Kirjovirkattu olkalaukku

Muutama viikko sitten suunnittelin kesäisen kassin virkkaamista. Menin Lentävän lapasen lankakauppaan ajatuksena, että haluan virkata helpon raidallisen kassin paksusta puuvillalangasta. Lentävän lapasen innostavan ja ammattitaitoisen myyjän ystävällisellä avustuksella tajusin kuitenkin, että oikeasti haluankin jotain ihan muuta, nimittäin kirjovirkata kassin ohuesta langasta. Asiaan vaikutti myös liikkeessä esittelyssä olleet Molla Millsin Virkkuri -kirjat, joiden selailu toi silmien eteen toinen toistaan ihanampia kirjovirkattuja malleja. En ole tehnyt mitään tällä tekniikalla aiemmin, mutta myyjän näytettyä muutama silmukallinen uskoin osaavani. Eikä tämä vaikea tekniikka olekaan, mutta työläs kylläkin! Olen viettänyt tämän parissa aikaa tosi tiiviisti viimeiset pari viikkoa. Tosin välillä työn eteneminen viivästyi siksikin, että langat loppuivat kesken juuri juhannuksena, jolloin lankakauppa oli kiinni.

Kassi on aloitettu vetoketjusta virkkaamalla ketjusilmukkaa suoraan kiinni vetoketjuun. Nappasin kuvan tuosta vaiheesta, kun ajattelin, etten osaa tätä muuten selittää. Eli tähän tapaan:

Sitten virkkasin vetoketjun ympärille litteän soikion, jonka koko määräytyi laukun toivotun ympärysmitan mukaan. Sen molempiin päihin virkkasin lenksut metallirenkaille, joihin lopuksi kiinnitettiin olkahihna. (Tässä vaiheessa mies kysyi, olenko tekemässä koiralle uutta kaulapantaa.) Metallirenkaat ja vetoketju on otettu vanhasta, muuten käyttökelvottomasta käsilaukusta.

Sitten aloitin kirjovirkkauksen suurin piirtein tämän mallin mukaan, joskin mun versio näyttää aika erilaiselta, koska jätin nuo katkoviivat mallista kokonaan pois. Työläydestä huolimatta virkkaaminen ei ollut tylsää, koska kuviossa tapahtuu koko ajan jotain; ainoastaan pohjan viimeinen musta alue oli pitkästyttävää, kun ei väri enää vaihtunut. Kuljetin pohjassa ylimääräistä mustaa lankaa työstettävän mustan langan sisällä kirjovirkkauksen tapaan, koska halusin, että alaosasta tulee saman paksuinen kuin muustakin kassista. Jotenkin ajattelin sen myös tekevän pohjasta tukevamman.

Pohjan virkkasin kiinni ja sen jälkeen taitoin ja ompelin laukun sisäpuolelta kolmiot pohjan sivuilta keskisaumaa kohti tehden pohjasta suorakulmion. Mitään koviketta en ole ainakaan vielä pohjaan laittanut, mutta pitää katsoa, miltä tuollainen pehmeä pohja käytössä tuntuu.

Olkahihnan tein tämän ohjeen periaatteella; tosin käyttämäni lanka oli sen verran ohutta ohjeen lankaan verrattuna, että palmikoin hihnan kuudesta pötkylästä kolmen pötkylän sijaan. Olkahihnasta tuli vähän liian pitkä, koska arvioin että palmikointi olisi vienyt enemmän pituutta noista pötkylöistä. Mutta onnistuupahan sitten sellainenkin turvallisuusratkaisu, että voi laittaa olkahihnan pään yli.

Lanka: Schachenmayr Catania 
Virkkuukoukku: Koko 2 vetoketjun ympäristössä ja koko 3 loppuosassa
Fiilis: tätä oli tosi hauska tehdä ja lopputuloksesta tuli tosi kiva! Lisäksi ihastuin Cataniaan niin, että kävin jo ostamassa lisää seuraavaan työhön.

Kuvista tuli luokattoman huonoja ja epätarkkoja, joten lupaan yrittää kuvata kassia vielä uudestaan paremmalla säällä ja valaistuksella. Kamera se vaan taitaa vedellä viimeisiään, pitää varmaan ruveta miettimään uuden hankkimista.

