Wannabe Vintage kämmekkäät

Olin viime viikolla flunssassa, mikä näinä aikoina tarkoittaa pysyttelyä visusti sisällä ja poissa ihmisten ilmoilta, kunnes kaikki oireet on parantuneet. (Vaikka negatiivinen koronatestitulos onneksi tuli jo puolessa välissä viikkoa.) Mitään kauhean raskasta ei kyllä jaksanut tehdäkään, ei edes neuloa mitään kovin isoa. Mutta viikon aikana neuloin parit kämmekkäät. Pienuutensa ja nopeutensa ansiosta ne tuntuivat sopivalta neulottavalta.

Wannabe Vintage Mitts on saksalaisen Jennifer B:n suunnittelema malli, jonka kuviossa hän kertoo hyödyntäneensä itävaltalaisesta museosta löytynyttä palmikkokaaviota. Mallin nimi viittaa suunnittelijan mukaan 70-luvun kukkakuvioisiin kaakeleihin (muistuu mieleen kieltämättä).

Malli on todella kaunis. Tykkään siitä, miten peukalokiila on toteutettu; nämähän on tietysti yksilökohtaisia juttuja, mutta minun käteeni tämä malli istuu erityisen sopivasti. Kukkakuvio on näyttävä olematta silti mitenkään hirveän vaikea. Ja pidän myös siitä, että joustimiin on suunniteltu yksityiskohdiksi pienet palmikot, jotka tosin tein väärin, koska luin merkkien selitykset vasta aloittaessani kämmenselän kuviota. (Niiden pitäisi siis olla toteutettu kierretyin silmukoin, mutta koska en jaksanut purkaa, niin mulla ne on nyt sitten tavallisia palmikon kiertoja.)

Lanka on iki-iki-ihanaa Handun Paksukkista alkukesään sopivassa raikkaan vihreän sävyssä.

Girly Feelings Mittens

Dolly Laishram on suunnittelija, joka tuntuu keksivän aina jotain uutta; uusia tekniikoita ja tapoja leikkiä väreillä ja silmukoilla. Minua viehättävät erityisesti ne hänen lukuisat mallinsa, jotka perustuvat nostetuin silmukoin tai mosaiikkitekniikalla muodostettuihin kuvioihin. 

Girly Feelings Mittens on malli, jonka kuvio muodostetaan niin, että neulotaan vuorotellen kaksi kerrosta päävärillä ja kontrastivärillä. Osa silmukoista nostetaan ja välillä niillä tehdään palmikonkiertoja. Oikeastaan kuvio on aika helppo ja lopputulos on hauska ja näyttävä. 

Malli on suunniteltu jämälangoille niin, että jokainen kahden kerroksen kontrastivärin raita tehtäisiin eri värillä. Käytin kuitenkin valmiiksi raidoitettua ja pätkävärjättyä lankaa ja lopputulos on mielestäni tosi kiva. (Lanka on jämää näistä Zoom Out kämmekkäistä). Tarkoituksellisesti en kohdistanut raitoja, vaan ajattelin että on hauskempaa näin, että molempien käsien kämmekkäät ovat keskenään rennosti erilaiset.

Tämä oli jotenkin tosi kiva ja joutuisa malli neuloa. Näen tässä kuviossa lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää aikojen saatossa kertyneitä monivärisiä jämälankoja, jotka mulla yleensä tuppaa jäämään käyttämättä.

Nalu -kämmekkäät

Amerikkalainen Leila Raven on suunnitellut nämä yksinkertaisen kauniit ja tyylikkäät kämmekkäät, Nalu Mitts. Hänen muuhun suunnittelutyöhönsä kannattaa käydä tutustumassa blogissaan Call of the Raven.

Pyysin Marjukka Aaltosen käsimalliksi, kun hänellä oli niin mahdottoman kauniisti laitetut kynnet. Kiitos Marjukka!

Tämä pari on neulottu Handun Paksukkis -langasta, joka on paksumpi versio Handun Perussukkalangasta. Tämä nimenomainen ruskea jäi yli Yhteenkietoutuneet -sukista. Ihmeen riittoisa lanka tämä onkin, sillä yksien sukkien ja yksien kämmekkäiden jälkeen punnitsin, että kerää riittää vielä vaikka toisiin samanmoisiin kämmekkäisiin.

