Sukka-Finlandia tulee taas

Seuraava Sukka-Finlandia -kisailu lähestyy. Ilmottautuminen alkoi tällä viikolla ja ensimmäinen ohje julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Kisa alkaa silloin perinteisesti "lämmittelykierroksella", eli ensimmäisen sukkaohjeen parissa voi viritellä puikkoja ennen varsinaista kilpailua. Ensimmäinen kilpailuohje julkaistaan loppiaisena.

Kristiina Louhi on tuttuun tapaan luonut kisan suloisen mainoskuvituksen.

 

Aiempina vuosina mallit on pyydetty etukäteen valituilta suunnittelijoilta, mutta tällä kertaa sukkamalleja lähdettiin ensimmäistä kertaa etsimään suunnittelukilpailun merkeissä. Yhtenä syynä tähän oli se, että joinain vuosina on tullut kritiikkiä liian samankaltaisista malleista, esim. peräkkäin on ollut monta pitsisukkaa tai monet pikkupalmikot. Nyt kun valinta tehtiin malli eikä suunnittelija edellä, niin ei ehkä niin helposti käy tuollaista vahinkoa. Toinen syy oli tietysti tarjota tilaisuus myös sellaisille vähemmän tunnetuille suunnittelijiille, joilta ei ehkä muuten olisi keksitty kysyä. Ja kaikista kisamalleista ainakin jonkilaisen vilauksen nähneenä voin sanoa, että nyt on tulossa hieno ja monipuolinen kisatarjonta!

Viime viikkojen aikana Sukka-Finlandian Instagram- ja Facebook- tileillä on arvuuteltu suunnittelijoita ja arvausten jälkeen suunnittelijat on esitelty yksi kerrallaan Sukka-Finlandian nettisivuilla. Niinpä voin jo paljastaa, että olen mukana suunnittelijakaartissa tänäkin vuonna. Ja olen innoissani! Viime vuoden kokemus oli kiva, mutta hermostuttava. Luulen, että tällä kertaa en ole enää niin hermostunut ja jännittynyt kuin ensimmäisellä kerralla, vaan voin keskittyä ennemminkin nauttimaan hauskasta kokemuksesta. 

Oma Sukka-Finlandia-saldoni viime vuodelta: Ylärivissä kolme paria suunnittelemiani Ihana valo -sukkia kaikissa kolmessa koossa, alarivillä testineulomani mallit eli vasemmalla palautumiskierroksen malli Tuprava, jonka on suunnitellut Tiina Kuu, keskellä Soile Pyhäniskan suunnittelema Päivä Provencessa ja oikealla Lumi Karmitsan Kattia kanssa.

Ennenkuin siirrytään täysin palkein odottamaan vuoden 2021 Sukka-Finlandiaa, niin edellinen kisa ansaitsee vielä hieman muistelua. Sukkamalleja oli lämmittelymalleineen ja palautumiskierroksineen yhteensä kahdeksan. Koska en itse neulonut kaikkia malleja, niin pyysin luvan käyttää parin kaikki mallit neuloneen kilpailijan kuvia. 

Zizno1 neuloi Sukka-Finlandia 2020 kaikki sukkamallit. Viistosti vasemmassa yläkulmassa on oranssi-tummansiniset Liekit. Seuraavana vaaleanvihreänä Ingridit, Ihana valo -sukat tummanruskeana, Laurat ja Valse Tristet keltaisina, Kattia kanssa -kisusukat, Päivä Provencessa -sukat valkoisine kukkineen sekä viimeisenä Tupravat valkoisena punaisella kuviolla. Kerrassaan upea sarja!

