Käsityörintamalle kuuluu isoäidinneliöitä

Pieni välipäivitys sunnuntain kunniaksi, kun ei ole mitään valmista syntynyt koko viikkoon. Elikkä isoäidinneliöitä olen virkkaillut antaumuksella ja siinä ohessa tehnyt vähän jotain muutakin. Tässä nyt kuitenkin tämä neliö-kasa, jonka olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Näistä on tulossa päiväpeitto tyttärelle. Peitto on tilattu jo monta kuukautta sitten, joten olen jo alkanut joutua melkoisen painostuksen kohteeksi näiden valmistumisen suhteen.

On isoäidinneliöistä tullut aiemmin tehtyä paljon muutakin. Tässä pari esimerkkiä.

Noin vuosi sitten neuloin vähän pienempiä isoäidinneliöitä ja niistä kokosin tämmöisen iloisen kassin. Vuorikangas ja kahvat on ommeltu mustasta tyynyliinasta, mikä on muuten ihan ok, mutta vuoden käytön jälkeen kahvat alkaa olla aika kuluneet. Voi olla, että niille pitää pian tehdä jotain. Tämä on muuten semmoinen kassi, mitä ihan tuntemattomat ihmiset tulee kadulla kommentoimaan, mikä nyt yleensä on Suomessa aika harvinaista.

Pari vuotta sitten tein isoäidinneliöistä tämän torkkupeiton, jossa projektissa käytin kaikki silloiset jämälangat loppuun. Annoin peiton vanhemmilleni joululahjaksi ja se onkin päätynyt heillä ahkeraan käyttöön.

Tämmöistä vanhojen muistelua ja tulevaisuuden lupauksia tällä kertaa, toivottavasti ensi viikolla tulee jotain valmistakin. :)

Kirjoneuleponcho

Esikoiselle valmistui viileiden kevätiltojen pelastukseksi tämä suloisen lämmin poncho. Sen verran kauan neuleen suunnitteluvaiheesta oli jo ehtinyt vierähtää, ettei neiti itse lainkaan muistanut olleensa mukana valitsemassa ohjetta ja lankoja. Ihmetteli vain, että olen osannut valita värit, jotka sopivat niin hyvin moniin hänen vaatteisiinsa.
Välillä projektit kestää. ;)

Ohje löytyi Yhteishyvän neuleohjeista nimellä Neulottu poncho. Lanka on ohjeen mukaisesti Isoveljeä ja poncho on neulottu pyöröneuleena 6 mm:n pyöröpuikoilla. Sellainen varoituksen sana, että ainakin minulla ohjeessa mainittu langankulutus ylittyi ja jouduin tilaamaan toisen kerän terraa Isoveljeä Novitalta, koska se on poistumassa valikoimista eikä kaupasta enää löytynyt.

Ponchon helman olen tehnyt ohjeesta poiketen siten, että taitoin ja ompelin käsin ainaoikean reunan sisäänpäin. Muuten se meinasi sitkeästi lähteä rullaantumaan ja oikeastaan se on mielestäni nätimpikin näin.

Malli oli mukava neulottava ja ohje kaikin puolin hyvä ja selkeä. Lopputulos on kaunis ja istuu käyttäjänsä päälle tosi nätisti. Tykkään!

Riikinkukonsulka-leikkikorvikset

Tämän kuun Silmukan ytimestä haasteessa on aiheena lempieläin. Täytyy sanoa, että oikeastaan ensimmäistä kertaa tämä tuntui todelliselta haasteelta! Ensin mietin monta päivää, mikä on lempieläimeni ja lopulta tulin siihen tulokseen, että mikään eläin ei ole mielestäni upeampi ja kauniimpi kuin riikinkukko. Seuraavaksi mietin sitten monta päivää, että miten toteuttaisin riikinkukkoaiheisen käsityön; ohjeita upeisiin riikinkukkoaiheisiin kirjoneuleisiin ja kuvioneuleisiin löytyi kyllä moniakin, mutta ei oikeastaan sellaista, jotka olisin ehtinyt toteuttaa vajaassa kuukaudessa. Lopulta löysin Ravelryn kautta ohjeen riikinkukko-korviksiin. Nämä syntyi tosi nopeasti, mutta huomasin jo tehdessä, että näistä tulee niin isot, ettei tule meikäläisen käytettyä.

 

 Meinasin jo jättää koko korvikset johonkin lankakerien keskelle pölyttymään ja odottamaan uutta inspiraatiota, kun pikkutyttöseni iski näihin silmänsä ja ihastui hurjasti. Hän pyysi, että teen niistä hänelle korvikset ja koska tytöllä ei vielä ole reikiä korvissa, niin virkkasinkin näihin tämmöiset lenksut, joista korvikset saa ripustettua korvalehteen.

