Rokkisukat

Nämä sukat neuloin joululahjaksi tyttären poikaystävälle, eli vävykokelaaksiko häntä nyt sitten pitäisi kutsua. :D Oli muuten kiva saada perhepiiriin joku uusi, jolle ei ole tullut neulottua vielä mitään; nuo vanhat lähi-ihmiset kun ovat saaneet jo niin monet neulelahjat, että heille on vaikea enää keksiä mitään uutta, ainakaan tarpeellista. (Vaikka tämä onkin tietysti vaan sivuseikka; mukavaa toki ennen kaikkea, että tytär on löytänyt kivan kumppanin, mutta kun neuleblogista on kyse, niin heitinpä nyt ilmoille tuon neulenäkökulmankin.)

Koska lahjan saaja on rokkari ja kitaristi, niin haeskelin jotain musiikkiin viittaavaa neulemallia - ja löysin Jorid Lindvikin upeasta kirjoneulemallistosta täydelliset rokki-kitarasukat.

Ohje on saatavilla Jorid Linvikin "malliputiikista" norjaksi. Tuon viimeisimmän seikan huomasin itse asiassa vasta sen jälkeen kun olin mallin jo ostanut. Aiemmin ostamani Joridin mallit on olleet kirjoitettuja myös englanniksi, mutta tämä oli tosiaan vain norjaksi.

Kummasti sitä vaan norjaksikin pärjäsi, kun ruotsia osaa ja loput pystyi arvaamaan. :D  Kaiken kaikkiaan upea malli monella loppuun asti ajatellulla yksityiskohdalla varustettuna. Kantapää erityisesti oli näissä sukissa hauska ja erilainen.

Ohje sisälsi vain yhden koon, joten valitsin hieman tavallista tottumustani isommat puikot. Langat valkoista Roosanauha-lankaa sekä mustaa Pikkusiskoa.

Herringbone pipo

Tämän pipon tein joululahjaksi isälleni. Hän on palelevaa sorttia, joten valitsin langaksi ehtaa 100% merinovillaa, Schachenmayrin Merino Extrafine 120.

Pipomalli on Anne Mizoguchin Herringbone Hat, jonka ohje on saatavilla Ravelryn kautta ilmaisohjeena. Ohje on muuten ihan ok, mutta jokin virhe siinä täytyy olla mittojen osalta, sillä pipoa neuvotaan tekemään vain 4,25 tuumaa (vähän yli 10cm) ennen kavennusten aloittamista. Joutui siis vähän säveltämään ja mittailemaan perheen miesväen päähän, että tuli sopiva.

Kuvan otti vanhin tyttäreni Ida (joka usein mainitsemattomissakin tapauksissa toimii blogini kuvaajana) ja mallina toimi hänen poikaystävänsä Henkka Kellokosken Ruukin vanhanajan maisemassa. Kiitos molemmille avusta! :D

Fair Isle -pipo

Joululahjat on nyt annettu, joten niiden esittelyn voi aloittaa. Aloitan vaikkapa valmistumisjärjestyksessä. Tämä pipo äitini lahjapakettiin valmistui jo lokakuussa. Lanka on Dropsin Cotton Merino. Valitsin sen, sillä ajattelin puuvillan ja merinon seoksen olevan vilpoisampi vaihtoehto kuin pelkkä merinolanka, sillä äiti yleensä kärsii ennemmin liian kuumasta kuin että palelisi.

Malli on Bernat Design Studion Fair Isle Hat, jonka olen aikanaan ladannut Ravelryn kautta, mutta nyttemmin ohje on näköjään poistunut saatavilta. Harmi, sillä tämä on kiva ja kohtalaisen helppo pipo-ohje, jossa kavennukset on suunniteltu nätisti kuvioon sopiviksi.

Toinen silmänräpäys

Ensimmäisen Eyeblink-huivini tein keväällä 2015 eli aika kauan aikaa sitten. Kyseessä on Heidi Alanderin suunnittelema suosittu ja ihana huivimalli.Tuolloin toteutin sen liukuvärjätystä Lang Yarnsin Jawoll Magicista, mutta jo silloin ajattelin että tästä tulisi myös erittäin tyylikäs yhden värin versiona.