Kilpailu lähti lämmittelykierrokselle Tiina Kaarelan suunnittelemalla kirjoneulemallilla Liekki. Monet neuloivat mallin käänteisin värein, eli niin että pohjaväri ja kuvioväri vaihtoivat paikkaa vasemman ja oikean jalan sukassa. Varsinaisen kilpailun käynnisti Niina Laitisen kaunis palmikkosukka Ingrid, jossa kaavion tarkka seuraaminen oli tarpeen. Kakkosetapilla neulottiin suunnittelmaani Ihana Valo -mallia, jossa monelle uutena asiana tuli intarsiakuvion neulominen suljetussa neuleessa. Kolmosetapilla ihastuttiin Anna Mäkilän Valse Triste -kukkasukkaan, jossa päästiin opettelemaan mm. helmien pujottelua neuleeseen. Neljäs malli oli Sari Norlundin hienostuneeksi ja työlääksi kuvailtu Laura, jonka kohdalla osallistujat alkoivat pikkuhiljaa huomautella, että kierrettyjä silmukoita on tullut tehtyä jo aika paljon kisan aikana - nimittäin pieniä kahden silmukan palmikoita oli muodossa tai toisessa neljässä sukkaparissa peräkkäin, vaikka kaikki sukkaparit muuten olivatkin erilaisia.

silmukoitapuikoilla neuloi myös kaikki mallit. Vasemmassa yläkulmassa vaaleanpuna-kirjavalla ja mustalla neulotut Liekit, suoraan ylhäällä Ingridit vihreänä, seuraavana Ihana Valo -sukat kirkkaan sinisenä, ruskeat Valse Tristet, valkoiset Tupravat, Päivä Provencessa -sukat ruskeana ja vaaleanpunaisena, Kattia kanssa valko-harmaana sekä Laurat pinkkinä. Kaunis ympyrällinen sukkia!

Viidennellä etapilla neulottiin kirjoneuletta Lumi Karmitsa Kattia kanssa -sukkien parissa. Nämä suloiset kissa-sukat otettiin vastaan ihastuneena ja kissafaneilta tuli kuulemma neulojille paljon tilauksia. :D Kirjoneuleen lisäksi päästiin opettelemaan silmukointia, sillä osa kisujen yksityiskohdista "väritettiin" silmukoimalla kirjoneuleen päälle. (Omasta testiparistani nämä yksityiskohdat puuttuvat.) Viimeinen kilpailuetappi oli Soile Pyhäniskan suunnittelema Päivä Provencessa, jossa kirjoneuleen päälle tehtiin kukkakuviot perinteisellä eestiläisellä kirjomistekniikalla, roosimalla. Varsinaisen kilpailun jälkeen julkaistiin vielä bonusmalli pahimpien kisahöyryjen päästämiseksi, Tiina Kuun suunnittelema Tuprava, jossa yksinkertainen pintaneule ja kirjoneule yhdistyivät tyylikkään pelkistetyksi kokonaisuudeksi. Malli sai kiitosta myös siitä, että siinä on useita kokovaihtoehtoja eri vahvuisille langoille.

Kilpailun voitosta oli kova taistelu tasaväkisen kärjen kesken. Yksilökilpailun lisäksi kisattiin tuttuun tapaan joukkueina ja osaan malleista liittyi myös luova sarja. Kisa päättyi kummallisissa merkeissä, kuten koko vuoden alkupuoli muutenkin; koronarajoitukset astuivat juuri voimaan ja palkintojenjakotilaisuus jouduttiin siirtämään nettiin. Toinen tilaisuuden alkuperäisistä juontajista sairastui flunssaan, jonka vuoksi päädyin Lentävän Lapasen Tainan kanssa juontamaan palkintojenjakotilaisuuden IG-livessä parin tunnin varoajalla. Joitain rajoituksia lienee odotettavissa ensi vuoden alkupuolellakin, mutta nyt osataan jo varautua ja toimia paremmin. Ja itse neulomiseen rajoitukset eivät onneksi vaikuta!

Lopuksi vielä sellainen uutinen, että julkaisin viime viikolla Ihana valo -sukkien ohjeen Ravelryssa. Jos siis viime vuoden kilpailu jäi väliin ja haluat tuntumaa kisasukkien neulontaan, niin tästä voi aloittaa.