Näistä tuli omasta mielestäni ihan hupsut ja hassut, mutta nelivuotias on viihtynyt nämä korvissaan prinsessa-roolileikeissään nyt eilisen illan ja tämän aamun, joten kyllä niitten täytyy oikeasti olla hienot! :D

Ja kun hiukset laittaa korvan päälle, niin tuo hassu lenksukaan ei niin pistä silmään.

Virkkasin vielä toiset vähän pienemmät itselleni, mutta mahtaneeko niistä sittenkään tulla korvakoruja. Luulen, että kehittelen niistä kuitenkin jotain muuta. Joka tapauksessa: haaste selätetty! :D

Kiitos jälleen Sini ja Silmukan saalistaja! :)

Villiintyneet villasukat

Elikkä Novitan sukkalehden villit kirjoneulesukat. Olen nähnyt näitä tehdyn monella muullakin ihanalla väriskaalalla, mutta päädyin kuitenkin juuri sukkalehdessä ehdotettuihin väreihin, koska ihastuin niihin alunperinkin heti lehden saatuani. Ainoastaan valkoisen vaihdoin puhtaan valkoiseksi luonnonvalkoisen sijaan, koska luonnonvalkoista ei sattunut olemaan. Nämä on siis aidot jämälankasukat, joissa on käytetty vain vanhoja keränloppuja.
Kaikki langat ovat 7-veljestä ja sukat on tehty 3-koon puikoilla.

Opettelin tämän työn yhteydessä kaksi ihan uutta juttua, nimittäin jälkeenpäin tehdyn kantapään ja silmukoinnin. Tässä on jälkeenpäin lisätty nauhakavennuskantapää, mutta en ollut kylläkään tehnyt aiemmin minkäänlaista jälkeenpäin lisättyä kantapäätä. Se ei oikeastaan tuntunut mitenkään hankalalta, kun oli hyvät ohjeet. Mutta se silmukointi! Se tuntui alkuun tosi vaikealta ja jouduinkin tekemään ensimmäisen kantapään loppuosan muutamaan kertaan, ennen kuin olin lopputulokseen tyytyväinen. Toinen kantapää menikin sitten ihan kertaheitolla, joten kyllä tässä tuli ihan oikeasti uusi taito opittua. Kiva tunne. :)

Silmukoinnin opettelussa käytin tätä Punomon ohjetta. Valitsin tuon alemman tekotavan, suoraan puikoilta silmukoinnin, vaikka ohjeessa on varoitettu, että se on hankalampi ja vaativampi tapa. Se silti vaikutti minun logiikkaan jotenkin helpommin ymmärrettävältä. Alla olevassa kuvassa näkyy kantapään silmukoitu kärki, eikä silmukoitua kohtaa tosiaan saata mitenkään edes erottaa muusta neuleesta, joten olen sen onnistumiseen todella tyytyväinen.

Sukista tuli hyvin istuvat niin varresta kuin kantapäästäkin. Ainoa harmitus on nyt se, että kylmät säät ovat jo lähes ohi eikä näitä ehdi tänä talvena enää kunnolla käyttää. Päätyvät raukat heti kaappiin kesäksi.

Tämä malli oli ollut aiottujen tehtävien listallani jo tosi kauan, mutta jostain syystä sain tartuttua tähän malliin vasta nyt. Malli on hurjan kiva, luultavasti teen joskus toisetkin joissain aivan erilaisissa väreissä. Tästä työstä jäi mainiot fiilarit kaikin puolin. :D

Tasaisen harmaan arjen ylistys

Miksiköhän tasaista arkea usein kutsutaan harmaaksi? Kai se mielletään jotenkin tylsäksi, niin kuin harmaa värikin. Itse pidän kyllä molemmista; tasainen, yllätyksetön arki on hyvä perusolotila, jota ilman ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Ja harmaa väri... sopii hillittynä ja rauhoittavana välillä mielenmaisemaan paremmin kuin mitkään väri-ilottelut. Esim. nämä ovat yksi lempparini aikaisemmin valmistuneista töistäni.

Joulun jälkeen, kaikkien iloisten, värikkäiden lahjatöiden valmistuttua, iski halu tehdä jotain hyvin luonnonläheistä ja yksinkertaista. Niinpä otin esille lahjaksi saamani kerän Austermann Steppiä, jossa näytti olevan juuri siihen mielentilaan sopivat värit. Värjäys on tässä langassa kuitenkin tehty sillä tavalla läikkäiseksi ja epätasaiseksi, että rauhallisista väreistä huolimatta neulepinnasta lähti muodostumaan kovin levotonta. Niinpä kävin ostamassa kirjavan langan kaveriksi kerän harmaata Pikkusiskoa.