Serkkuni täytti hiljattain 50 vuotta ja halusin tehdä hänelle jonkun ihanan ja ylellisen huivin. Huivimallia miettiessäni Eyeblink nousi uudelleen mieleen. Olen tehnyt lukuisia huiveja ja tämä on jäänyt muistiin yhtenä kauneimmista.

Elokuiselta Prymin vierailulta sain lahjaksi viininpunaista Rowan Lacea sekä Rowan Kidsilk Hazea. Heti ne saatuani päätin, että ne pitää käyttää yhdessä ja tehdä tästä upeasta yhdistelmästä jotain ihanaa. Tässä serkun lahjassa nyt yhdistyivät sitten tämä erityisen ihana huivimalli ja erityisen ihanat luksuslangat. Huivi on siis neulottu kaksinkertaisella langalla, yksi säie molempia lankoja. Eikä se siltikään ole kovin paksu.
 

En voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Kidsilkin kiilto ja pehmoisuus on vaan jotain ihan uskomatonta! Huivi sopi serkkuni ylle todella kauniisti, väri oli juuri oikea.

Nämä kuvat on otettu juhlapäivän aamuna ennen juhliin lähtöä. Synttärijuhlien aikana oli liian pimeää ja siellä otetut kuvat ovat hämäriä.

Tällaista tämä Suomen loppuvuosi muutenkin on, että sopivaa kuvaussäätä ja -valoa saa odotella. Ja toki myös monet valmistuvista neuleista on salaisia. ;) Nyt sain tämän yhden paljastuksen sentään tehdä.

Kirsikkana kakussa

Cherry on top -pipo sai alkunsa, kun Neulekahvila Lentävä Lapanen ja Kolmen Kaverin Jäätelötehdas järjestivät piponsuunnittelukilpailun, jonka teema oli kolmen kaverin jäätelö. Pipon ensimmäinen versio menestyi kilpailussa ja äänestettiin myös yleisön suosikiksi. Myöhemmin Lentävän Lapasen Taina Schildt ja Tarja Jussila pyysivät kirjoittamaan piposta ohjeen myös ohuemmalle Handun merinosukka-langalle. Niin syntyi tämä pipomalli ja sen ohessa myös Cherry on Top -lapasohje.

Ohjeen kirjoittamiseen ja julkaisuun kului kolmisen vuotta; kolme vuotta sitten kirjoitettiin ohjeen ensimmäinen versio ja Taina aloitti testineulonnan, kaksi vuotta sitten Taina otti kuvat ja sen jälkeen kypsyteltiin pari vuotta (=unohdettiin). Ja nyt sitten taas muistettiin, että tämä olisikin kiva julkaista kirjoneuleiltakoulun yhteydessä. Taina teki lopullisen layoutin molempiin ohjeisiin ja sai testineuleenkin valmiiksi. :)

Myös Tarjaa on kiittäminen hyvistä palautteista ohjeen ja erityisesti lapasten rakenteen suhteen; juuri rehellistä ja suorasanaista palautetta aloitteleva suunnittelija tarvitseekin

Ohjeita saa nyt siis printti-versiona Lentävästä Lapasesta ja sähköisenä Ravelryn kautta. Molemmat ohjeet ovat ilmaisia.

Suorat linkit Ravelry-ohjeisiin:

Pipo-ohje

Lapasohje

Jos neulot pipon tai lapaset tällä ohjeella, niin olisi kiva kuulla miten onnistui ja vaikka nähdä kuvia. Ja palautettakin saa edelleen antaa. :)

Kirjoneuleiltakoulu

Tämä on taas sitä aikaa vuodesta, kun valmistuneita käsitöitä ei voi oikein esitellä julkisesti ennen joulua. Mutta jotta blogissa ei olisi ihan hiljaista, niin kerronpa eilisestä illasta.

Eilen toteutui pitkän suunnittelun tuloksena ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu. Järjestäjänä ja kokoontumispaikkana toimi neulekahvila Lentävä Lapanen.

