Ihana Paulie

Kun sain edellisen villatakin valmiiksi, niin vannoin, että seuraavan takin aloitan sitten ylhäältä alas, jotta sopiva pituus on helpompi arvioida. Takista kun tuli makuuni liian pitkä ja muutenkin oli toivomista istuvuuden suhteen; alhaalta ylös neulotussa takissa sovittaminen kesken työn on vähän hankalaa. Sopivasti juuri silloin huomasin mainoksen Lentävän Lapasen Top Down -kurssista ja ilmoittauduin mukaan.

Kurssi alkoi luonnollisesti ohjeen ja lankojen valinnalla. Ohjeeksi valitsin Paulien, jota olen jo aiemminkin usein katsellut sillä silmällä, että uskaltaisko aloittaa. Pohjavärin osalta päädyin aivan uuteen tuttavuuteen, merinovillaiseen Genziana Classiciin, jota löytyi Lentävän Lapasen valikoimasta kahdessa kauniissa harmaan sävyssä. Raitalangaksi kaivoin omista varastoista jo pitkään käyttöönpääsyä odotellutta Roosanauhalankaa.

Seuraava vaihe oli neuloa koetilkku. Olen toki ennenkin neulonut koetilkun, mutta en ole ihan tarkkaan hahmottanut, miten sen kanssa tulee toimia, jos oma tiheys joko käsialasta tai lankavalinnasta johtuen poikkeaa paljon ohjeen tiheydestä. Mutta nytpä opin sitten senkin, eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin olen aina kuvitellut.

Kurssin aloituskerralla käytiin myös läpi englanninkieliset neulontatermit, sillä melkein kaikki osallistujan valitsivat englanninkielisen ohjeen. Opin tässä yhteydessä pari ihan uutta tekniikkaakin termien lisäksi.

Neule valmistui kokonaisuudessaan aika joutuisasti, mutta ihan ilman vastoinkäymisiä en selvinnyt. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa takkiin sekä vaaleanpunaista että pinkkiä Roosanauhalankaa. Ajattelin tehdä raidoituksen Missä neuloimme kerran -blogin Vyyhdin tapaan vaihtuvin raitavärein vähän leveämmillä pohjaraidoilla. Työn edetessä totesin kuitenkin, ettei se pinkki sitten kuitenkaan ole ehkä minun juttu, joten päädyin purkamaan takin alaosan ja neulomaan sen uudelleen jatkaen tummanharmaalla. 

Kun olin saanut helman valmiiksi, huomasin, että ohjeen mukainen ainaoikein-alareunus oli minun päälläni kamala. Johtui luultavasti siitä, että tein ohjetta lyhyemmän takin ja tässä lantiopituudessa se reunus jäi hullusti pullottamaan takapuolen päälle. No ei kun purkamaan taas. Valitsin tutun ja turvallisen 2o2n joustinneuloksen alareunaan ja siihen ratkaisuun olen tyytyväinen.

Edellisessä villatakissa koin vaikeaksi asiaksi silmukoiden poimimisen nappilistaa varten. Nyt ei tuntunut yhtään vaikealta, koska Paulien ohjeessa asia on selitetty erittäin hyvin ja lisäksi silmukoiden poimiminen käytiin kurssilla läpi. Ohjaaja näytti mallia i-cord reunuksen tekoon ja kotona vielä virkistin muistia täältä (josta myös opin, että i cord reunus on suomeksi tuubireuna). Olen tähän takin etureunaan erityisen tyytyväinen. 

Hihojen silmukat poimittiin suoraan olkaosuuden alareunasta ja siinä kohtaa kainaloiden alle piti luoda lisää silmukoita, mikä oli mulle myöskin aivan uusi juttu. Hihat valmistuivat nopeasti ja ensimmäisessä versiossa hihansuut olivat samanlaista joustinneulosta kuin helma. Olin vähän mietteliäs joustin-hihojen suhteen, mutta varmaan olisin antanut niitten olla - mutta sitten viimeistelin takin kastelemalla ja levittelemällä sen tasolle kuivumaan muotoonsa ja kun sovitin kuivaa takkia ylleni, niin koko takki oli venähtänyt ja hihat olivat kasvaneet noin viisi senttiä. Ja taas purkamaan. Purin hihoista yhden raitaparin pois ja tein tilalle ainaoikein-hihansuut tuubireunuksilla. Vartalo-osuudessa venähdys ei onneksi haitannut, melkeinpä parempi näin.

En tehnyt pääntien ympärille ohjeen mukaista kääntökaulusta, koska tykkään enemmän yksinkertaisesta reunasta.

Nyt takki on valmis ja olen kyllä tosi tyytyväinen. Käytin takkia tänään koko päivän eikä kertaakaan tullut sellainen olo, että jostain kohtaa pitäisi nykiä tai oikoa - varmaankin hyvin istuvan takin paras tunnusmerkki.