Lämmin palkkiraitapaita

Koronaeristyksen ensimmäisellä viikolla viime keväänä sain Novitalta blogilahjana yllätyspaketin. Paketissa oli kahdeksan kerää 7 veljestä lankaa puhtaan kirkkaissa Lappi- ja Pohjola -väreissä. Kirkkaat värit eivät ole tyypillistä väripalettiani, mutta koronakevään kaikkinaisen raskauden keskellä ne jotenkin kummasti piristivät. Ensin ajattelin, että näistä saa monet iloisen väriset kirjoneulesukat tai -lapaset yhdistämällä vaikkapa valkoiseen. Sitten alkoi kuitenkin enemmän kiehtoa ajatus yhdistää nämä kaikki samaan neuleeseen, koska ne näyttivät aika kivoilta paketissa aseteltuina vierekkäin. Ehkä tämän kaiken kaikkiaan oudon vuoden seuraksena kaipasin jotain vähän erilaista.

 

Monien vaihtoehtojen pyörittelyn jälkeen päädyin tekemään paksun ulkoilupaidan niin, että yhdistin jokaiseen raitaan kaksi samanväristä lankaa, yksivärisen ja kirjavan, eli neuloin kahdella langanlla samanaikaisesti. Ohjeeksi löysin Tanis Lavalleen Metropolis -villapaidan, joka on muhkeasta langasta neulottu perus-raglanpaita muhkealla kauluksella.

Muokkasin ohjetta oikeastan vain siltä osin, että käänsin kauluksen lopuksi sisäänpäin ja ompelin sen reunan kiinni kaula-aukon reunaan. 

Ajattelin etukäteen, että näin paksua paitaa tulee käytettyä vain ulkoillessa, mutta kummasti on sisälläkin viime päivinä ollut niin kylmä, että on tullut vedettyä tämä päälle monessa välissä. Mutta erityisesti ulkoillessa se on mukavan lämmin ja kohtalaisen tyköistuvana malli mahtuu hyvin takin tai toppaliivin alle.

Kiitos lankalahjasta Novita, välillä on kiva saada inspiraatiota jostain sellaisesta langasta, jota ei olisi itse ollenkaan keksinyt valita. :)

Macrame Motif -villapaita

Midori Hirose on japanilainen, Saksassa asuva neulesuunnittelija, joka on suunnitellut neuleita noin neljän vuoden ajan. Ensimmäisen aikuisten neulepaitamallinsa hän julkaisi kolme vuotta sitten. Jo näin lyhyessä ajassa hänen kynästään on lähtenyt muutama todellinen hittineule. Näistä tunnetuin lienee Ranunculus, josta minäkin neuloin oman versioni tänä kesänä. Hirosen uusimmissa malleissa on myös muutama potentiaalinen tuleva hitti, joista yksi on ehdottomasti tämä, Macrame Motif Sweater.

 

Paita on neulottu paksusta langasta ja paksuilla puikoilla, joten se on nopea neuloa. Tärkein juju on kaarrokkeen kaunis, makramesolmintaa muistuttava kuviointi, joka oli tehty ainakin minulle aivan uudella tekniikalla (jonka nimeä en tiedä; eilen sitä jo joku kyseli, kun olin paita päällä liikkeellä). Muuten koko matkaltaan suorien hihojen suihin tuli hauskat viistokavennukset.

Valitsin tarkoituksellaan vähän pienemmän koon, koska halusin tyköistuvamman paidan. Jätin paidan myös ohjetta lyhyemmäksi, koska halusin sen hameiden ja mekkojen kanssa käytettäväksi. Siihen tarkoitukseen ainakin minun vartalotyypilläni sopii parhaiten juuri tällainen melko istuva ja lyhyehkö malli.

Lankaa kului jotenkin ihan yllättävän vähän ja sitä jäi melkein kaksi kerää, joten ostin samaa lankaa lisää parissa muussa värissä ja ajattelin tehdä vielä toisenkin paidan palkkiraitaisena. Tämä Schachenmayrin Wool4future on oikein kiva lanka niin neuloa kuin käyttääkin ja niinpä eilen lankaostoksilla yllätyin, kun rupesin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tihrustamaan vyötettä; tämä on valmistettu merinovillasta, kierrätetystä puuvillasta sekä muovipulloista! Kannatan toki kierrätystä ja mikäs siis tämän parempi keksintö. Varsinkin, kun lanka ei tunnu lainkaan muoviselta. Toivottavasti se ei sitten pakkasilla tule kovin sähköiseksi, kuten jotkut tekokuitulangat, mutta toisaalta oletan että muovipullojen osuus on kokonaisuudessa aika pieni.

