Taidetta ompelukonekirjonnalla

Käsityön taiteen perusopetuksen kokonaisuuteen liittyen kävin Järvenpään opistolla viikonlopun kurssin, jossa aiheena oli ompelukonekirjonta. Tehtäväksi saimme pienen taideteoksen kyseistä tekniikkaa hyödyntäen.

Alkuun työ sommiteltiin alustalle tilkuista. Liimasin tilkut kangasliimaa ja silitysrautaa käyttäen jotta ne pysyvät paikoillaan ommellessa. Ompelukoneesta kytkettiin pois päältä se ohjain-toiminto, joka yleensä saa sauman kulkemaan suoraan poispäin ompelijasta. Nyt kangasta siis saattoi liikutella mihin suuntaan tahansa ja tämähän olikin aluksi vaikea käsittää! Tilkkujen kiinnitämisen lisäksi tein ompelemalla kuvaan lisää yksityiskohtia.

Työstä tuli mielestäni kiva ja innostuin tästä tekniikasta toden teolla. Myös työn kääntöpuoli on omanlaisensa, yllättävän hauska ja yksityiskohtainen taideteos.

Kaikista nelivuotisen kurssimme aikana kokeilemistani käsityötekniikoista en ole innostunut niin, että arvelisin tekeväni niitä uudelleen, mutta tätä haluaisin kyllä jatkaa. Rentoa ja nopeaa tekemistä aiempaan käsin kirjontaan verrattuna ja yllätti itsenikin, miten siistin työn tällä tekniikalla sai aikaiseksi ensikertalaisena. Ryhmän muutkin työt olivat upeita ja kaikki aivan erilaisia, joten muuntelun mahdollisuuksia riittää!

Koukutut lapaset

Edellisessä postauksessa nämä lapaset jo vilahtivatkin: Koukutut lapaset kiilapeukalolla. Ohje on Novitan Lapaslehdestä vuodelta 2014 ja sen on kirjoittanut Minna Metsänen.

Käsityön taiteen perusopetuksen nelivuotisella kurssilla Järvenpään opistolla on tämän lukukauden teemaana lankatekniikat. Meinasin vähän kyseenalaistaa, että onko tällä kurssilla tarjota minulle mitään uutta, mutta jo ennen ensimmäistä kurssikertaa opettajamme oli ehtinyt luetella useita lankatekniikoita, joita en ole koskaan aiemmin kokeillut, osaa en ollut edes kuullut. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä kokeilemaan uusia tekniikoita tämän rakkaimman materiaalini parissa!

Ensimmäisenä uutuutena tartuin koukkuamiskoukkuun. Olen joskus pikkuisen kokeillut koukkuamista, mutta silloin tein edestakaisin virkatun työn yhdellä värillä. Suljettuna virkattu työ kahdella värillä oli siis aivan uusi juttu. Langaksi kaivelin laatikoiden kätköistä monta vuotta vanhaa Nalle Taikaa, joka kulkee työssä kaksinkertaisena. Beige lanka on vanhan vuosikerran 7 veljestä.

Tekniikka on yllättävän kiva. (Yllättävän, koska olin aiemmin mieltänyt tämän joksikin hankalaksi muinaistekniikaksi.) Hauskan näköistä pintaa syntyy joutuisaan ja lopputulos on todella lämmin, kulkeehan lanka työssä moninkertaisena. Koukkuttu pinta on myös hyvin tiivistä eikä siis tuulisella säälläkään päästä läpi. Nämä lapaset jäivätkin samantien omiin käsiin. Ne ovat ehdottomasti lämpimimmät itsetehdyistä lapasistani. Pidän myös niiden ulkonäöstä; pinta muistuttaa hauskasti vanhaa räsymattoa.

Fallow villapaita

Fallow on irlantilaisen Anne-Michelle Phelanin suunnittelema aivan ihana neulepaita. Satumaisen kauniit myyttiset kauriit vangitsivat huomioni ensinäkemältä.

Tein paitaan muutaman muokkauksen: jätin neulomatta korkean kauluksen ja pitkät hiharesorit ja lisäksi tein alaresoriin sivuhalkiot. Otin muokkauksiin mallia loppuvuodesta neulomastani jouluvillapaidasta, kun siitä tuli niin onnistunut ja tykkäsin sitä loppuvuodesta käyttää, mutta nyt joulun mentyä se ei tunnu enää aihepiiriltään ajankohtaiselta.