Omasta intohimon kohteestahan on aina mukava puhua. Nyt sai oikein luvan kanssa puhua ja ihmisiä vieläpä tuntui kiinnostavan. Kerroin vähän omasta neulomishistoriastani ja vilautin myös paria aloittelijana tekemääni ei-niin-onnistunutta kirjoneuletyötäkin. Toivon että kurssilaisille jäi mieleen, että opettelua kannattaa jatkaa vaikkei se heti sujuisikaan ihan omien odotusten mukaisesti.

Puhuttiin vähän lankojen valinnasta, neuleen viimeistelystä (kirjoneuleen kohdalla erityisen tärkeää) ja omakehun tärkeydestä. Ja neulottiin!

Oli innostuneen ja keskittyneen oloista porukkaa kuten kuvistakin välittyy. Silti jaksettiin välillä jutella ja laskea leikkiäkin, minkä olennaisena osana pitää käsityöharrastukseen kuuluakin, kuten muihinkin harrastuksiin - harrastamisen ideanahan on olla rentouttavaa ja tuoda hyvää mieltä.

Kävimme läpi kirjoneuleen teknisiä perusasioita ja niksejä kuten että miten lankoja pidellään, miten lanka sidotaan neuleen takana ja miten neuleesta tulee sopivan joustavaa. Ja mikä ihmeen lankadominanssi? Kurssin tärkein tavoite oli kuitenkin välittää kirjoneulekärpäsen puraisua, eli saada ihmiset innostumaan kirjoneuleen opettelusta ja kaikista mahdollisuuksista, mitä se tuo tullessaan. Ja luopumaan turhasta itsekriittisyydestä!

Tämä ensimmäinen kirjoneuleiltakoulu täyttyi niin nopeasti, että sovimme heti perään toisen tammikuulle. Ja jos kiinnostusta riittää, niin voidaan näitä sopia lisääkin.

Kuvista suurin osa on kurssille osallistuneen Kati Arkkilan ottamia. Kiitos Kati! :)

Sydämellinen pupu

Vielä viimeinen virkattu hahmo taannoiselta amigurumien virkkausbuumiltani. Tämä on varmaan tarkoitettu ystävänpäiväksi, mutta kyllähän söpöstely ja sydämet sopivat jouluunkin, eikö vain?

Ilmainen ohje Valentin-pupuun löytyy Ravelrysta. (Minusta pupulle oli pakko tehdä silmät, vaikka ohjeen mukaan pupu on silmätön.) Ohje on siitä hauska, että koko pupu tehdään yhtenä kappaleena paitsi töpöhäntä ja sydän. Ei siis tule paljoa ommeltavaa.

Häntätöpön ansiosta pupu pysyy pystyssä pitelemästään sydämestä huolimatta.

Tämän pupun jälkeen totesin, että virkkaaminen saa vähäksi aikaa riittää. Paljon virkkaamisen seurauksena sain kädet kipeiksi, varmaan mulla on vähän huono asento pidellä koukkua. Onneksi neulomisesta ei seuraa mitään haittoja. :)

Quo Vadis -kirjoneulelapaset

Kirjoneulelapas-boogie jäi päälle, joten kärpässienten ja syyskukkien jälkeen syntyi kolmannetkin iloisen väriset lapaset.

Quo Vadis on kanadalaisen SpillyJanen suunnittelema ilmainen lapasmalli. Se on suunniteltu paksulle langalle ja sitä mainostetaan hyvänä jämälankatyönä, mitä se tosiaan onkin.

Omat lapaseni tein Nalle- ja Maija- langoista, jotka ovat ohjetta vähän ohuempia lankoja. Loin siksi vähän ohjetta enemmän silmukoita. Laitoin kuviot menemään toistensa peilikuvina oikeaan ja vasempaan lapaseen. Onpas muuten hyvin syksyn väriloistoon sopivat lapaset - ja nyt kun lehdet alkavat olla mennyttä, niin muistuttavat värien olemassaolosta pitkän harmaan kauden yli.

Nyt alkaa muuten taas valon puute haitata kuvaamispuuhia. Näissäkään en mitenkään saanut värejä toistumaan oikein, paljon intensiivisemmiltä nuo luonnossa näyttävät. Mutta se on nyt tätä taas kevääseen asti, koettakaamme kestää.