Austermann Step on vanha mieluisa tuttavuus, Pikkusiskoa käytin nyt ensimmäistä kertaa. Langat sopivat ihan kivasti yhteen. Huomaahan sen näppituntumassa, että Pikkusisko on hieman karheampi ja löyhäkierteisempi, mutta ihan passelin tuntuinen sukkalanka kuitenkin.

Sukat valmistuivat 2,5-koon puikolla. Ohuen langan työstäminen ohuilla puikoilla ottaa aikansa. Inspiraatiopulakin on meinannut moneen otteeseen iskeä ja tammikuun alun jälkeen onkin valmistunut jo monta väliin kiilannutta työtä. Uskollisesti nämä ovat kuitenkin reissanneet mukana työpaikan ja kodin väliä, tulleet useimmiten kaivetuksi esille junassa ja valmistuneet siten pikkuhiljaa, muutama puikko kerrallaan.

Näistä tuli hyvät ja mukavat arkisukat arkikäyttöön, sellaisiakin tarvitaan. Ja kuvausta varten satoi juuri sopivasti uskomattoman kaunis takatalven lumipeite. Lumi ja valo, ihana keväinen yhdistelmä.

Kuvahaaste 5/5

Kuvahaasteen viimeinen kuva. Ideana tässä haasteessa oli postata viisi kuvaa arkielämästään ja haastaa joka kuvan kohdalla mukaan joku toinen blogi.

Viimeiseksi haastekuvaksi kuvasin kilpikonnan kodin, jonka rakensimme nelivuotiaan kanssa yhdessä (sellaisista valmiiksi leikatuista paloista) ja jonka hän ihan itse maalasi ja myöhemmin vielä koristeli sydäntarroilla. On niin kiva katsella, kun lapset itse keksii ja tekee kaikenlaista! Ja sitten, kun ne tekeleet vielä päätyvät oikeasti leikkeihin.

Nyt on haaste selätetty ja olen helpottunut. Näin tiivis bloggaustahti ei oikein sovi minulle, onneksi en osallistunut 31 päivää-haasteeseen, jonka tiimoilta monet bloggailevat tässä kuussa joka päivä! Aika vaan tahtoo vuorokaudesta loppua kesken ja aiheitakin on vaikea keksiä ilman ilmeistä asiaa. Haluan kuitenkin pitää aihepiirini käsitöissä, kun kerran käsityöblogia pidän. Mutta ihan kiva haaste tämä oli kuitenkin juuri tälleen viiden päivän mittaisena, eikä kamalasti kirjoitettavaakaan tarvinnut keksiä, kun kuvat olivat pääosassa.

Kiitos siispä Hannalle haasteesta ja haastan lopuksi mukaan vielä Anun Omin kätösin -blogista. :)

Haaste on vapaaehtoinen. Jokainen haastettu voi itse päättää osallistuuko vai ei. :)

Kuvahaaste 4/5

Kuvahaasteen neljäs kuva. Ideana haasteessa on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Neljännessä kuvassa arkielämän realiteeteista ärsyttävin ja välttämättömin - kello. Tämän kellon on tehnyt poikani ala-asteella puukässän tunnilla. Tämän possun (vai kissan?) osoittamassa ajassa meillä lähdetään ja palataan, koska se on sijoitettuna kunniapaikalle eteisen oven läheisyyteen.

Haastan kuvahaasteeseen mukaan Heidin Huopatossun tehtaalta. :)

Haaste on vapaaehtoinen. Jokainen haastettu voi itse päättää osallistuuko vai ei. :)

Kuvahaaste 3/5

Kuvahaasteen kolmas kuva. Ideana tässä haasteessa on siis postata viisi kuvaa arkielämästään ja haastaa joka kuvan kohdalla mukaan joku toinen blogi.

Yksi meidän arkielämään tiiviisti kuuluva asia on piirustuspaperin suurkulutus. Perheemme nelivuotias on erityisen ahkera piirtäjä ja maalaaja. Taidetta syntyy runsain mitoin niin päiväkodissa kuin kotonakin. Tässä kuvassa muutama teos viime ajoilta. Erityisen hieno on mielestäni alaoikealla oleva tussipiirustus, jossa on kuvattu Muumilaakson jännittäviä tapahtumia.

Haastan kuvahaasteeseen mukaan Estetiinan, koska hänen edellisessä postauksessaan hääräili juuri samankokoinen tyttönen kuin täällä meilläkin. :)

Haaste on vapaaehtoinen. Jokainen haastettu voi itse päättää osallistuuko vai ei. :)

Kuvahaaste 2/5

Kuvahaaste jatkuu. Ideana on siis postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Tässä kuvattuna kasa, jonka olen jättänyt pöydälle lojumaan. Hyvin tyypillinen näky tässä talossa. :)

Tämän kuvan myötä haastan Prusiluskan Prusiluskan väkerrykset -blogista.