Tälläkin työllä jatkan edelleen rasismin vastaista neulehaastetta, jota siis olen luvannut jatkaa vuoden loppuun. Osallistuneita postauksia on tullut instagramiin hiljalleen tasaiseen tahtiin. Mistä tulikin mieleeni, että lupasin arpoa syyskuun loppuun mennessä haasteeseen osallistuneiden kesken pienen lankapalkinnon, jonka nyt arvoin: voittajaksi tuli Kunhan keritään -videopodcastin Sanna, joka neuloi syyskuussa Marceline Smithin Intersections -sukat, joiden ohje löytyy 52 x villasukat -kirjasta. Onnittelut! 

Seuraavan arvonnan voisin pitää siten, että loka- ja marraskuussa aiheesta postanneet ovat arvonnassa mukana. Ilmoita osallistumisestasi blogipostauksen kommenteissa tai käyttämällä instagramissa #rasisminvastainenneulehaaste -hashtagia. Osallistua voi keskeneräisellä tai valmiilla työllä tai vaikka vaan suunnitelmallakin käyttäen bipoc-suunnittelijan mallia tai bipoc-värjärin lankaa.

Neulotun neliön ohje

Olen tehnyt paljon juttuja virkatuista neliöistä, mutta suoraan sanottuna tykkään neulomisesta enemmän, joten jonkun projektin voisi toteuttaa neulotuistakin neliöistä. Kirjoitin neulottuun neliöön ohjeen ja ajattelin nyt jakaa sen teille. Olen piirtänyt muutaman kirjoneulekaavion malliksi, mutta jätän alimmaiseksi myös tyhjän kaavion, jos joku innostuu suunnittelemaan omia kuvioita.

 KESKELTÄ ALOITETTU NELIÖ NEULOEN

 

Luo neljä silmukkaa. Jaa silmukat kahdelle puikolle ja taita puikot toisiaan vasten. Tästä eteenpäin työskennellään suljettuna neuleena tämän keskikohdan ympäri niin, että neliö kasvaa laajeten sen ympärille. Pidä sitä puikkoa alempana, jossa on työskenneltävä lanka, niin että lanka on puikon oikeassa reunassa. Liu’uta kaikki silmukat puikkojen oikeaan päähän. 

 

1. 1. krs. *Neulo ylemmän puikon molemmat silmukat etu- ja takareunastaan oikein (oet). Liu’uta silmukat puikon toiseen päähän ja käännä työ ympäri.* Toista toisella puikolla *_*. 

2. 2. krs. Jaa silmukat neljälle puikolle seuraavasti: Neulo kaksi silmukkaa oet. (=4s)N Ota toinen puikko ja toista. Käännä työ, toimi toisen puikon silmukoiden kanssa samoin. Voit laittaa silmukkamerkin kerroksen vaihtumiskohtaan jos haluat. 

3. 3. krs. Neulo 1 oet. Neulo sitten kaikki silmukat oikein, kunnes tulet puikon toiseksi viimeiseen silmukkaan. Neulo 1 oet, sitten vielä viimeinen silmukka oikein. Toista kaikilla neljällä puikolla. 

4. 4. Tämä ja jatkossa kaikki parilliset kerrokset: neulo kaikki silmukat oikein. 

    

Toista kerroksia 3 ja 4 kunnes neliö on haluamasi kokoinen. Jos haluat raidallisen neliön, niin valitse valmiiksi raidoitettu lanka tai vaihda väriä kerroksen vaihtumiskohdassa. 

 

Jos haluat tehdä kirjoneuleneliön, niin voit harjoitella seuraavien kaavioiden avulla tai piirtää omia malleja. Kaavio neulotaan neljä kertaa jokaisella kerroksella, eli se toistetaan joka puikolla. Kuviovärin lanka kannattaa puikon vaihtumiskohdassa tai sen tuntumassa kiepsauttaa toisen langan ympäri. 

