Lisää Ihanaa valoa

Nyt on sitten se Sukka-Finlandian jännittävä oma etappi kokonaisuudessaan takana päin. Viimeisen tietämäni mukaan 165 paria Ihana valo -sukkia saapui maaliin määräajassa, eli tänään ennen kello kymmentä aamulla. Silloin starttasi kolmas etappi, Anna Mäkilän upea Valse Triste.

Edellisessä postauksessa esittelin kaksi neulomaani paria Ihana Valo -sukkia, S- ja M-kokoiset. Tein myös näissä kuvissa esiintyvät L-koon sukat, sillä halusin testata itse kaikki koot. Ja halusin samalla kokeilla mallia vähän miehekkäämmissä väreissä. Kokeilun tuloksena totean, että malli sopii miestenkin sukkiin mielestäni hyvin. (Ja juu, tiedän että jotkut miehet käyttävät vaikka vaaleanpunaisia ruusu-sydän-sukkia, mutta puhunkin nyt vaikkapa oman lähipiirini miehistä joista osa on aika perinteisesti tyyliasioihin suhtautuvia.) Lankana näissä on Gedifra Lana Mia Uni kahdessa eri harmaan sävyssä.

Malli on saanut enimmäkseen tosi positiivista palautetta. Intarsia-tekniikan opettelua on sekä kauhisteltu että kiitelty, enimmäkseen kuitenkin on oltu innostuneita mahdollisuudesta opetella jotain uutta. Ravelryn projekteissa ja valmistuneiden sukkien ketjussa sekä Facebookissa ja Instagramissa on tullut vastaan ihania kuvia Ihana valo -sukista toinen toistaan kauniimmissa väreissä. Näitä on ollut todella suuri ilo bongailla! Sukka-Finlandian sivuilla oli kirjoitus etapin aloituksesta ja loppumetreistä. Muutamasta blogistakin olen jo huomannut kirjoituksia ja kuvia sukista. Näitä on ollut kiva lueskella. Positiivinen ja mukava huomio mallia kohtaan on ollut ensikertalaiselle suunnittelijalle hämmentävää ja tietysti erittäin ilahduttava. Kiitos ihan jokaiselle kauniita kuvia postanneelle ja kivoja kommentteja kirjoittaneelle!

Lopuksi voisin avata Ihana valo -nimen taustoja. Moni on varmasti yhdistänytkin (ihan oikein) nimen Samuli Edelmannin Ihana valo -kappaleeseen. Se on ollut minulle merkityksellinen kappale, sillä se oli kesän suurin hitti juuri sinä kesänä, kun esikoiseni oli keväällä syntynyt. Monet kerrat tätä tuli vauvalle laulettua, niin Samulin kanssa duettona kuin yksinkin. "Oi ihana valo, niin on nimesi kaunis sana... Oi ihana valo, ihana, sinä olet aurinko!" Ne sanat alkoivat soida ajatuksissa kun katselin näitä kuvioita, jotka tuovat mieleeni läikehtivän auringonvalon koristeellisen pikkuikkunan puuleikkauksista. 

Ihana valo Sukka-Finalandian kakkosetapilla

Eilen oli Sukka-Finlandia kilpailussa se jännittävä päivä, kun suunnittelemani sukkaohje Ihana valo julkaistiin. Ei tule kyllä toista niin jännittävää päivää mieleen aikoihin! Julkaisuaika oli määritelty kello neljäksi, joten siinä oli koko päivä aikaa hermoilla.