Jos jokin parannusehdotus pitää itselleen jättää seuraavaa kertaa varten, niin ainakin koetilkun voisin seuraavalla kerralla kastella ja levitellä ennen tiheyden laskemista. Vyötärölle olisin voinut tehdä rohkeammin kavennuksia eikä vain ohjeen vaatima määrä, tässä tekotavassa se olisi ollut helposti mahdollista kun sovittamaan pystyi jatkuvasti. Selkäpuolelta otetussa kuvassa näkyy, kuinka takki selästä jäi hiukan pussittamaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että se harmittaisi.

Olen hurjan iloinen ja tyytyväinen osallistumisesta tälle kurssille. vaikka joku etukäteen naureskelikin, että "eihän SUN neulomiskurssille tarttis mennä" (ajatuksella että sinähän osaat jo neuloa). Mutta sehän tässä(kin) harrastuksessa on niin hauskaa, että aina voi oppia uutta. Ja yhdessä neulominen on sitä paitsi tosi mukavaa!

Kiitokset Lentävän Lapasen Taina ja Tarja todella hyvästä ja kivasta kurssista ja kiitos kaikille muille osallistujille neulomisseurasta! :D

Kuvat otti Ida Niemi.

Ilahduta bloggaajakaveria

Monissa blogeissa onkin jo näkynyt kiertämässä tämä Ilahduta bloggaajakaveria -haaste, joka on alunperin lähtenyt liikkeelle Tipulassa -blogista. Heidi Omin pikku kätösin -blogista haastoi mukaan myös minut. Kiitos Heidi!

Haasteen säännöt:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

 

Olen miettinyt tässä pari päivää, että miten ihmeessä osaan valita järjellisen määrän haastettavia, kun ihan heittämällä tulee mieleen yli kymmenen lemppariblogia! Päädyin tällä kertaa näihin kahteen:

 

Haastan mukaan

Silmukkasatuja -blogin Lankakeijun. Blogi on täynnä todella taidokkaita, huolellisesti toteutettuja ja viimeisteltyjä neuletöitä. Erityisesti nyt parin ekan villatakkini kanssa painiskellessani olen kiinnittänyt huomiota, että Lankakeijun villapaidat ja takit näyttävät aina istuvan päälle todella hyvin. Mulle on myös jäänyt mieleen, että löysin Silmukkasatuja -blogin näiden lapasten kautta, joita äänestin kyseisessä lapaskilpailussa.

Enyan Willa -blogin Enyan, joka kirjoittelee blogiaan talvisin Fuengirolan lämmöstä käsin. Kuulostaa ihanalta elämältä, paistatella Espanjan auringon alla ja neuloa siinä samalla villasukkia ja lapasia! Enyan blogista voi löytää todella upeita ja taidokkaita kirjoneuletöitä ja hyvin usein huomaan hänen toteuttaneen samoja malleja, joihin olen itsekin iskenyt silmäni.

Nyt on siis haaste heitetty, lähdettekös mukaan? :)

Kettu-tytön pipo

Kettulapasten jälkeen luontainen jatkumo oli tehdä samalle tyypille myös kettupipo. Katseltiin lapsen kanssa yhdessä netistä erilaisia kettupipojen kuvia ja hän mieltyi eniten tähän uniseen kettuun. Tuon ohjeen kettupipo on tehty virkkaamalla, mutta minulla oli mielessä neulottu pipo, joten sellaisen tein ja otin kuvan ketusta mallia vain silmien ja nenän osalta.

Tässä ketun ja suden kohtaaminen...

...vaiko sittenkin kaksi kettua? :)

Tässä summittainen ohje viisivuotiaan kokoiseen kettuhattuun:

Lankoina ketunvärinen Gjestal Janne ja valkoinen Regia Active. Jannea ei ihan riittänyt yksi kerä, Regiaa kului vain hieman. Lisäksi yksityiskohtiin tarvittiin pikkupätkä mustaa Nallea.
Puikkoina 3,5 mm:n lyhyt pyöröpuikko.

Luo 100 silmukkaa ja yhdistä pyöröneuleeksi. Tee alkuun valkoisella 4cm 1o1n -joustinta, oikeat silmukat kiertäen. Neulo vielä yksi kerros sileää valkoisella ennen kuin vaihdat oranssiin. Neulo 15cm sileää neuletta oranssilla. Käännä nurja puoli päälle päin ja siirrä silmukat kahdelle puikolle siten, että kerroksen vaihtumiskohta jää toisen puikon keskelle ja siispä takapuolen ja etupuolen silmukat ovat eri puikoilla (50s molemmilla). Siirrä silmukat yhdelle puikolle siten, että poimit vuorotellen molemmilta puikoilta yhden silmukan, kunnes kaikki 100 silmukkaa ovat taas samalla puikolla. Neulo silmukat yhteen ja päättele työ samalla seuraavasti: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen kahdesti ja päättele sitten niistä ensimmäinen vetämällä se toisen silmukan yli. Neulo yhteen kaksi seuraavaa silmukkaa ja päättele taas ensimmäinen oikean puikon silmukoista samoin kuin edellä. Toista kerroksen loppuun, kunnes kaikki silmukat on päätelty. Päättele lankojen päät.