 

Osa kirjoneuleneliön lisäyksistä on tehty puikon viimeiseen silmukkaan, koska muuten lisäys sotkisi kuvion. Tällöin lisäys tehdään niin, että ensin nostetaan silmukan etureunasta kiepautettu lenkki puikolle ja neulotaan se, sitten neulotaan sama silmukka tavallisesti. Vaihtoehtoisesti voit tehdä lisäyksen toiseksi viimeiseen silmukkaan; muistä tällöin vaihtaa kontrastivärisen silmukan jälkeen pääväriin ennen lisäystä.

Kun neliö on valmis voit joko päätellä sen löysästi tai siirtää silmukat langalle, mikäli haluat myöhemmin yhdistää sen toiseen neliöön silmukoimalla.

 

Neliöistä voi koota peiton, tossut, paidan tai mitä vain keksii. Kahdesta palasta saa tyynyn - isommista neliöistä kunnon sohvatyynyn tai pienistä neliöistä kuvan tapaan pikkutyynyn, vaikkapa neulatyynyksi.

 

Krapin pajalla

Krapin lankapaja on jo perinteeksi muodostunut syksyinen tapahtuma, jonka järjestäjänä on lankakahvila Lentävä Lapanen. Tänä vuonna sitä vietettiin tavallista pienemmällä porukalla koronarajoitusten vuoksi, jotta saatiin turvavälit pidettyä. Yhteistä neulontaa mielenkiintoisia esityksiä kuunnellen, kauniiden neuleiden ihastelua, lankamyyntiä ja käsityöpajoja, niistä on mukava päivä tehty.

Tämän vuoden esiintyjinä olivat neulesuunnittelija Sari Nordlund ja käsityöopettaja ja kirjontataituri Tupu Mentu. Molemmat esitykset olivat todella mielenkiintoisia. Sari kertoi neulesuunnittelijan urastaan ja esitteli mallejaan, Tupu taas kertoi kirjonnan historiasta upeiden kuvien ja kirjontatöiden höystämänä ja sai innostumaan ajatuksesta kokeilla kirjomista.

Työpajoilla tehtiin kirjontaa, kokeiltiin kehyskudontaa kierrätysmateriaalein pahvikehykselle, ommeltiin kasvomaskeja, solmittiin makramea ja tehtiin huopatöitä. Itse olin ohjaamassa pajaa, jossa neulottiin keskeltä aloitettuja neliöitä ja oli ilo nähdä, miten niistäkin moni innostui.

Tietysti välillä myös syötiin ja ihan vaan jutusteltiin vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Tällaisena tylsänä peruuntuneiden tapahtumien koronavuotena tällainen päivä oli ihan parasta, ihanaa kun se saatiin tälläkin kertaa toteutettua, vaikkakin vähän pienempänä.

Cloudburst sormikkaat

Sormikkaat on yksi eniten käyttämistäni asusteista. Etelä-Suomen syksyt ovat niin pitkiä ja talvet niin lyhyitä, että lämpimille lapasille on lopulta paljon vähemmän tarvetta kuin ohuille sormikkaille. Silti en ole neulonut moniakaan sormikkaita, ainakaan aikuisten. Jokin niissä sormissa vaan tuntuu niin vaivalloiselta, kun pitää vähän väliä olla laskemassa ja poimimassa silmukoita.

Päätin nyt kuitenkin tarttua toimeen ja neuloa sormikkaat monen vuoden aikomisen jälkeen. Langaksi valitsin Rowanin Valley Tweed -langan, jota sain vuosi sitten bloggaaja-lahjaksi Prymiltä. Kiitokset lahjasta, ihana lanka on ja juuri sopivan värinen! :) Muistan kuinka vuosia sitten en voinut sietää mitään tämmöisiä tweed-lankoja, mutta nyt on näköjään maku kypsynyt ja tämä tuntuikin aika kivalta pienine kontrastivärisine nyppylöineen. Karheitahan tweed-langat on, eikä niin joustavia kuin esim. sukkalangat, mutta pesussa neule pehmeni ja tyköistuviin sormikkaisiin ei sillä tavalla joustoa tarvitse.