Brillbee-vanttuut

Edelliset kärpässienilapaset oli niin mukava tehdä, että jatkoin neulomalla heti perään toisetkin kirjoneulelapaset. Hempeä kukkakuvio sai seurakseen pirteän pinkin; tällä reseptillä vastustetaan talven kylmyyttä ja pimeyttä oikein urakalla, myös henkisesti.

Ohjeena oli ruotsalaisen Maja Karlssonin suunnittelema Brillbee-vantar. Ohje on ruotsiksi enkä suoraan sanottuna edes yrittänyt ymmärtää sitä, katsoin vain kaavakuvaa. Ja sekin oli mielestäni puutteellinen, sillä siinä on kuvattu vain yksi kukkarivi, vaikka kuvista voi nähdä että on tarkoitus tehdä kahta erilaista kukkariviä (kukat siis eivät tule päällekkäin vaan limittäin edellisen rivin kukkien kanssa). Eli kaavakuvan lisäksi täytyi katsoa myös valokuvaa.

Mutta selvisihän se näinkin ja aika suloiset lapaset syntyi.

Kirjoneuleiden parissa hommat jatkuu. Nyt on sovittuna kaksi kirjoneulekurssia Lentävään Lapaseen, joissa olen ohjaajana. Jos nyt oikein tuota kurssisivua tulkitsin, niin molemmat kurssit ovat täynnä, mutta peruutuspaikkojahan saattaa tietysti vielä tulla. Ja jos halukkaita jää paljon yli niin varmasti voidaan yrittää sopia vielä uuttakin ajankohtaa.

Siili kurkkaa nurkastansa

Laulussa siili kurkkaa nurkan takaa ja vaanii äidin mansikoita. Tämä minun siilini on kuitenkin kiltti siili, joka ei vaani mitään.

 Eikä sillä ole edes piikkejä, vaan pehmoiset nystyrät vain selässä.

Ohje löytyy Crochet Stitch Witch -blogista ja se sisältää sekä sanalliset ohjeet että videot eri työvaiheista. Oman siilini osalta täytyy sanoa, että ohjeenlukuni herpaantui loppumetreillä, hyppäsin muutaman kerroksen yli ja siksi siilin kuonosta tuli lyhyempi kuin ohjeen siilillä. Huomasin asian hetken päästä, mutta en jaksanut sitä enää korjata, kun olin jo kuonon päätellyt. Olisi tuo kuono pidempänä ollut söpömpi, mutta saa nyt kelvata tämmöinen lyhytkuonoisempi malli.

Virkattu pallerokisu

Virkattujen lelujen innostuksessani löysin tällaisenkin kisu-ohjeen. Sarah Sloyerin suunnittelema Dumpling Kitty houkutteli, koska se näytti söpöltä ja tosi helpolta.

Ohje ei suoraan sanottuna ollut niin helppo kuin olin kuvitellut. En jaksanut pähkäillä monimutkaista kerroksen vaihtumisohjetta keskellä selkää (siis kerros olisi vaihtunut keskellä selän raitaa), vaan sovelsin ohjetta ja tein omalla tavallani, eli vaihdoin kerrosta vasta raidan jälkeen. Jätin myös hassut etutassut tekemättä, koska tämä on mielestäni söpömpi näin.

Ihan kiva kisu tästä tuli. Sillä aikaa kun sillä ei leiki, sen voi vaikka laittaa istumaan ikkunalaudalle ja katselemaan ulos maailman menoa.

Mökin verhoprojekti, osa II

Kesällä esittelin ensimmäisen osan verhoprojektistamme mökin aittarakennukseen. Silloin syntyi yhteistyönä äitini kanssa verhot aittarakennuksen pikkuikkunaan.

Jatkoimme projektia tekemällä verhot oven ja ovenpielen pitkiin ikkunoihin. Virkkasimme ja yhdistelimme niihin samoja japanilaisia kukkia kuin pikkuikkunankin verhoihin. Lopuksi molemmat verhot tärkättiin.

Oli aika haasteellista keksiä, miten verhot kiinnitettäisiin paikoilleen ja sitä asiaa sulatellessa kesä ehti vaihtua syksyksi. Lopulta ovenpielen verho kiinnitettiin vain yläreunasta sitomalla se puiseen ripaan, joka naulattiin ikkunanpuitteeseen. Oven verho oli pakko kiinnittää myös alareunasta, joten se viritettiin metallirenkaitten väliin ja yläreunasta vielä tuettiin parilla naulalla.

Ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen!

Kärpässienilapaset

Jo monta vuotta sitten näin Pujoliivi-blogissa söpöt sienilapaset ja ihastuin niihin. Päätin jo silloin, että nuo on jossain vaiheessa tehtävä, mutta jotenkin se on siirtynyt (vuosia). Tänä syksynä on meidän ulkoilureiteille osunut paljon kärpässieniä ja myrkyllisyydestään huolimatta ne on niin söpöjä että inspiraatio kärpässienilapasia kohtaan iski uudelleen.

Ohje löytyy liettualaisesta Mezgimo Zona -blogista, josta en tosiaankaan ymmärrä muuten sanaakaan, mutta kaavapiirros ja kuvat puhuvat puolestaan.


Kirjoneule on sitä kaikkein mieluisinta ja rennointa neulomista mulle ja niinpä nämäkin syntyi ihan muutamassa päivässä. Tykkäsin näiden tekemisestä ja tykkään lopputuloksesta. Kuvaa varten yritin etsiä vielä jonkun sienen, mutta kärpässienikausi on ilmeisesti jo vähän ohi, joten vain yksi haalistunut ja levähtänyt sekä yksi osittain syöty sieni enää löytyi.

Muutenkin olen tehnyt kirjoneuletta paljon viime aikoina. Blogin vakituinen lukija ihmetteli, kun postausten tahti on nykyään niin harva, joten ajattelin että ehkä selitys on paikallaan. Olen mukana parissa tulevassa neulekirjaprojektissa testineulojana, joten en voi näitä neulomiani ihanuuksia vielä esitellä. Töitä syntyy kuitenkin koko ajan ja niiden esittelyn aika tulee myöhemmin, joten en ole neulomisen tahtia vähentänyt vaikka blogissa tapahtuukin juuri nyt vähemmän.

Kirjoneulesaralla tapahtuu pian muutakin. Suunnitteilla on kirjoneulekurssi Lentävässä Lapasessa, jossa olen ohjaajana. Se onkin mulle melko uutta, sillä vaikka kirjoneuletta on tullut tehtyä paljon, niin sen opettamisesta on vain vähän kokemusta. Ilmoittautumaan pääsee piakkoin, kirjoitan aiheesta vielä lisää lähempänä.

Mustekalojen parvi

Innostuin virkkaamaan pieniä mustekaloja myyjäisiä varten. Ohje löytyy EssHaych-blogista. Muutin ohjetta hieman siten, että virkkasin lonkeron aloittavan ketjusilmukkaketjun jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa kolmen puolipylvään sijaan. Tykkään lonkeroista enemmän näin, etteivät ole ihan niin korkkiruuvin kiharat.

Yleensä en jaksa tehdä samalla ohjeella montaa työtä, mutta tämä mustekala oli niin helppo ja nopeatekoinen, että tein niitä kokonaista neljä kappaletta ennen kuin kyllästyin.

Eikä siinä kaikki, sillä houkuttelin äitinikin mukaan talkoisiin. Lopputuloksena yhteensä seitsemän pikku mustekalaa. Aika hauskoja, varsinkin tälleen kaikki yhdessä.

Virkattu pikkukisu

Virkkasin myyjäisiä varten myös pienen kisun. (Valmistaudun koulun joulumyyjäisiin ajoissa, koska joulun alla on varmasti paljon muutakin tehtävää.) Mallina Ravelrysta löytyvä ilmaisohje Cube Kitty Cat. Tämä on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain virkattu pallo, jolle on tehty jalat, korvat ja häntä. Mutta ihan söpö. :)

Totoro ja paranneltu Pikachu

Pienten virkattujen pehmolelujen ohjeita selaillessani törmäsin tällaiseenkin: virkattuun Totoroon. Neulottuna versiona minulla tästä jo onkin kokemusta viime talvelta, kun neuloin veljentytöille Totoro-lapaset.