Käännä pipo oikein päin ja tee silmät 3,5mm:n virkkuukoukulla, Garnstudiolta löytyy tähän tekniikkaan ohjevideo. Nenä tehdään siten, että aloitusrenkaaseen virkataan 12 puolipylvästä, päätellään ja ommellaan kiinni pipoon värien vaihtumiskohtaan.

Korvien keskustat on neulottu seuraavasti: Luo 10 silmukkaa 3,5 sukkapuikoille. Neulo kaikki oikein. Käänny. Nosta kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo kerroksen kaksi viimeistä yhteen. Toista sama kaikilla seuraavilla kerroksilla, kunnes silmukoita on jäljellä vain yksi. Vedä lanka siitä läpi. Vaihda halutessasi mustaan lankaan kolmanneksi viimeisellä kerroksella. Jätä molempia värejä katkaistessasi pitkähkö langanpää ompelua varten. Ompele keskustat kiinni pipon kulmien muodostamiin korviin.

Kaarisilta

Aiemmin valmistuneessa ihanassa pipossani oli vain yksi haittapuoli: en omistanut mitään siihen sopivaa kaulahuivia. Mutta tämä puute oli kohtalaisen helppo paikata, kun lankojakin oli vielä villatakin ja pipon jäljiltä jonkin verran jäljellä.

Malliksi valikoitui Tiina Kuun upea Kaarisilta. Heti kättelyssä haluan kehua mallin ja ohjeen maasta taivaisiin; tämä oli ihanaa neulottavaa. Mallissa tapahtui koko ajan jotakin, mikä teki neulomisesta mielenkiintoista. Ohje oli selkeä ja tapahtumat etenivät sillä tavalla loogisesti, ettei missään vaiheessa tullut epäilystä, että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Ja lopputulos - no, tämä huivi nyt vaan on juuri sellainen, kuin kaulahuivin pitää olla.

Alkuperäisessä mallissa on käytetty vain yhtä raitaväriä. Valitsin kolme raitaväriä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään näistä langoista ei ollut enää jäljellä tarpeeksi huiviin yksinään ja halusin kuitenkin käyttää juuri näitä samoja värejä. Tosin oranssi (vaiko tiilenpunainen?) ei enää ole sitä samaa kuin  villatakissa ja pipossa, mutta kotoa löytyi korvaava lanka, joka oli lähes täsmälleen saman värinen kuin tuo alkuperäinen. Nyt on sitten villatakkia varten hankitut langat tullut kokonaan käytettyä.

Tykkään tästä monivärisestä raidoituksesta tosi paljon ja mikä parasta, huivi sopii hurjan kivasti yhteen pipon kanssa, mikä oli se alkuperäinen ajatuskin.

Pingotuksen kanssa joutui aivot käymään pari ylimääräistä kierrosta, kun en halunnut sileisiin sivuihin nuppineulan jättämiä nyppylöitä. Kokeilin erilaisia tapoja kiinnittää nuppineulat, mutta lopulta päädyin pingottamaan vain pisimmän sivun ja muuten höyrytin huivin kevyesti harson läpi silitysraudalla ja silottelin muotoonsa kuivumaan tasona.

Kuvaustilanteessa apulaisena toimi koivun ja kantavan pakkashangen lisäksi raivoisa tuuli, joka meinasi välillä viedä koko huivin mennessään. Tuulenpuuskien välissä sain sentään muutaman kuvan otettua ja huivikin on vielä tallella. :)

Puikot: 3,5mm:n Addin bambuinen pyöröpuikko, aloitusketjun virkkaus 4mm:n virkkuukoukulla
Langat:
- pohjaväri Drops Alpaca Mix, pikkuisen yli 50g
- raidoista sininen Alpaca Mixiä, oranssi Hot Socks Fashionia ja ruskea Fabelia, kutakin kului reilusti alle 25g

Vanamo-sukat

Tapani mukaan en malttanut tehdä ihan sitä, mitä ohjeessa sanottiin. Siispä Ulla-neuleesta löytyvällä Vanamo-kämmekkäiden ohjeella syntyi sukat.