Illansuussa kokoonnuttiin Lentävään Lapaseen, esiteltiin jo valmistuneita Ihana valo -sukkia (eli minun ja paikalla olleiden testineulojien) ja jotkut kisaan osallistuvat valitsivat lankoja ja aloittelivat omiaan. Samalla päivystettiin nettiä ja vastailtiin kysymyksiin. Pari pientä virhettä ohjeesta löytyi huolellisesta testineulonnasta huolimatta, mutta ne on nyt korjattu. Kaiken kaikkiaan vastaanotto oli positiivista ja kisan tunnelma hyväntuulinen. Nopeimpia neulojia ei tietenkään linjoilla näkynyt eikä kuulunut, sillä hehän keskittyivät neulomaan. Ja ensimmäinen pari valmistuikin jo yöllä ennen kolmea! Viime vuoden Sukka-Finlandia kisan kokonaan voittanut Inkeri oli tämänkin etapin nopein.

M-koon sukat 72 silmukalla neulottuna ovat sopivat omiin 37 koon jalkoihini. Ne on neulottu Handun Gimallesukasta ja kuvio on Handun merinosukkalankaa.

Idea sukkaan syntyi helposti ja nopeasti, sillä mallin kuva vain tuli mieleeni ja tiesin miltä haluan sen näyttävän. Ensin neuloin prototyypin pelkästä kuviosta ja sen pohjalta piirsin kaavion paperille. Sitten oli aika alkaa neuloa kokonaista sukkaa ja samalla siirtää ajatuksiaan sanalliseen muotoon. Kaaviokin piti piirtää vähän kunnollisemmin tietokoneohjelmalla. Nämä ei sitten olleetkaan enää niin helppoja ja nopeita juttuja, vaan vaativat paljon uuden opettelua, itsensä haastamista siinä, millaisia ratkaisuja itselleen sallii (helppoja vai hyviä). Ja yhteistyötä korvaamattoman ja mahtavan testineulojatiimin kanssa. Testineulojina toimivat Taina Schildt, Sirkku Tiira sekä Tiina Kuu ja loppumetreillä vielä viimeisimmän version testineuloi Aino Wikman. Harva ensikertalainen sukkasuunnittelija saa näin ammattimaista testausapua ja siitä olenkin ihan älyttömän kiitollinen!

On yksi asia neuloa joku sukka itse omasta päästä ja toinen asia kirjoittaa se ohjeeksi niin, että muutkin saavat kiinni, mitä tarkoitit. Katsoin vinkkejä asioiden ja tekniikoiden ilmaisemiseen muutamasta neulekirjasta, mutta siltikin moni asia meni testineulojien kommenttien jälkeen uusiksi. Erityisesti kiitän Tiina Kuun rautaista kokemusta ja ammattitaitoa sukkaohjeen kirjoittamisessa, jota hän ystävällisesti jakoi kommentoimalla testineuloessaan paitsi ohjeen suoranaisia virheitä, niin myös ehdottamalla selkeämpiä ilmaisutapoja. En voi kyllä tarpeeksi kiittää! 

Sukka neulotaan varresta varpaisiin ja kantapääkin on melko perinteinen ranskalainen kantapää, jonka ainoa erikoisuus on sukan varresta jatkuvat palmikot. Varsinainen juju onkin sitten etupaneelissa, jossa palmikonkierroin muodostettujen salmiakkikuvioitten keskelle noulotaan intarsiakuviot. Tämä on varmasti monille uusi tekniikka ja siksi käytin erityisesti aikaa sen miettimiseen, miten sen ohjeistaisi. Päädyin kuvallisiin ohjeisiin ja lisäksi kuvasin tekniikasta ohjevideon, joka löytyy YouTubesta.

S-koon sukat neulotaan 63 silmukalla ja niitä mallaa kuvissa 10-vuotias tyttäreni, jonka jalka on kokoa 36 mutta aikuisen jalkaa kapeampi. Ne on neulottu Roosanauha-sukkalangasta.

Koska kyseessä oli kisasukka, niin ohjeelle piti myös miettiä minimivaatimukset, sallitut muokkaukset yms. Tässä kisojen pistelaskusta vastaava Aino oli erityisen suureksi avuksi; uskon että vaatimukset on saatu yhteistyöllä muokattua mahdollisimman yksiselitteiseen muotoon. Kiitos Aino!