Lanka on Novitan Nallea kuten jouluvillapaidassakin. Tiedän, ettei sitä oikein pidetä paitalankana, mutta poolopaidan päällä käytettynä en ole keksinyt siinä mitään vikaakaan. Lisäksi Nallesta sattui löytymään harvinaisen kaunis ruskean sävy; olen hyvin valikoiva ruskeiden suhteen. Peurojen harmaa on joulupaidasta yli jäänyttä jämälankaa. 

Paita nousi heti uudeksi suosikiksi ja kuluvalla pakkasviikolla se onkin jo päässyt päivittäiseen käyttöön.

Under the Sea sukat

Karolina Adamczyk on puolalainen neulesuunnittelija, jonka erikoisalaa ovat upeat kirjoneulemallit. Hänen kynästään on lähtöisin ohje näihin hauskoihin Under the Sea sukkiin.

Sukat neulotaan varresta varpaisiin tavallisella lappukantapäällä ja kuvion sivuun asettuvilla kiilakavennuksilla. Mallin juju on hauskassa ja mielestäni erityisen onnistuneessa kirjoneulekuviossa, joka on molemmissa jaloissa vähän erilainen. Ohjeessa on neljä kokoa ja jokaiselle on omat kaaviot. 

Tähän malliin sopii myös todella hyvin liukuvärjätty tai vähän kirjava lanka taustaväriksi, tuomaan tuntua veden liikkeestä.

Jatkoin samasta upean vihreästä kerästä, josta neuloin edelliset Frosty Flowers sukat. Vihreä lanka on siis Third Vault Yarnsin Librarian Sock värisävyssä Cosmic Turtle. Valkoinen on jonkin aikaisemman työn jämälankaa enkä valitettavasti muista mikä lanka oli kyseessä. (Ei pitäisi koskaan hävittää niitä vyötteitä!) Jännästi myös vihreän sävy muuttuu kun kontrastiväri vaihtuu.

Puinen valaisin

Nelivuotisella käsityön taiteen perusopetuksen kurssilla Järvenpään opistolla harjoitellaan monia eri käsityötekniikoita ja tekniikka vaihtuu puolivuosittain. Tähän mennessä on opiskeltu mm. kankaan värjäystä ja painatusta, kirjontaa, huovutusta ja vaateompelua. Viime syksyn teemana oli kovat materiaalit, eli kansantajuisemmin sanottuna perinteiset puukäsityöt. En ole kyllä koskaan minkään muun käsityötekniikan kanssa ollut niin kaukana mukavuusalueelta!

Ensin käytiin läpi koneiden käyttöä ja niihin liittyviä turvallisuusohjeita. Isot koneet hirvittivät aluksi. Ensimmäinen harjoitustyö oli kuvassa näkyvä pieni naulakko, jonka tekemisen yhteydessä päästiin ottamaan ensituntumaa koneiden käyttöön. 

Sitten siirryttiin varsinaiseen kurssityöhön, joka oli suunnitella ja toteuttaa valaisin puusta.

Päätin tehdä kattolampun ja koota sen puisista säleistä. Suunnittelin lampun ajatellen sen aiottua sijoituspaikkaa, tyttären kodin keittiötä, jossa on muutenkin retrotyylinen sisustus. Siksi koristelin säleet maalaamalla niihin retrotyylisiä kukkakuvioita. Kuvion valinnassa kuuntelin valaisimen saajien toiveita.

Jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin ja suunnitelmakin olisi vähän erilainen. Oli vaikea lähteä suunnittelemaan esinettä materiaalista, jonka käytöstä ja mahdollisuuksista ei oikein ollut käsitystä. Olen kuitenkin tyytyväinen että valaisin tuli valmiiksi ja pääsi samantien käyttöön.

En nyt suorastaan suunnittele jatkaa puutyöharrastusta, mutta kyllä siitä jonkinlainen henkinen este poistui; voisin joskus harkita uudestaankin tehdä jotain puusta. Seuraavalla kerralla osaisi jo suunnitella työtä ja sen vaiheita huomattavasti realistisemmin ja yksinkertaisemmin.