Pääkallokirjanmerkki

Viisivuotias tilasi itselleen tällaisen nähtyään edellisen tekemäni aurinkokirjanmerkin. Vaan hänellepä ei aurinko kelpaa, vaan pitää olla pääkallo! Tilaus oli hyvin tarkka värejä ja rusettia myöten. Aika kiva tuli ja merkki päätyikin heti iltalukemisena olevan Risto Räppääjä -kirjan väliin tehtäväänsä täyttämään. :)

Pääkallon ohje on Crochet Nirvanasta ja langat on mitä sattui toivotuissa väreissä löytymään.

Kuvausrekvisiitaksi laitoin Virve Avikin Sukkakirjan. Ihan mukava kirja; varsinaisia sukkaohjeita siitä ei ole, vaan sukan tekeminen on selitetty alussa pääpiirteissään ja loppukirja on täynnä ruutupiirroksia erilaisiin kuvioihin, joita voi sukan varteen laittaa oman suunnitelman mukaan. En ole tästäKÄÄN kirjasta saanut tehtyä vielä yhden yhtykäistä mallia, mutta alati kasvavassa suunnitelmien jonossahan on aina tilaa.

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa mukaan JYH-tempaukseen, eli Jouluyön hullutukseen. Ideana on aloittaa 20 käsityötä juhannuksesta elokuun loppuun ja sitten saada kaikki projektit valmiiksi jouluaattoon mennessä. Kuulostaa hauskalta! (Vielä ehtii ilmoittautua. Tempaus tapahtuu Ravelryssa ja sieltä löytyy ryhmä otsikolla JYH.) En ole aloittanut vielä mitään, koska tahkoan valmiiksi paria suuritöistä projektia valmiiksi ensin ja keskityn hullutukseen vasta sitten. Toivottavasti saatte kuulla näiden isojen projektieni valmistumisesta pian!

Virkattu sipulipussi

Olen viime viikkoina järjestellyt rippijuhlia, viettänyt juhannusta sekä puuhastellut parin isomman virkkausprojektin kimpussa, joten mitään valmista ei käsitöiden saralla ole syntynyt. Pari päivää sitten löysin jämälankakoppaa kaivellessani yhden muinaisen ja täydellisesti unohtuneen keskeneräisen käsityön. En muista yhtään, koska olen tätä aloittanut tekemään (kuitenkin vuosia sitten) tai mistä syystä se on jäänyt kesken, mutta joka tapauksessa päätin saattaa työn nyt kunnialla loppuun. Eikä se vaatinutkaan enää montaa silmukkaa. Pussiosa oli lähes valmis ja sen jälkeen piti vielä virkata kiinnityslenkki ja ketjusilmukkanaru pussinsuulle. Nyt on sipulipussi valmis vietäväksi vaikkapa mökkituliaisiksi.

Lanka on jotain ohutta puuvillalankaa; jos Kotiväkeä on joskus valmistettu tässä värissä niin veikkaan sitä. Virkkuukoukku oli kokoa 2 ja minkäännäköistä ohjetta ei ole.

Käpysukat

Bongasin tämän sukkamallin jo kauan aikaa sitten ja ihastuin välittömästi. Kyseessä on Villaviidakon Emman eli Emma Karvisen Kuusenkäpy, jonka ohje löytyy Ullasta.

Malli jäi pitkäksi aikaa jonoon, koska huomasin heti ohjetta silmäillessäni, että tehdäkseni nämä sukat minun on opeteltava monta uutta juttua. Sukan  aloittamisen kärjestä opettelin vasta vähän aikaa sitten ja kiedottuja silmukoita tai ompelemalla päättelyä en ollut tehnyt koskaan.

Mallin kauneus kuitenkin houkutti niin, että päätin tarttua haasteeseen. Opettelin tällä kertaa taas kokonaan uuden aloitustavan, kahdeksikkoaloituksen. Oikein näppärä ja kiva tapa.

Kietomalla ja kääntämällä tehty kantapää on muunnos tiimalasikantapäästä, mutta tällä tekniikalla lisäysten kohdalle ei jää reikiä, kuten muuten joskus helposti käy. Oikein tervetullut uusi oppi siis tämäkin.

Silmukoiden päättäminen ompelemalla oli myös hauska opetella ihan vaan uuden taidon oppimisen ilosta. Jälki on tällä tavalla tehden kaunista ja siistiä, mutta reunasta ei tullut ehkä ihan tarpeeksi joustava makuuni. Tein kokeeksi toisen sukan reunan ensin löysemmin samalla tekniikalla, mutta liian löysänä reuna jäi lerpattamaan niin, ettei sukka meinannut pysyä jalassa lainkaan. Saattaa tietysti olla, että tämä taito vaatisi harjoittelua sen näppituntuman löytymiseksi, että mikä on paras mahdollinen kireys, mutta luulenpa, että jatkossa kuitenkin suosin jotain muuta tapaa päätellä sukansuu.

