteisneulonnan parissa  ja mahdollisesti myös oppimaan uutta, Tour De Sockin sukkaohjeet ovat nimittäin sellaisessa maineessa, että jotain uutta ja erikoista on yleensä luvassa.

Ainakaan ensimmäisellä etapilla odotukset eivät pettäneet. Ensimmäinen julkaistu malli oli Tiina Kuun ihana Virrat. Blogissaan Tiina kertoo mallin synnystä enemmän. Vaikka ohje onkin englanniksi, niin suomalainen suunnittelija madalsi kynnystäni lähteä pitkältä ja monimutkaiselta tuntuvan ohjeen kimppuun; jotenkin sitä luotti, että kahden suomalaisen logiikat kohtaavat. Ja kyllä kohtasivatkin. Ohjeessa oli mulle paaaaljon uutta ja ennen kokematonta, mutta silti pysyin hyvin kärryillä koko ajan. Tosin asiaa auttoi myös hyvä tiimihenki ja joukkueen yhteiset neulomis- ja pähkäilyhetket Lapasessa.

Sukat lähtivät liikkeelle kärjestä, ja vaikka olenkin parit sukat varpaista varteen neulonut ennekin, niin tämä aloitustapa oli ihan uusi. Kärjen lisäykset tehtiin vähän sädekavennusten tapaan, vain toiseen suuntaan. Myös jalkapohjan kiilalisäykset ja kantapää olivat mulle ihan uudet. Neulalla päätellyn sukansuun olen tehnyt tähän tapaan kerran aikaisemminkin, mutta tässä se onnistui nyt paremmin. Ja puhumattakaan noista kuljetetuista kierretyistä silmukoista; ihan uutta ja ihmeellistä!

Neuloin näitä sukkia viitisen päivää ja pääsin sillä vauhdilla kisassa sijalle 176. Ensimmäiset kisaajat olivat valmiina jo seuraavana aamuna, kun ohje oli julkaistu iltapäivällä, joten parhaille pistesijoille ei meikäläinen edes pyri. Saavutin kuitenkin jo ensimmäisellä etapilla juuri niitä juttuja, joiden vuoksi kisaan lähdinkin; hauskaa yhdessä neulomista, uusia taitoja, uuden upean ohjeen sekä kauniit sukat, joiden neulomista tuskin olisin uskaltanut lähteä yrittämään ilman kilpailun tuomaa lievää yllytystä.

Lankana oli Gjestalin Maija, joka on yleensä kuulunut suosikkeihini, mutta näissä kierretyissä silmukoissa se oli ärsyttävän löyhäkierteistä ja halkeilevaa. Suosittelen sitä siis johonkin muuhun, mutta en tähän malliin. Puikot olivat kokoa 2,5 mm.

Ohje on tarkoitettu tällä hetkellä vain kilpailijoiden käyttöön, mutta joskus myöhemmin avautuu myös muille.

Miljoonakalasukat

Ravelrysta löytyy Sandra Jägerin hauska pikkukala-kirjoneulemalli. Olin tallentanut sen kirjastoon jo kauan sitten ajatuksella, että jos joskus tulee tarve kalaneuleelle. Viime viikolla mietin kuumeisesti aihetta lahjasukkiin ja kalakuvio muistui mieleen. Siksi, että turkoosi on kuulemma saajan lempiväri ja se sopii hyvin kalojen taustaväriksi. Ja koska kala-aihe muutenkin saajalle sopii.

Aloitin tekemään näitä viime viikon sunnuntaina ja tähän päivään asti oli aikaa - tai oikeastaan eiliseen iltaan, koska tänä aamuna nämä jo ojennettiin lahjaksi. Parahiksi eilen valmistuivat niin, että ehdin ensin ottaa kuvat viimeisessä ilta-auringossa ja vasta sitten höyrytin. Kuvausajankohdasta johtuen värit eivät kuvissa toistu yhtä kirkkaina kuin luonnossa.

Lankoina näissä on Novitan Nalle ja Wool ja puikot olivat kokoa 2,5mm.