Lankana näissä on uusi Regia Active, jota mainostetaan uudenlaisten Outlast-teknologiaan perustuvien lämmönsäätelyominaisuuksiensa perusteella ja onpa mainosteksteissä kerrottu niinkin, että teknologia on alunperin kehitetty Nasan astronautteja varten. Hienolta kuulostaa. :) Langassa on vähän enemmän tekokuitua kuin ihan perussukkalangassa ja siltä se kyllä tuntuukin; vähän narskuvammalta ja sähköisemmältä kuin monet muut, villaisemmat sukkalangat. Mutta ei tämä nyt mikään epämiellyttäväkään kokemus ollut, ihan kelpo lanka ja jos mainonta pitää paikkaansa, niin pitää lämmön yllä kelillä kuin kelillä. Ja värivalikoimassa on ihania herkkuja, kuten nyt tämäkin vihreä!

Kuvio tuntui melko monimutkaiselta tehdä, vaikkei se siltä ehkä näytäkään. Siinä vuorotteli kaksi kuvioparia, jotka olivat keskenään tosi samankaltaiset, mikä tuntui paljon vaikeammalta, kuin kaksi reilusti erilaista kuviota. Siinä sai olla tarkkana, kumpi kuvio on kulloinkin menossa. Jouduin välillä purkamaankin jonkun kuvion, kun olin ollut liian itsevarma ja yrittänyt tehdä ulkomuistista. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, aikansa aherruksen jälkeen valmistui nätit ja lämpöteknologisesti huippumodernit sukat. En muuttaisi näissä mitään. :)

Tein sukat 3 mm:n cubicseilla ja aloitussilmukoita oli 54, joista kaksi kavensin pois kuvion alkaessa.

Purkupäivät

Joskus asiat vaan ei mene putkeen. Tällä viikolla ei ole mennyt. Tiedättekö ne viikot, kun mikään ei vaan ota onnistuakseen? Yleensä kun muut asiat menee pieleen, niin teen muutaman terapeuttisen silmukan johonkin mukavaan käsityöprojektiin ja johan taas kaikki näyttää valoisammalta. Mutta kun tällä viikolla on tökkinyt ne käsityötkin!

Kuvassa tämän viikon aikaansaannokseni. Harmaa kerä oli jo melkein valmis huivi. Olin tunkenut keskeneräisen työn käsityöpussiin ja pussin käsilaukkuun ja juoksennellut pitkin kaupunkia ja kun otin sen seuraavan kerran esille, oli iso pätkä reikäistä reunapitsiä purkaantunut kymmenen sentin matkalta. Lankakin on turkasen ohutta ja liukasta, joten vaikka kuinka yritin, en enää saanut reunaa pelastettua. Lopulta turhaannuin ja purin koko huivin. Olis varmaan ollut järkevää hengähtää hetki ja harkita uudestaan, mutta se on nyt myöhäistä katua, tässä pisteessä ollaan.

Pinkki taas oli lähes valmiin villatakin alaosa. Väri alkoi kuitenkin tökkiä, totesin etten minä ole tyyppiä ärtsy-pikki-villatakki, joten alaosa sai lähteä. Tällä kertaa harkitummin ja suurin osa villatakista kuitenkin pelastui. Nyt sitten pähkäilen, että mitä tilalle. Ehkäpä lisää harmaata?

No jaa, elämään kuuluu isot ja pienet vastoinkäymiset ja eiköhän nämä nyt kuitenkin ole niitä pieniä. Joten vedän henkeä ja jatkan.

Villatakin kaveriksi pipo

Norjalaisvillatakin jäljiltä jäi melkoisesti lankaa jäljelle, joten tein takin kaveriksi vielä pipon. Lankoja jäi vieläkin, ainoastaan oranssi tuli nyt käytettyä loppuun.

Aloitin pipoa Raitulin ohjeella, mutta jossain kohtaa huomasin tekeväni kirjoneuletta. Muuten pipo on kyllä periaatteessa Raituli ilman raitoja, paitsi kavennukset aloitin vähän myöhemmin kuin ohjeessa neuvottiin. Ohjeessa oli aloitettu muistaakseni 16cm:n kohdalla ja itse aloitin noin 18cm:n kohdalla. Tupsua mietin pitkään, mutta laitoin sen lopulta.

Tästä tuli mielestäni ihan mielettömän kiva! Alpakkalanka on kevyttä ja ohutta, mutta kuitenkin lämmintä.

Takkikin pääsee näissä kuvissa paremmin oikeuksiinsa, kun pitkästä aikaa tuli ihan päivänvalossa otettuja kuvia. Kylmä oli ulkona pelkässä villatakissa, vaikka alpakka lämmintä onkin!

Lankana siis Dropsin Alpaca Mix. Pipo on tehty lähes kokonaan 2,5 koon pyöröpuikolla, lopun kavennukset on tehty vastaavan kokoisilla sukkapuikoilla.

Kuvat Ida Niemi