Ja sitten Sirkku ja Taina! Voi että mitä ystäviä. Testineulonnan lisäksi olen saanut teiltä sellaista tukea ja rohkaisua, ettei tosikaan. 💗
Alakuvassa Taina ja minä eilen Lapasessa esittelemässä uutta Sukka-Finlandia etappia.

Alla vielä kuva eilen paikalla olleista Ihana valo -sukista. Tiina Kuun testisukat puuttuivat paikalta, mutta Ainon ruskeat, Sirkun keltaiset ja Tainan tummanharmaat sukat sateenkaarivärisin kuvioin olivat paikalla. Kuvassa näkyy myös pari sukkaa intarsiakuvioineen nurjalta puolelta.

Ja kilpailuunhan voi siis edelleen ilmottautua jos haluaa saada tämän ja 7 muuta ihanaa sukkaohjetta, tosin enää ei taida ehtiä ainakaan tosissaan kisaamaan.

Keskeltä aloitettu neulottu neliö

Ystäväporukan kanssa tehdään yhteisprojektina peittoa tärkeälle ihmiselle. Peitto kootaan erilaisista neliöistä. On sovittu, että neliön voi neuloa tai virkata tai vaikkapa koukuta, vain koko on määritelty.

Porukkaan kuuluu myös sellaisia, joille neulominen ei ole kovin yleinen harrastus ja neuleohjeiden tulkinta tuottaa hankaluuksia. Heitä ajatellen tein ohjevideon keskeltä aloitettuun sileään neliöön. Ja ajattelin jakaa sen nyt myös teidän kanssanne.

Ohjeen ensimmäisen osan pääsee katselemaan tästä linkistä ja kakkos-osan tästä. Kahteen osaan ohje tuli jaettua teknisen kömpelyyteni takia. (Eli ensimmäinen nauhoitus katkesi jostain syystä kesken.)

Toivottavasti joku kokee hyödylliseksi. :)

Yökyöpeli-lapaset

Vielä yksi joululahja esittelyyn. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin rokkilapaset valmistuivat vasta jouluaaton aamuna. Eli olisi voinut kuvitella että kaikki on hyvin ja ehdin ajoissa? No ei sinne päinkään, viimeinen joululahja oli nimittäin vielä alkutekijöissään.

Poika esitti joulun alla kainon toiveen, että neuloisinko hänen tyttöystävälleen jotain kissa-aiheista, tämä kun on kovasti kissa-ihmisiä. Esittelin muutaman mallin Lumi Karmitsan kirjoista Villit vanttuut & vallattomat villasukat 1 ja 2 - niistä löytyy useampikin suloinen kissaneule. Malleista poika valitsi nämä Yökyöpeli-lapaset, jotka onkin oikeasti tosi söpöt ja veikeät. Ja pojalla oli myös tarkkoja ohjeita värien suhteen; kissojen väri piti olla ruskea ja silmien vihreä. Eli itse ei tarvinnut hirveästi ajatella, kunhan neuloi vaan. :D

Langat olivat pari joulua sitten tekemieni chihu-sukkien jämiä, niinikään Lumi Karmitsan malli. Lankana siis ruskea Hot Socks London sekä valkoinen Fabel. (On muuten riittoisaa, sillä vieläkin tuota ruskeaa kerää jäi aika reilusti.) Puikot olivat Addin metalliset sukkapuikot kokoa 1,75mm.

Kyllä nämä ennen uuttavuotta kumminkin valmistui. Ehkäpä siis pitäisi kutsua uudenvuoden lahjaksi ennemmin kuin joululahjaksi.

Rokki-lapaset

Rokkineule-teema tuli tutuksi jo viime vuonna rokki-sukkien muodossa. Täytyihän setti täydentää tänä vuonna tekemällä samalle henkilölle joululahjaksi rokki-lapaset. Näihinkin ohje on saatavilla Jorid Linvikin nettikaupasta, Jorids Mønsterbutikk. Myös tämä ohje on saatavilla vain norjaksi, mutta koska koko lapanen on kuvattu kaavapiirroksena, niin eipä sitä sanallista ohjetta oikeastaan olisi tarvinnutkaan.