Haaste on vapaaehtoinen. Jokainen haastettu voi itse päättää osallistuuko vai ei. :)

Kuvahaaste 1/5

Hanna R Koukussa -blogista haastoi minut kuvahaasteseen. Kiitos Hanna! :) 

Ideana on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Ensimmäiseksi kuvasin yöpöytäni, jonka päällä lepää tällä hetkellä tällainen pino kirjoja. Joskus nukkumaan mennessä on mukava selailla sellaisia ohjeita, joita aikoo joskus myöhemmin toteuttaa. Miettiä, mikä lanka olisi hyvä tähän ohjeeseen ja kenelle sopisi lahjaksi nämä lapaset tai sukat ja minkä värisinä... Yleensä olen kuitenkin sitä lajia nukahtaja, että pää tyynyyn ja simahdus, joten usein en tähän pinoon ehdi tarttua. Mutta se on siinä "pahan päivän varana". :)

Tämän kuvan myötä haastan Silmukkameditaatiota -blogin koon, koska hänen bloginsa tulee kirja-aiheisesta postauksesta mieleen. :)

Haaste on vapaaehtoinen. Jokainen haastettu voi itse päättää osallistuuko vai ei. :)

Kiipeä, Super Mario, kiipeä!

Urhea putkimies Mario kiipeää köynnöstä pitkin pakoon vimmatusti lähes viimeisillä voimillaan...

 ...häntä vainoaa lähistöllä pahamaineinen kilpikonna Koopa Oopa...

...alavasemmalta lähestyy kavaline juonineen ilkeä sienimäinen otus, Goomba...

 ...ja köynnöksen alapuolella aukoo jo uhkaavasti kitaansa lihansyöjäkasvi, joka odottaa nälkäisenä Marion voimien uupumista ja mehevää lounasta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Selviääkö Mario? Mihin voi päättyä näin jännittävä tarina? No tietysti villasukkiin!

Sukat on tehty Nalle-langasta 3-koon puikoilla. Ne ovat kokoa 40, eli siksi kuvassa mun jaloissa näyttävät hieman isoilta. Kuvat on kirjottu sukkiin silmukoita jäljitellen sitä mukaa, kun työ eteni. (Kaikki kirjontaan käytetyt langat eivät ole Nallea, vaan vähän mitä sattuu; osa paksummista langoista on "ohennettu" Nallen paksuiseksi omatoimisesti poistamalla säie tai kaksi.)

Malleja kuviin on otettu mm. tästä Ravelryn lapas-ohjeesta ja täältä Supermajjin blogista. Sukkien suunnittelu oli himppasen haasteellista siksi, että en ole Mario-pelejä pelannut juuri lainkaan (tai ainakaan viimeiseen 20 vuoteen), eikä minulla siksi ollut käsitystä näiden hahmojen normaalista toiminnasta. Lisäksi konsultoimani henkilöt olivat hieman erimielisiä siitä, millaisissa asemissa mikäkin hahmo saattaisi pelikentässä olla. Ihan kivat näistä tuli kuitenkin ja toivottavasti ovat saajalle sopivat. :)

Autot ajaa kilparataa...

...mittari näyttää kahtasataa.

Eli autosukat lahjaksi yhdelle pienelle autofanille. :)

Sukat ovat kokoa 28 ja ne on tehty 3-koon puikoilla Novitan Nallesta. Autot on neulottu kirjoneuleena muuten, paitsi "renkaat" on lisätty jälkeenpäin yksittäisillä neulanpistoilla.

Helmikuussa valmistunutta

Helmikuu on jotenkin vilahtanut ohi harmaana ja huomaamattoman nopeasti. Tavallisestihan tämä on vuoden parasta talviurheiluaikaa, mutta nyt ei ole sitä puolta paljonkaan saatu harrastaa. Sen sijaan olemattoman talven jälkeen saadaan jo ihmetellä kevään merkkejä ja sehän on toki ihanaa myöskin. Paljon odotettua lumen valaisevaa vaikutusta ei tänä vuonna paljoa saatu, mutta nytpä valaiseekin jo aurinko.

Helmikuussa sain valmiiksi pitkäksi venähtäneen torkkupeittoprojektin (aloitettu viime vuoden toukokuussa), tein yhdet kämmekkäät, yhdet lapaset, kolme mukinlämmitintä, pipon sekä yhdet sukat. Kirjoitin ohjeet mukinlämmittimeen ja tupsupipoon. Osallistuin Silmukan ytimestä haasteeseen sydän-teemalla sekä vastasin Huopatossun tehtaan Heidiltä saamaani 11-kysymystä -haasteeseen.

Oikein ihanaa aikaisin alkanutta kevättä kaikille kävijöille! :)