Herringbone Hill puuvillapaita

Ostin aika kauan aikaa sitten viisi kerää Knoll Yarnsin Coastia, mukavaa merino-puuvillasekoitelankaa. Ajatuksena oli tuolloin tehdä vartalo-osaltaan lyhyt pitkähihainen neuletakki, mihin viisi kerää olisi hyvin riittänyt. Myöhemmin hylkäsin ajattelemani mallin ja mietin aika pitkään, mitä keksisi tilalle. Totesin, että ehkä haluankin tästä langasta jonkun vähän pidemmän paidan enkä ihan kropattua, mikä viidellä kerällä tarkoitti sitä, että paidasta tulisi lyhythihainen. Puuvillasekoitelankana Coast on vilpoisen tuntuista eikä se ollenkaan muistuta villalankaa, vaikka siinä merinoakin on, joten se sopii kivasti lyhythihaiseen keväällä ja kesällä käytettävään paitaan.

 

Malliksi valitsin Dropsin ilmaisohjeen Herringbone Hill sweater, joka Dropsin versiossa on toteutettu pitkähihaisena jostain lämpimästä ja pörheästä villalangasta. Tein ohjeeseen aika paljon muitakin muutoksia, mutta mallin parhaan osan eli etuosan kauniit palmikot tein ohjeen mukaan.

Jouduin purkamaan työtä moneen otteeseen. Ensin neuloin vartalo-osan yhten suorana pötkönä kuten ohjeessa ja totesin, että siitä tuli liian leveä ja muutenkin ei-imartelevan mallinen. Purin työn kainaloiden alle ja tein "sivuvaumaan" sarjan kavennuksia, mikä toi paitaan kaivattua linjakkuutta ja teki yleisilmeestä kevyemmän. Lopuksi kastelun jälkeen totesin, että paita oli liian pitkä, eli jouduin vielä kertaalleen purkamaan ja neulomaan uusiksi, tällä kertaa onneksi vain resorin.

Ihan kiva kesäpaita tästä tuli, mutta projektin vaivalloisten vaiheiden takia siitä jäi vähän tylsä maku. Uskon kuitenkin, että vaikeudet unohtuvat pian ja voin käyttää paitaa hyvällä mielellä.

Esther sukat

Sukka-Finlandian Talvipuutarha-sukista tuli tutuksi suunnittelija Helena Joronen. Tässä on toinen malli joka on lähtöisin hänen kynästään; perinteisen kauniit Esther kirjoneulesukat.

 

Malli on suunniteltu niin, että pohjavärinä käytetään vaihtuvan värisiä lankoja ja kuvio tehdään yhdellä värillä (mainio jämälankamalli!). Tein kuitenkin omat sukkani käyttäen vain yhtä pohjaväriä, sillä halusin kokeilla käyttää tätä kirjavaa Opal Reliefiä kirjoneuleen pohjavärinä valkoisten kuvioiden pohjana. (Olen varmaan ennenkin maininnut, että kirjavat langat tuottavaa mulle päänvaivaa, että mihin niitä käyttäisin.) Toimii yllättävän hyvin. Pohjaväri kulkee molemmissa sukissa omia polkujaan luoden kuvioista hukan eri näköiset. Tarkoituksellaan en mitenkään kohdistanut aloituskohtia, vaan ajattelin että lievä eriparisuus olisi hauskaa. Tykkään näistä näin, pikkuisen erilaisina.

Malli on oikein mukavaa neulottavaa. Varressa on 8/6 silmukan mallikerta ja jalkaterässä neljän. M- ja L-koolle on omat kaavionsa. Neuloin M-koon silmukkamäärällä ja L-koon kaavioilla, silmukkamäärien puolesta tämä oli helposti mahdollista. 

Sukka aloitetaan varresta ja kantapää on klassinen tiimalasikantapää. Sellaisen muutoksen tein ohjeesta poiketen, että lisäsin kantapään jälkeen muutaman kavennuksen jalkapohjaan. Useimmiten jalkaterä on kapeampi kuin nilkka ja siksi samalla silmukkamäärällä tehtynä jalkaterä jää ainakin minulla usein lörpöttämään. (Ja sehän on sitten taas makuasia, tykkääkö lörpömmästä vai istuvammasta jalkaterästä, itse satun tykkäämään hyvin istuvasta.) Neljän silmukan kuviokertaan tällainen muokkaus oli helppo tehdä.

Kirjovirkattu projektikassi

Moroccan Tote on brittiläisen Sol Rencoretin suunnittelema virkattu kassi, jonka pintaa koristaa marokkolaisvaikutteinen kuvio. Ohje löytyy Solin blogista A Crochet Journey.