Jotenkin tuo viime joulua edeltävä aika oli äärimmäisen kiireinen ja vaikka kuinka yritin neuloa lahjaneulomuksia täydellä höyryllä, niin vasta jouluaaton aattona sain nämä lapaset valmiiksi ja kasteltua. Yön yli ne kuivuivat ja jouluaattoaamuna päättelin viimeiset langanpäät. Niin ja tietysti räpsäisin niistä pari hätäistä valokuvaa. :D Mutta ehtivätpä pakettiin jouluksi.

Kirsikka-vetoketjupussukka

Sain tämän kirsikka-kuvioisen pussukan valmiiksi myöhään illalla jouluaattoa edeltävänä iltana. Tein sen joululahjaksi nuorimmalle tyttärelle.

Ohje on Fruit Bags' Trio Maria Isabelin Chabepatterns -blogista. Ohje on alunperin olkahihnalliseen kassiin, mutta koon ja muodon puolesta tästä tuli mielestäni paremmin pesu-/meikkipussityyppinen ja sellaista tyttäreni oli myös toivonut. Lanka on Schachenmayrin Catania-puuvillalankaa.

En taaskaan osannut ommella vuoritusta pussiin kiinni koneella (kuten en edellisessäkään virkatussa pussukassa) enkä ajan rajallisuuden takia oikeastaan edes yrittänyt, ompelin vuorin vaan ensin valmiiksi koneella ja sitten kiinnitin sen ja vetoketjun käsin ompelemalla.

Pussista tuli lopulta aika kiva ja saaja tykkäsi, mikä on tietysti pääasia. Sisälle ostin vielä muutamia väriin sopivia söpöjä rasva-, saippua- ja kasvonaamioputeleita, jollaisista tiedän tyttären tykkäävän.

Kiireessä otetuista kuvista tuli pimeitä ja huonoja ja taustalla näkyy paketointisotkuja, mutta kai näistä jotain selvää saa.

Käsityövuosi 2019

Viime vuodenvaihteen menneen muistelu ja tulevan suunnittelu -postauksessa asetin itselleni tällaisen tavoitteen: "Yritän entistä enemmän tehdä vain sellaisia projekteja joista itse tykkään ja innostun. Paljon kirjoneuleita, iloisia värejä, yhteisiä projekteja." Alla näkyy BestGrig -puhelinsovelluksella tehty kooste tämän vuoden tykätyimmistä Instagram-kuvistani ja niiden perusteella voi heti kättelyssä todeta, että tavoite on toteutunut. Värejä ja iloa riittää ja kirjoneuletta on tullut tehtyä, yhteisöllisiä projekteja unohtamatta.

Instagramista puheen ollen; se on saanut entistä enemmän jalansijaa käsityökuvien postauksen ja myös seuraamisen paikkana. Sinne postaaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa kuin blogiin. Mitään sanottavaa ei välttämättä tarvitse keksiä kun kuva puhuu puolestaan. Tästä kertoo ehkä myös se, että siellä seuraaminen on kansainvälistä, blogissa seuraajat ovat pääsääntöisesti suomalaisia. Instagramissa blogilla on seuraajia noin 1600 luvun kasvaessa koko ajan, blogin seuraajamäärä sen sijaan on pysynyt pitkään suurin piirtein samana.

Välillä olen jo miettinyt, onko blogille enää tilausta, niin itseäni kuin muita ajatellen. Olen kuitenkin jatkanut tätäkin, sillä kaipaan ihan itseäni varten tällaista hitaampaa ja jäsentyneempää paikkaa, mihin kaikki on koottu muistiin suunnilleen aikajärjestyksessä ja mihin voi vähän kirjoitella ajatuksiaankin käsitöistä ja niitä liippaavista aiheista. Ja tilastojen perusteella myös kävijöitä edelleen riittää, vaikkei blogeihin enää kirjaudutakaan seuraajiksi tai kommentoida samalla tavalla kuin ennen.