Olin jo noitten lapasten jäljiltä ihastunut tähän sympaattiseen japanilaiseen anime-elokuvan hahmoon, joten totta kai halusin myös virkata sen. Ohje löytyy 53 stitches -blogista klikkaamalla linkkiä kuvien alapuolella.

Sitten täytyy vielä palata edelliseen japanilaishahmoon, Pikachuun. Tuon Pikachu-postauksen yhteydessä sain palautteen, että hahmolta puuttuu jotakin olennaista, nimittäin pyöreät punaiset posket! Täytyy tunnustaa oma tollouteni, sillä en ollenkaan tajunnut asian tärkeyttä ja vakavuutta, mutta toki halusin korjata virheeni.

Nyt on Pikachulla punaiset posket. Toivottavasti kaikki meni nyt oikein molemmilla hahmoilla. Itse ainakin tykkään näistä söpöistä kaveruksista. :)

Pieni raidallinen kilppari

Amigurumien virkkausprojekti joulumyyjäisiä varten jatkuu.

Tämä pikkuinen kilppari on varsinainen söpöliini. Ohje löytyy Kristieskids -blogista, löydät sen skrollaamalla ihan sivun alalaitaan.

Pikachu

Aloitin valmistautumisen koulun joulumyyjäisiin; asia muistui näin hyvissä ajoin mieleen, kun niistä taannoin vanhempainillassa oli puhetta. Olen parina vuonna ollut siellä myymässä ja huomannut, että paljon lapsiasiakkaitakin kiertelee pöytiä katselemassa. Ja heitäpä eivät kuivakakut ja saaristolaisleivät kiinnosta, vaan esim. viime vuonna lapseni luokkakaverin mummon tekemät pehmohiiret herättivät mielenkiintoa.

Niinpä päätin tänä vuonna tehdä sen verran amigurumeja (= pieniä virkattuja leluja) kuin ennen joulunaikaa ennätän. Ja tässä nyt valmiina ensimmäinen, Pokemon-sarjasta tuttu pieni Pikachu. Ohje Pikachuun täällä.

En nyt huomannut ottaa kuvaa selkäpuolelta, mutta selässä on poikkiraidat ja häntä on salaman muotoinen kuten kuuluukin. (Jälkeenpäin mietin, että ei kai tuohon nyt voinut imeytyä mitään myrkkyä kärpässienestä kuvauksen aikana, mutta eipä varmaan, kun sieni oli kuiva ja laskin lelun siihen vain hetkeksi.)

Joulupuuhat on nyt siis virallisesti korkattu. Oletteko muut jo aloittaneet jouluvalmistelut? Ja kertokaa ihmeessä, millaisia joulumyyjäisvinkkejä teillä on!

Oceana

Muutama kuukausi sitten ilmestyi odotettu kirjauutuus. Pelkistetyn elegantista tyylistään tunnettu huivisuunnittelija Janina Kallio julkaisi ensimmäisen kirjansa, Lumoavat neulehuivit by Woolenberry.

Kuten kirjan esittelyssäkin todetaan, niin kirja kerää yksiin kansiin 15 ohjetta, jotka on aiemmin julkaistu vain englanniksi. Kirja on siis vastaus niille neulojille, jotka vierastavat englanninkielisiä ohjeita. Itselleni kirjan huivimallit olivat entuudestaan tuttuja ja osan olin jo aiemmin ostanutkin englanninkelisinä versioina.

Lumoavat neulehuivit on kaunis kokonaisuus, jota selailee mielikseen kerta toisensa jälkeen. Se houkuttelee tarttumaan puikkoihin; Janinan taattu elegantti tyyli ei petä nytkään. Pienenä miinuksena se, että jotenkin jäin odottamaan jotakin uuttakin mallia.

Kun saa kauniin neulekirjan käsiinsä, niin jotainhan sieltä tekee mieli neuloa. Valitsin ohuen ja keveän Aavan, joka on ilmestynyt myös englanninkielisellä nimellä Oceana. Langaksi valitsin vaaleanharmaan Dropsin Lacen, joka on hennon ohutta alpakan ja silkin sekoitusta.