Frosty Flowers sukat

Uuden vuoden ensimmäisinä sukkina valmistuivat Frosty Flowers sukat, jotka on suunnitellut sveitsiläinen @runningyarn nimimerkillä tunnettu Marianne. Hänen malleistaan on aika moni päätynyt puikoilleni aiemminkin.

Osallistun tänä vuonna sukkalaatikko 2023 haasteeseen, jonka emäntänä toimii @johanna.wallius. Tammikuun haasteena oli neuloa sukat omista varastoista löytyvästä langasta, ehkä jostain kauan hillotusta ihanuudesta. Päädyin valitsemaan yhden ihanimmista vyyhdeistäni: Third Vault Yarnsilta pari vuotta sitten tilaamani Librarian Sock värissä Cosmic Turtle. Kuvioväriksi otin toisen varastoista löytyvän, tavallisemman sukkalangan. Tästä harmaasta oli valitettavasti vyöte hävinnyt, joten en muista tarkemmin, mikä lanka on kyseessä.

En ole pitkään aikaan neulonut kirjoneuletta näin, että toinen väreistä on kirjava (vaikka ei tälläkään kertaa kauhean kirjavasta ole kyse). Pidän lopputuloksesta kovasti, joten ehkä voisin tällaisia kirjavan ja yksivärisen yhdistelmiä harrastaa useamminkin.

Näin on siis neulevuosi ja sukkalaatikkohaaste avattu.

Vuosi 2022 paketissa

Jokavuotiseksi tavaksi on muodostunut vuosikoosteen tekeminen käsityövuodesta. Onhan se mukava vähän muistella, mitä on tullut tehtyä. 

Sukat olivat ehdottomasti pääosassa tämän vuoden neuletöissä. Neuloin niitä 19 paria. Yhtä paria lukuunottamatta kaikki olivat kirjoneuletta, joten kirjoneule nousee heittämällä vuoden käsityötekniikakseni. Ehkä mieleenpainuvin juttu villasukkien saralla tänä vuonna oli Ornamental-sukkien suunnittelu ja siihen  liittyvä prosessi yhdessä Katia Yarnsin kanssa.

Keräsin sukat sukkalaatikkoon ja joulun tullen käärin niistä joululahjat. Aion toteuttaa saman tänä vuonna ja osallistun samalla Johanna Walliuksen #sukkalaatkko2023 haasteeseen.

Villapaitoja- ja takkeja neuloin neljä kappaletta. Yksi villapaidoista tuli veljentyttäreni kissalle.

Lisäksi neuloin viisi paria käsineitä, yhden pipon ja yhden huivin. Virkkaamista tuli tänä vuonna tehtyä vähemmän, valmistuneita töitä on vain kaksi kappaletta; Tähkä-pussukka sekä ontelokuteen päälle virkkaamalla tehty lankakori.

Kuvassa näkyvien lisäksi käsityövuoteeni kuului Käsityön taiteen perusopetus -kurssin jatkaminen Järvenpään opistolla. Siellä ompelin itselleni mekon ja rakensin melkein valmiiksi puisen valaisimen, mutta loppuvuodesta iskeneen koronan takia se jäi vähän kesken ja pääsen viimeistelemään sen vasta tänä vuonna.

Sitten vielä katsaus viime vuoden haasteisiin. Tein viime vuodelle monen muun vuoden tapaan käsityöbingon, jossa tulikin ihan mukavasti osumia:

Tein myös #makenine22 ruudukon, josta sain tehtyä kokonaista kolme neuletta:

Päätin viime vuonna aloittaa myös vuosipeittohaasteen, jossa virkkaisin peittoon joka päivä yhden tai pari tilkkua, mutta se on edennyt heikohkosti. (Kuva on otettu maaliskuussa, mutta peitto ei ole kauhean paljon edennyt sen jälkeen. Ehkä se etenee tänä vuonna.)

Tässäpä sitä päällimmäiset jutut käsityövuodesta 2022. 

Uudelle vuodelle asettamiani haasteita olen esitellyt instagramissa, tervetuloa sillekin puolelle katsomaan ja seuraamaan. Instaan tulee postailtua kuvia ja ajatuksia myös keskeneräisistä töistä kun taas blogiin päätyvät lähinnä valmiit käsityöt. 

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna blogi täyttää kymmenen vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Kiitos kun olette kulkeneet mukana!