Mutta sitten niihin itse käsitöihin: ylä- ja alakuvassa ehkä ne vuoden suurimmat kohokohdat, nimittäin osallistuminen kahden upean käsityökirjan tekemiseen testineulojana. Yläkuvan sukat on neulottu Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa ja alakuvan sukat Anna Mäkilän kirjaan Katse kantapäihin. Urakka oli mielenkiintoinen ja antoisa - ja samalla aika rankka. Jälkiviisaana voisi sanoa, ettei olisi kannattanut lupautua kahteen näin isoon projektiin samaan aikaan; toisaalta en olisi halunnut jäädä kummastakaan poiskaan. Näiden jälkeen loppui sukkien neulominen vähäksi aikaa, mutta kyllä niitä nyt taas syntyy. :)

Tuli myös neulottua vuoden varrella muutama ihana huivi. Janina Kallion suunnittelema Floral ja Heidi Alanderin suunnittelema Unimaa menivät lahjoiksi ja Villapesuohjelman Pirjo Lakkapään ja Katri Raunaman suunnittelema Villapesusiskot jäi itselle. Tykkään näistä jokaisesta ihan älyttömän paljon!

Paitojakin neuloin aika monta, yhteensä kahdeksan kappaletta. Niistä erityisesti lemppareiksi on muodostuneet alakuvan ruusukuvioinen Maryanna sekä Soldotna Crop Topeista alempi eli vihreä.

Uuttakin uskalsin taas kokeilla. Ompelin aika paljon, kirjoitin yhden ompeluohjeenkin. Kehityin virkkaamisessa ja opin uusia virkkaustekniikoita. Kudoin kangasta, värjäsin lankaa ja työstin jopa vähän nahkaa.

Sitten oli vielä näitä yhteisöllisiä projekteja: leluja koulun myyjäisiin leirikoulun rahankeruuta varten ja ei-käsityö-kavereitten houkuttelu yhteiseen ikkunaverho-kyläprojektiin.

Tärkeintä tässä käsityövuodessa - kuten vuodessa yleensäkin - oli ne ihmiset, joiden kanssa sen sain jakaa. Ne tyypit, joiden kanssa neulottiin yhdessä ja joiden kanssa värjöteltiin ja kuumoteltiin erilaisissa tapahtumissa, ne tyypit, joilta ostin lankaa ja joiden järjestämistä tapahtumista pääsin nauttimaan, ne tyypit, joiden värjäämillä langoilla neuloin ja sitten ne, joiden suunnittelemia ohjeita neuloessani seurasin ja joiden järjestämiin yhteisneulontoihin osallistuin. Ja tietysti ne tyypit, joille neuloin - ja jotka toimivat malleina ja kuvaajina blogikuvia varten.

Ihan loppuvuoden viimeiset jännittävät hetket tuli sitten siitä, kun pääsin suunnittelemaan yhtä Sukka-Finlandia kilpailun sukkapareista. Kilpailuhan starttaa loppiaisena, joten on helppo sanoa, mikä on päällimmäisenä mielessä tämän uuden käsityövuoden alkaessa!

Sukka-Finlandian tunnuskuva on Kristiina Louhen käsialaa.

Lupauksena tälle käsityövuodelle on jatkaa sen tekemistä, mikä tuntuu hyvältä. Yrittää muistaa pitää harrastus harrastuksena ja välttää paineita ja aikatauluja. (Voisiko esim. vaikka yrittää aloittaa joululahjojen teon ajoissa?!?) Ja lupaan nauttia yhteisestä ajasta ihanien neuleystävien kanssa niin somessa kuin sen ulkopuolella, osallistua yhteisiin reissuihin, tapahtumiin ja projekteihin.