Ohje oli tosi selkeä ja perusteellinen, joten missään vaiheessa ei tuntunut hankalalta, vaikka olikin paljon uutta. Erityinen kiitos siitä, että oikea ja vasen sukka oli neuvottu molemmat erikseen. Yksi juttu mulla jäi tajuamatta, mutta se ei oikeastaan ollut ohjeen vika vaan oman hosumiseni; tajusin asian myöhemmin, kun pääsin ohjeessa eteenpäin, eli taas hyvä esimerkki, että ohje kannattaisi lukea ajatuksella kokonaan läpi ennen aloittamista. Kyseinen asia oli se, että kuvioneuleeseen saavuttaessa silmukoita vaikutti olevan puikoilla kaksi liikaan. Enempiä miettimättä kavensin ne vaan pois, mutta myöhemmin huomasin, että molempiin sukkiin olisi tullut ikäänkuin sauma, eli kuviovärinen raita nilkan sisäsyrjälle. Sen puuttuminen ei kuitenkaan millään lailla haittaa.

Jos nyt haluaisin saivarrella, niin kuvio muistuttaa mun silmään enemmän männynkäpyä kuin kuusenkäpyä, mutta ihana ja kaunis malli yhtä kaikki. :)

Viimeisessä kuvassa viisivuotiaan tekemä sommitelma kuvausta varten. :)

Lankoina ruskea Dropsin Fabel sekä keltainen Hot Socks Fashion. Molempia lankoja kului vajaa kerä yhteen sukkapariin; ruskeaa jäi vähän ja keltaista aika paljon. Puikot vaihdoin pienempiin aloitettuani ensin ekaa sukkaa 2,5-koon puikoilla. Alkoi tulemaan liian isoa, joten vaihdoin kokoon 2.

Toukokuussa tehtyä

Toukokuu oli tärkeä blogikuukausi, sillä Langan päästä kiinni täytti yhden vuoden. Sen kunniaksi innostuin muistelemaan kulunutta vuotta kolmiosaisen blogihistoriikin verran ja järjestin blogiarpajaiset. Arpajaisten ensimmäinen voittaja ei lopultakaan ilmoittautunut, joten palkinto meni seuraavalle onnekkaalle. Sieltä suunnalta tuli jo viesti, että palkinto on saapunut onnellisesti perille, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Jotain uuttakin tuli taas tehtyä, mikä on tietysti se olennaisin asia. :) Toukokuussa valmistui hartiahuivi, kahdet miesten sukat, kukkapussukka ja pipo. Loppukuusta innostuin virkkailemaan pieniä jämälankakortteja ja -avaimenperiä.

Kortteja on nyt sitten varastossa kesänaikaisia juhlia ajatellen, mikä onkin hyvä, sillä juhlia onkin muutamat jo tiedossa.

Toukokuussa osallistuin Silmukan ytimestä -haasteeseen, kuten tavallista. Aiheena oli kukka ja siitä inspiroiduin tuon vaaleanharmaan kukkapussukan tekoon. Lisäksi minut haastettiin Hyvä kiertämään -haasteeseen Neuloosi vs. purkoosi -blogin McBurgerousin toimesta ja otin haasteen vastaan, mutta sen toteuttaminen on vielä vaiheessa. (Mutta ei unohtunut!)

Kevät on ollut kiireinen, toivottavasti kesä tuo mukanaan lämpöä ja kiireettömyyttä. Sitä toivottelen myös teille kaikille! Ja uusille lukijoille toivottelen lämpimästi tervetuloa!

Ihana, ihana aurinko!

Ihana aurinko näkyy taas tänään taivaalla, mikä onkin kesäkuun alkupäivinä oikea asiain tola. Viime viikon kuusi astetta celsiusta ei paljon naurattanut, kun piti jo uudestaan ruveta kaivamaan toppatakkia esille!