Halusin huivista nimenomaan hartioita peittävän, shaalimaisen, eikä kaulahuivia, joten loin yhden mallikerran verran enemmän silmukoita kuin ohjeessa. Kuvioiden toistoja huiviin tuli puolestaan pari vähemmän, joten huivini on hieman leveämpi ja lyhyempi kuin alkuperäinen malli.

Tämmöisessä ohuessa ja isossa huivissa on toki aikamoisen iso työ ja tylsältäkin sen tikuttelu välillä tuntui, mutta lopputulos on palkitseva. Harmaa oli hyvä valinta klassikkoneuleeseen, sillä tämä tulee sopimaan moneen menoon ja asukokonaisuuteen. Kannatti jaksaa!

Kirjava kirjoneulepusero

Kun taannoin neuloin neljänkymmenen värin sukkia, niin samalla jouduin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että noita paksuja sukkalankoja on aikojen saatossa kertynyt melkoinen määrä. Nykyään tulee enemmän neulottua sukkia ohuemmista sukkalangoista, joten ajattelin, että täytyy keksiä näille paksummille jotain muutakin käyttöä kuin sukkia.

Tuumin, että kirjoneulepaitaan uppoaa mukavasti erivärisiä lankoja. Ohjeeksi valitsin Dropsin mallin Magic Mountain. Mietin tekeväni ohjeen kuvan mukaisen ison ja löysän paidan.

Jokin meni alussa pieleen, luultavasti valitsin väärän puikkokoon. Tai väärän ohjekoon. Joka tapauksessa huomasin kaarrokkeen jälkeen, että paidasta on tulossa tyköistuva malli ylisuuren sijaan. Koska en jaksanut purkaa ja koska tyköistuvatkin villapaidat ovat välillä ihan tarpeellisia, niin päätin jatkaa paitaa aloitetulla silmukkamäärällä ja samoilla puikoilla.

Tämä oli mukava ja melko nopea projekti, vaikkakin helle välillä hidasti sitä. Alati vaihtuva kuvio ja värit pitivät tylsyyden loitolla. Lopputuloskin on tosin vähän levoton ja riemunkirjava, mutta ehkä talven harmaudessa iloisia värejä alkaa kaipaamaan.

Näin sitä on edetty vuotta niin pitkälle, että ulkona voi oleilla paksussa villapaidassa ilman että tulee yhtään kuuma; muutama viikko sitten ei olisi voinut vielä kuvitellakaan. Syksyn viileys antaa yleensäkin neulomiseen uutta intoa ja saa kaivamaan esille paksut lämpimät villalangat. Tänä vuonna otin siihen varaslähdön aloittamalla paksun villapaidan jo keskellä kesää.

Bloggari-tapaaminen Prymillä

Tänään oli tiedossa erityisen hauska iltapäivä, sillä Prym Consumers Finland oli kutsunut koolle käsityöbloggareiden tapaamisen.

Iltapäivään osallistui minun lisäkseni kahdeksan neulebloggaria. Osan olin tavannut ennenkin ja osan tapasin ensimmäistä kertaa, mutta kaikki tuntuivat jotakuinkin tutuilta jo valmiiksi, sillä blogeja on tullut seurattua. Mukana tapaamisessa lisäkseni: Lankahelvetin Henna, Kototeko -blogin Sanna, Hupsistarallaan Terhi, Mehukekkereiden Veera, Kardemumman talon Paula, Koukutettu -blogin Jaana, Raitalammas -blogin Taina sekä Tuin kutomon Taija.

Meille oli järjestetty vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Tutustuimme Prymin tuotteisiin, testasimme erilaisia lankoja ja puikkoja sekä askartelimme tupsuheijastimet. Samalla tuli taas monta uutta inspiraatiota!

Oli mukava päästä tekemään jotain, jonka joku muu oli valmiiksi ajatellut, sai kerrankin livenä kysyä apua samantien kun kysymys tuli mieleen ja sai turista mukavien tyyppien kanssa käsityöbloggarijuttuja, ongelmia ja oivalluksia, joita tuskin kukaan muu ymmärtää ja tuskin ketään muuta oikeastaan kiinnostakaan.

Kotiin viemisiksi saimme tuotepaketit, joissa oli vaikka mitä ihanaa, lankaa ja muita käsityötarvikkeita -  sekä hyvää mieltä pitkäksi aikaa.