Malliksi valitsin ensin jonkun sormikasohjeen, mutta silmukkamäärä oli siinä liian iso (enkä halunnut lörppä-sormikkaita) ja niinpä vaihdoin tähän Arienne Grayn Cloudburst -kämmekäsohjeeseen ja jatkoin siihen sormet. Lopputulos on oikein mukava ja ennenkaikkea tiedän että nämä pääsevät käyttöön varmasti enemmän kuin mikään muu lähiaikoina valmistunut neule; paitoja ja huiveja tulee aina vaihdeltua, mutta sormikkaita voi hyvinkin käyttää samoja koko kauden, varsinkin näin ihania. 

Ja vaikka työ etukäteen tuntui isolta, niin eipä siinä montaa päivää mennyt. Ehkä seuraavalla kerralla tulee tartuttua toimeen vähän vähemmällä viivyttelyllä. :)

Kuvat: Taina Shildt

Speckle and Spice -paita

Ihastuin Speckle and Spice toppiin kuvien perusteella jo ennen ohjeen julkaisua. Niinpä ostin ohjeen melkein samantien, kun se ilmestyi. Sen on suunnitellut usalainen Tamy Gore, jonka tyyliin tykästyin neuloessani Ashbrook -huivia kesällä. 

Ajattelin että lyhythihaisena ja melko paksusta langasta neulottuna tämä on helppo ja nopea työ, mutta ei se ihan ollutkaan. Kuviossa on pitkiä osioita, joissa kuljetetaan kolmea lankaa kerrallaan. Lisäksi langanjuoksut ovat pitkiä. Siksi työskentely oli melko hidasta ja sisälsi usein solmuun menneiden lankojen selvittelytaukoja. 

Lisäksi vaihdoin värivalintoja ensimmäisen version jälkeen. Tein kertaalleen kaarrokkeen alun niin, että violetti oli taustavärinä. Totesin, etten tykkää siitä ja vaikka tiesin jo siinä vaiheessa, että työ oli vaivalloinen, niin halusin kuitenkin mieluummin aloittaa alusta kuin tehdä loppuun paidan, josta en lopulta tykkäisi. Olen todella tyytyväinen että jaksoin sen tehdä, sillä tästä harmaapohjaisesta versiosta tykkään todella.

Lanka on Hjerte Garnin Extrafine Merino Cottonia, jota sain alkuun muutaman kerän lahjaksi Lankamaailman blogitapaamisesta. Ostin sitä samalla lisää parissa yhteensopivassa värissä, mutta langat jäivät odottelemaan sopivaa ohjetta vuosiksi. Lanka on todella ihanaa! Olen ennenkin hehkuttanut jotain toista lankaa tällä samalla yhdistelmällä eli merino-puuvillalla, ne vaan ovat todella hyvä yhdistelmä! 

Toki tällaiset vuosia sitten ilman mitään tiettyä ohjetta ostetut "pari kerää sitä, pari kerää tätä" - tyyppiset langat aiheuttivat muokkauksia ohjeeseen, sillä harmaata ei olisi ollut riittävästi ohjeen mukaiseen toteutukseen. Niinpä osa kuvion pohjaväristä on korvattu vaaleanpunaisella ja helman ja hihansuiden resorit ruskealla. Nämä muokkaukset onnistuivat mielestäni kivasti, joten säästyin hankkimasta lisää lankaa. :) Kropattu paidan pituus oli tarkoituksena jo ennakkoon, sillä halusin nimenomaan tällaisen lyhyen paidan, jonka voi heittää melkon päälle lämmikkeeksi kesäkauden mentyä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. Jotenkin mallin haasteellisuus tuo mulle aina vähän ylimääräistä iloa, kun tuntee jotenkin ylittäneensä itsensä. En kyllä vieläkään tullut kolmen värin kirjoneuleiden faniksi.

Tämäkin neule on osa #rasisminvastainenneulehaaste -neulontaa, jonka tarkoituksena on nostaa esille bipoc-suunnittelijoita ja muita käsityöalan tekijöitä.

Kuva: Taina Schildt, kiitos kuvausavusta!