Olin etukäteen suunnitellut tietyt värit, mutta vaaleansinisen ja vaaleanvihreän kalakerroksen jouduin ekasta sukasta purkamaan, kun värit eivät erottuneet tarpeeksi hyvin taustasta. Vaalea liila on vähän siinä ja siinä että erottuuko, mutta päätin että saa jäädä.

Näiden tekemisessä oli jotain koukuttavaa enkä yllättyisi, jos joskus tekisin toisetkin samanmoiset eri väreissä. Varsinkin kun tämä on tällainen "sukupuolineutraali" malli, eli voisin ajatella miehellekin sopivaksi, kun vaan jättää nuo pinkit kalaset pois.

Mutta nyt jään jännityksellä odottelemaan Tour De Sockin ensimmäistä ohjetta. Maanantai-iltapäivään pitää vielä malttaa!

Kolmen kaverin jädepipokilpailu

Lentävä lapanen ja Kolmen kaverin jäätelötehdas järjestivät tänä keväänä kilpailun, jossa kilpailijat saivat suunnitella jätskitehtaan tyyliin sopivan pipon tai huivin. Tuomaristo oli arvovaltainen, sillä siinä istui jätskitehtailijoiden ja Lentävän lapasen Tarjan lisäksi Handun Ilona Korhonen, Coston Anders Bengs sekä raadin puheenjohtajana ihanista Virkkuri-kirjoista tuttu Molla Mills.

Eilen julkaistiin kilpailun voittajat Lentävässä Lapasessa ja palkinnot jaettiin neljässä eri sarjassa; Paras kesäpipo, käytännöllisin ja parhaiten myös miehille sopiva pipo, hauskin hassuttelupipo sekä taidokkain pipo. Oma piponi Cherry on a top valittiin taidokkaimmaksi. Oi sitä tunnetta, kun kaahotin paikalle kiireisen työpäivän jälkeen ja kuulin voitosta. Tuli samanaikaisesti vähän hämmentynyt ja hämmästynyt, mutta myös suunnattoman iloinen ja onnellinen olo.  Kiitos kovasti järjestäjille ja tuomaristolle!

Kilpailutyössäni on esiteltynä Kolmen kaverin jätskimakuja tutuissa oranssinvärisissä jäätelömaljoissa: vaniljaa, suklaata, mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa ja lakua. Ja kaiken kruunaa kirsikka annoksen päällä. Harmaan pohjavärin valitsin siksi, että pipo sopisi myös miesten käyttöön.

Kuvassa kilpailupiponi Cherry on a top viriteltynä ilmapallon päälle. (Vinkkinä Lentävän Lapasen leideille; jos ette saa lainattua tarpeeksi irtopäitä kaikille kilpailupipoille, niin ilmapallokin toimii.)

Palkinnothan olivat aivan ihanat! Sain heti mukaan kassillisen lankaa ja myöhemmin vielä toimitetaan laatikollinen Kolmen kaverin jäätelöä. Nam ja nam!

Kilpailu yleisön suosikista jatkuu vielä 6.6 saakka Lentävän lapasen Facebook-sivulla. Siellä on äänestäjillekin luvassa lankapalkintoa, joten jos olet Facebookissa niin kannattaa käydä valkkaamassa oma suosikkisi ja tykätä. :)

Virkkaajan kesäkengät

Osallistuin toukokuun alkupuolella Lentävän lapasen Virkatut kesäsandaalit -kurssille. Kurssilla oli huippuhauskaa ja nyt pari viikkoa myöhemmin valmistui kurssilla aloitetut mukavan rennot kesäkengät.

Langaksi suositeltiin merseroitua Cataniaa ja päädyin tuollaiseen keskisiniseen, jonka ajattelin sopivan hyvin farkkujen jatkeeksi. Yksi kerä riitti juuri ja juuri koon 37/38 kenkiin. Koukuksi valitsin 2mm:n koukun, koska se sattuu olemaan ainoa omistamani pieni koukku.