 

Kirjovirkkaus on (ainakin minulle) aika työläs ja hidas tekniikka ja tässä ohjeessa neuvottiin vielä tiiviin pinnan aikaansaamiseksi virkkaamaan hyvin pienellä virkkuukoukulla suhteessa langan paksuuteen, mikä teki työskentelystä vielä työläämpää ja hitaampaa. Melkein vuoden valmistuminen kestikin - tosin loppuvaiheessa aikaa kului myös siihen, että sain hankittua ja kiinnitettyä laukkuun kahvat ja ommeltua vuorikankaan. Laukusta tuli vähän pienempi kuin olin ajatellut, mutta kelvatkoon nyt tällaisena; kyllä tähän pieni käsityö mukaan mahtuu ja lisäksi kännykkä ja avaimet, eli juuri passeli kesäinen projektikassi.

 

Käytin kassiin Prymiltä lahjaksi saamani Rowan Denim Revive -kerät. Lanka on valmistettu kierrätetystä farkuista ja puuvillasta. Hienoa, että nykyään lankoja tehdään myös kierrätysmateriaaleista.

Kalina ja Malina vol 2

Ensimmäinen Kalina ja Malina -maatuskaneule oli niin hauska tehdä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen! Tällä kertaa tuli vielä jämälankaisempi versio, eli varsinaista pääväriä ei ollut lainkaan vaan tein vartalon alaosan ja hihatkin kirjoneuleena. 

 

Kalina ja Malina on Handu-langoista tunnetun Ilun eli Ilona Korhosen ideasta syntynyt malli, joka julkaistiin naistenpäivänä juhlistamaan naisten välistä ystävyyttä. Mallin kirjoittaminen neuleohjeeksi on Sirkku Tiiran käsialaa. Sittemmin mallin ympärille on syntynyt varsinainen villitys ja se on julkaistu nyt myös englanniksi. Erilaisia maatuskapaitojen versioita voi seurata Kalina ja Malina -facebook-ryhmässä ja Instagramissa ottamalla seurantaan hashtagin #kalinajamalina. 

Kalinan ja Malinan koot ilmaistaan mummojen lukumääränä. (Laulun Kalina ja Malinahan on nuoria neitoja, mutta mielikuva maatuskoista mummoina istuu lujassa. Itseasiassa maatuska on venäjänkielinen sana joka tarkoittaa äitiä.) Tämä on kolmentoista mummon paita, kun edellisessä oli 12 mummoa. Jälkeenpäin luin, että venäläisen uskomuksen mukaan maatuskoita pitäisikin aina olla pariton luku, sillä parillinen luku tuottaa epäonnea. Onneksi tämä erehdys tuli nyt korjattua tämän toisen paidan kohdalla, vaikkakin sattumalta!

Tiheys vähän heitti tässäkin paidassa, itseasiassa vielä enemmän kuin edellisessä. Paidan yläosasta tuli ensin liian pitkä (eli erottelin hihat liian myöhään). Jouduin siis turvautumaan "paitakirurgiaan"; purin kaarrokkeen alhaalta ylöspäin niin, että maatuskat säilyivät koskemattomana mutta purin kaiken siitä ylöspäin. Poimin silmukat puikolle ja neuloin kaarrokkeen uudestaan vähän pienemmillä puikoilla ja tein vähän enemmän kavennuksia. Niskan lyhennetyt kerrokset tein ohjetta takaperin lukien. Hyvin onnistui ja tämmöiset parempaan istuvuuteen tähtäävät riskit kannattaa mielestäni aina ottaa.

 

Olen ihan älyttömän tyytyväinen tähän jälkimmäiseen versioon. Ensimmäinenkin oli ihana, mutta tässä moni asia onnistui vielä paremmin. Paremman istuvuuden lisäksi vertailussa huomaa selvästi, että olen näiden kahden paidan aikana kehittynyt kirjailutaidossa, jonka suhteen olen vielä ihan aloittelija. Netistä löytyy kuvia toinen toistaan hienommista kirjailuista, mitä ihmiset on maatuskapaitoihinsa tehneet; on ruusuisia essuja ja kukikkaita huiveja. Itse tyydyin kirjailemaan silmät ja suut, sekin tuntui jo hyvin isolta urakalta aloittelijalle.

Ilu ja Lentävän Lapasen Taina on suunnitelleet, että jos toukokuun lopussa koronatilanne on helpottanut niin, että kokoontuminen on taas turvallista, niin voitaisiin kerääntyä maatuskapaitojen kokoontumisajoihin Lapaseen, tai jos ei sisätiloissa kokoontuminen vielä ole suotavaa niin sitten vaikka pihatreffeille. Mutta siitä kuullaan lisää myöhemmin, kunhan tilanne selkenee. Olis kyllä kiva!