Silmukan ytimestä haasteeseenkin oli tässä kuussa otettu aiheeksi aurinko ja mikäs sen sopivampaa. Kyseessä on Silmukan saalistus- ja Pipon ytimestä- blogien yhteistyöhaasteen yksivuotishaaste, johon osallistuneet pääsevät samalla mukaan upeaan arvontaan, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja inspiroitua aurinkoisesta aiheesta. :) Molemmat blogit arpovat omat palkintonsa; Pipon ytimestä tarjoaa tällaisen arpajaispalkinnon ja täällä on nähtävillä Silmukansaalistajan palkinto.

Toteutin tämän haastetehtävän ennätysvauhtia. Eilen aamulla luin haasteen aiheen, ilmoittauduin mukaan ja samantien inspiraatio iski. Vajaan tunnin päästä oli aurinkoinen käsityöni jo valmis. Eipä tämä olekaan suuren suuri työ, vaan pieni, iloinen kirjanmerkki. Mulla on roikkunut yksi kaverilta lainattu kirja palauttamista vailla jo turhankin pitkään, joten ajattelin lopultakin muistaa palauttaa sen ja sujauttaa tämän kirjanmerkin väliin kiitokseksi lainasta.

Kuvausrekvisiitaksi nappasin omasta hyllystä uudehkon Op-art Socksin, jonka iloisen kirjava kansi sopii värien puolesta kirjanmerkkiin täydellisesti. :) Saksalaisen Stephanie Van Der Lindenin kirja on täynnä ihanista ihanimpia malleja, joista yhtäkään en ole vielä saanut edes aloitettua, mutta aikomus on toteuttaa tästä kirjasta monet sukat. Alla olevan sivun valitsin kuvattavaksi siksi, että siinä mainitaan suomalainen muotoilija Tapio Wirkkala. Huomaatteko: olen ainakin lukenut kirjan, vaikken olekaan siitä vielä mitään neulonut. :D

Kirjanmerkki on tehty Nalle-langasta kolmosen virkkuukoukulla. Ohje aurinkoon löytyy täältä. Sateenkaari on virkattu suorana pötkönä kiinteillä silmukoilla parin kerroksen välein lankaa vaihtaen ja lopuksi aurinko on ommeltu sateenkaaren päähän. (Kyllä, tiedän että oikeaoppisesti sateenkaareen tarvitaan myös se sadepilvi, mutta ei nyt takerruta siihen vaan nautitaan auringosta!) :)

Perhosunelma

No niin, nyt sain vihdoinkin valmiiksi sen oikeanlaisen huivin, jollainen piti alunperin tulla tästä omalla tavallaan onnistuneesta huivista. Ohje on Garnstudion ja sen nimi on runollisesti Butterfly Dream. Jo tehdessä huivin muoto hahmottui ihan eri tavalla nyt, kun silmukoita oli puikolla järjellinen määrä. Tekeminen oli mukavaa, kun hahmotti, mitä on tekemässä. Lankana on tässäkin huivissa Novitan Huurre ja pidän siitä edelleenkin kovasti. Puikot olivat vitosen pyöröpuikot 80 cm:n kaapelilla.

Pingotuksessa huivi suorastaan heräsi henkiin. Huivi on pingotettuna leveydeltään lähes aikuisen sängyn mittainen pituussuuntaan elikkä melkein parimetrinen. Tietysti se vähän meni takaisin kasaan nuppineulojen irrottelun jälkeen.

Tästä tuli ihana! Kevyt, ohut ja silti lämmittävä. Hämmästyttävää, miten vähän näin iso huivi painaa harteilla. Ja miten se ohuudestaan huolimatta kuitenkin tuntui tosi lämpöiseltä viileänä iltana, kun eilen kävimme pihamaalla kuvailemassa.

Olen niin helpottunut, että selvitin tämän huivimysteerin ja sain tehtyä oikeanlaisen huivin lopulta! Muuten tästä olisi voinut jäädä sellainen kolaus käsityöitsetuntoon, että joku kiva malli olisi jäänyt kokeilematta ihan vaan siksi, että se tuntuu liian vaikealta.

Sitä edellistä huivia en lopulta antanut äidille äitienpäivälahjaksi, koska se ei tuntunut hänen tyyliseltään. Tein tämän tilalle ja jään odottamaan heinäkuuta ja äidin syntymäpäivää. Jokin kiva huivineula sopisi lahjaan mukaan; kertokaapa ihmeessä, jos teillä on vinkkejä, mistä löytäisi kauniin huivineulan. Googlailemalla löytyi muutamia kauniita ulkomaisia vaihtoehtoja, mutta kotimaisen käsillätekijän tuotos olisi paras löytö.