Saimme kenkään ihan virkkausohjeenkin, mutta katselimme myös inspiraatiokuvia muista erilaisista toteutusmahdollisuuksista. (Ja heti tuntui, ettei tuosta kurssista ehkä selviä vain yksillä kengillä...) Tarja esitteli omia, "ohjeen mukaan" tehtyjä kenkiään ja kertoi noin kahdestakymmenestä muutoksesta, joita oli ohjeeseen tehnyt - kuulin tämän suoranaisena kehotuksena heittää ohje jorpakkoon, joten eksyinkin omille poluilleni heti parin aloituskerroksen jälkeen.

Ekassa kuvassa tilanne heti kurssi-illan jälkeen, eli molemmista sandaaleista valmiina hyvä alku. Sitten Linia vei mennessään vähäksi aikaa ja vasta tänä viikonloppuna pääsin palaamaan kenkävirkkuun pariin. Perjantaina piti tehdä tätä tarkoitusta varten uusi visiitti Lentävään Lapaseen ja ottaa työhön lisää vauhtia. Ja pari hyvää neuvoakin lähti taas matkaan.

Kurssin hyödyllisiä oppeja oli se, että molempia kenkiä kannattaa tehdä samanaikaisesti samaan tahtiin. Tunnollisena oppilaana toteutin ohjetta aika kirjaimellisesti, edeten aina kerroksen pari kerrallaan kutakin kenkää. Muuten ei olisi varmastikaan tullut keskenään samanlaiset.

Ensin valmistui molempien kenkien päälliosa. Ohjeen mukaan päällimmäisen osan olisi muodostanut pelkästään kärjen puolikaari, mutta tuntui että ainakaan minun jalassani kenkä ei olisi sellaisenaan pysynyt. Katjun kannoilla- blogin Katju oli samalla kurssilla ja hän oli saanut kenkänsä valmiiksi jo heti kurssin jälkeen; sieltä sain idean virkata puolikaaren jatkoksi hitaasti levenevän suorakaiteen jalkapöydän päälle.

Ompelin ensin jalkapöydän päälle tulevan osuuden pohjaan kiinni ajatuksena tehdä pistokkaat. Sellaisinakin niistä olisi tullut ihan kivat, mutta alkoi sitten kuitenkin tehdä mieleni virkata kenkiin vielä takakappaleetkin. Ne virkkasin kahdesta osasta, jotka ompelin ensin kiinni etukappaleeseen, sitten takaa yhteen ja lopuksi kiinni pohjaan.

Ja se ompelu olikin sitten asia erikseen! Vaikka kurssilla oli näytetty miten pykäpistot tehdään ja miten ompelu aloitetaan, niin en millään meinannut päästä juonesta kiinni. Koska pääsin ompeluvaiheeseen myöhäisenä ajankohtana, niin en voinut kysyä keneltäkään (enkä tietenkään siirtää ompelua seuraavaan päivään). Sinnikkäällä netin selailulla ja usean yrityksen jälkeen homma sitten lähti käyntiin eikä se loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikeaa.

Tässä vaiheessa kengät olisivat periaatteessa olleet valmiit, mutta ne lipsuivat jaloissa ikävästi. Villasukkavuoden Marjaana ratkaisi saman ongelman lisäämällä nilkkaan remmin. Päätin kokeilla, miten käy jos virkkaan kengän suuaukkoon pari kerrosta vähän pienemmällä silmukkamäärällä. Ja sehän toimi. Tein yhden kerroksen kiinteitä, takaa korotin kerrosta vähän puolipylväillä. Toinen kerros tuli rapuvirkkauksella, puhtaasti koristeellisuuden vuoksi. Toimii! Kengät pysyvät hyvin jalassa ja tuntuvat tosi mukavilta.

Aika monta ylimääräistä työvaihetta tällä ohjeen hylkäämiselläni sain siis aikaiseksi, mutta tällä konstilla uskon saaneeni paremmin istuvat tossut kuin ohjetta seuraamalla.

Ja kesäkenkäkelithän ovatkin jo täällä, tämäpä sattui sopivasti! :D